lauantai 12. huhtikuuta 2014

Fiksuja aikuisia eli äiskät radalla

On lohdullista huomata, että on asioita, jotka eivät koskaan muutu. Jopa niinkin pysyviä asioita, joita ei edes äidiksi tuleminen mullista tai muuta. Sellaisin kuuluu näköjään bailaaminen erään ystäväni, kolmilapsisen perheenäidin kanssa. Se oli absurdia 15 vuotta sitten ja eilen tuli todistettua, että meno ei ole muuttunut miksikään, vaikka tutkintoja on suoritettu, lapsia synnytetty ja ikää karttunut.

Kaikki alkoi jälleen kerran hyvin viattomasti. 

Totesimme ystäväni kanssa - kutsukaamme häntä vaikka Teikuksi, ettemme olleet olleet kumpikaan baarissa herra ties kuinka moneen aikaan, ja että kun kevättäkin pukkasi, niin olisi syytä yhdistää voimamme ja lähteä radalle (NOT). Kolmen viikon suunnittelujakson jälkeen pääsimme eilen panemaan tuumamme toimeen.

Ilta alkoi napakasti aina yhtä tärkeällä laittautumisella. Minä kiskoin ylle lyhyttä mekkoa ja kaverini läpinäkyvää paitaa. Poskipuna viuhui, ripsaria piti korjata pois poskilta ja huulipunaa lisäillä, koska alkuillan ratoksi olimme varanneet pari pulloa viiniä, ettei vain nestevajaus missään tapauksessa iskisi. Mitä pienemmäksi viinimäärä kuihtui, sitä kovemmaksi yltyi kälätyksemme. Puhuimme kaikki kuulumiset toistemme suihin, lätisimme loputtomiin siitä, kuinka "Tänä iltana ei kyllä kosketa teräviin!" ja perustelimme edellämainittua vakaumusta monella eri järkisyyllä.

Kun oli aika, hurautimme taksilla baariin, marssimme baaritiskille ja heläytimme yhteistuumin, että "Shiideriä ja kakshi tequilaa kiitosh!" Siitähän se ilta kivasti sitten avautui. 

Lehahdimme tanssilattialle ja alkoi helvetinmoinen jumppaaminen. Ketkutimme pyrstöä, hetkutimme badia ja heilutimme räpylöitä kohti taivasta kuin auton edestä paniikissa pakoon lehahtanut sorsapari. Sitten keksimme, että "Hei tuollahan on deejii!" 

Eipä muuta kuin miesparkaa ahdistelemaan. Teikku kärsii erittäin pahasta Cheek-riippuvuudesta ja hän roikkui ja ruinasi levynpyörittäjää soittamaan käytännössä koko Cheekin tuotannon. Suppeaa solistivalikoimaansa hän perusteli hyvin äänekkäästi mm. sillä, että "Kaikki muutkin tykkää Cheekistä" ja "Kato vaan, kaikki tulee tanssiin, kun soitat Cheekiä". Minä olin vähän monipuolisempi. Kun ystäväni ei roikkunut tiskijukan turva-aidasta, päivystin siellä minä toiveinani "Snoop Dogg", "Donkeyboy", "Eminem" ym. soittolistakanavien vakioveijarit. Saimme tahtomme lävitse takuuvarmasti vain, jotta äijäraiska pääsisi meistä eroon edes hetkeksi. 

Tanssimista muistuttavien liikkeiden ja deejiihin kohdistuneen ihmisjahdin lisäksi kävimme tietysti välissä tankkaamassa, kun jano yllätti. Tilaus oli aina se sama: "Shiideriä ja kakshi tequilaa kiitosh!" 

Sitten keksimme, kuinka kiva olisi jakaa oma onnemme siippojemme kera. Alkoi känninen viina-asetelmien kuvaaminen. Oma kännykkäni oli onneksi uinahtanut, mutta Teikku onnistui lähettämään miehelleen upean teoksen sidukoista, yhdestä (!) lasista vettä ja tequiloista sitruunaviipaleineen. Mukaan hän luuli pistävänsä viestin "Älä säikähdä!" Tarina ei kerro sitä, miksi kuvan oheen piti tuommoinen teksti suunnitella. Varsinkin kun jokainen tietää, että jos Teikku ja minä juomme kahdestaan tequilaa, on erittäin painava syy huolestua.

Kun huojuimme baarista yöpizzalle, Teikulta oli mennyt jo muisti. Omani alkoi hämärtyä kämpille päästyämme. Muistan outoa liikuskelua vessoissa, jääkaapilla ja makkarissa, mutta tarkemmin en osaa kertoa, mitä varsinaisesti touhusimme.

Aamulla heräsimme siskonpedissä erittäin krapulaisina. Minä olin sängyssä alasti. Tämä oli tietysti päivänselvää. Kovassa humalatilassa vaatteilla on tapana ahdistaa mieltäni ja kävelen unissani johonkin outoon paikkaan, riipaisen itseni ilkosen alasti ja palaan nukkumaan. 

Lähdinpä siis etsimään alushousujani, joiden odotin löytyvän olohuoneen sohvalta tai keittiön pöydältä. Samaan aikaan ystäväni pyöri pitkin kämppää ja voihki "Missä se on!? Voi ei! Voi ei! Missä se on?!" 

Minun ei tarvinnut edes kysyä tietääkseni, että emännällä oli a) kännykkä, b) takki, c) laukku, d) lompakko, e) avaimet hukassa. Tällä kertaa vastaus oli vaihtoehto c, sis. vaihtoehdot a ja d. Samalla kun ystäväni epätoivo kasvoi, kasvoi myös oma kummastukseni. En löytänyt alkkareitani mistään. En kerta kaikkiaan mistään. Kurkistin jopa kaappeihin ja jääkaappiin, kun olin nuohonnut lattiat, pöydät, tuolit ja lelulaatikot viiteen kertaan. 

Kun minä siis kaivoin sängynalustoja ja sohvanvälejä, soitti Teikku taksiin ja selvitti kiihtyneenä viime yön laukun hukkaamistaan, vaikkei siitä mitään muistanutkaan. 

Selvisi, että laukku oli löytynyt taksista. Koska kaverillani oli kännykkä kädessä ja hän tunsi itsensä helpottuneeksi, päätti hän tonkaista kuvapankkia ja tekstiviestejään ja ihailla illan lähetyksiä. Sieltä sitten löytyikin aviomiehelle lähetetty komea kuva siidereistä ja tequiloista, jossa oli liitteenä teksti "Lä Däikähä!" 

Mietimme hetken hilpeinä, oliko isäntä osannut tulkita viestin oikein, mutta sitten oli aika alkaa etsiä jälleen alkkareita. Niitä ei löytynyt (ulkovarastoa ja pihaa emme nuohonneet). Niinpä ystäväni kaivoi minulle varavetimet, ettei aivan paljain persein tarvinnut heilua. 

Tässä vaiheessa kello oli jo kaksi, ja ukkoni ja Pakkaus kolkuttelivat oven takana. Joimme fiksuina ja filmaattisina kahvia, mitä nyt kikattelimme illan kuvioille (niille, jotka muistimme). 

Kun tulin kotiin perhejengini kanssa, kilahti puhelimeeni vielä kuvaviesti. Ystäväni oli löytänyt tiskipöydältä kaljatölkin, jota joku  oli yrittänyt avata ilmeisen vihamielisesti puukolla. Kantta oli kaivettu auki kuin joku olisi henkensä hädässä ja nälkään kuolemaisillaan veivannut auki jotain säilykepurkkia. Lisäksi purkkiparkaa oli puukotettu julmasti kylkeen. Ilmeisesti avaus- ja juomissuunnitelmasta oli kuitenkin luovuttu, sillä kumpikaan meistä ei sentään ollut verissä päin. Olisi sitä purkkia tyhjentäessä voinut aueta valtimo jos toinenkin. 

On se sentään hyvä, että johonkin voi aina luottaa. Yksi niistä asioista on se, että Teikku ja minä olemme bailuparina varsinainen Team Ahma. Varmaan vielä vanhainkodissakin. Ensi vuonna sitten uudelleen. Kun on taas uskoa siihen, että "Tällä kertaa ei kyllä kosketa teräviin!"


Ps. 13.4.2014: ALKKARIT LÖYTYNEET! En vieläkään oikein ole varma, missä Teikun perheen pyykkikone on, mutta unissakävellessä se oli löytynyt vaivatta. Olin käynyt tunkemassa pikkarit pesuun ja kirmannut takaisin nukkumaan. Löytyivät tänään, kun Teikku oli pessyt valkopyykkiä ja joukosta oli paljastuneet mustat Sloggit. En ole tiennytkään olevani näin organisoitunut.:D

15 kommenttia:

  1. Ihan mahtavalta illalta kuulostaa! Oli kyllä päivän piristys, kiitos siitä !

    t Varpu // http://hoponassula.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ilta oli mahtava, tämä päivä vähän tuskaisampi.:-D Nimim. 4 Ibumaxia ja silti tequila tuntuuuuuuuuu….

    VastaaPoista
  3. https://www.youtube.com/watch?v=FjHcxN-uCDs ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihan huippu! Muistuttaa ehkä "etäisesti" meidän loppuiltaa...

      Poista
  4. Teidän ilta on ollut täydellinen xD. Voin kuvitella miltä tämä mamma näyttää kun tulee joskus lähdettyä jammaamaan. Jos erehdyn luulemaan itseäni vielä yhtä teräspääksi alkoholia vastaan ja tirpaisemaan shotteja kuin villissä nuoruudessa, suottaa olla et mikään särkylääke auta seuraavana aamuna. Teguila siideriin upotettuna on muuten uppo pommi. Kannattaa kokeilla. Se on nimensäveroinen paukku xD

    VastaaPoista
  5. Hermunjee, eihän me tuota uppopommia keksitty. Seuraavalla kerralla sitten, kun ei kosketa teräviin. Ja se taivahan tosi, että seuraava päivä on aika kauhea, kun menee ja bailaa henkisesti 20-vuotiaana 40-vuotiaan kehossa.

    VastaaPoista
  6. uteliaisuuttani kysyn joko ne alkkarit on löytyneet vai onko kenties vedetty pöntöstö alas...

    VastaaPoista
  7. No ei ole! Luulen, että saatat olla oikeassa - ovat ehkä tulleet huuhdelluiksi.:D

    VastaaPoista
  8. Alkkarit löytyneet kahden päivän karkumatkan jälkeen, ks. Ps.-ilmoitus. Näin hyvin en mitään unissakävellessä ole kätkenytkään...

    VastaaPoista
  9. Ei vitsi mä repesin tota kaljatölkin avausyritystä :D :D :D :D Mä haluuuuun baaaaaaariiiiiiin!!!!!

    VastaaPoista
  10. Kiitos aamupäivän nauruista. Nyt on hyvä jatkaa kohti arkilauantain rutiineja -)

    VastaaPoista
  11. Ainakin ollut railakasta. Tähän tapaan se mullaki... :
    https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/t1.0-9/1794703_10152179846194545_8765770811905680424_n.jpg

    VastaaPoista
  12. Olkaapa hyvät, helppohan se sieltä on nauraa kun ei tartte kärsiä sitä kauheata krapulaa ja kyllä - oli niin railakasta, että piti potea melkein kolme päivää. Ei ehkä ihan heti uudestaan…:DDD

    VastaaPoista
  13. Tuolle käytökselle on nimikin: yön kuningatar -syndrooma.. Kyseisen oireyhtymän vuoksi olen jättänyt suosiolla julkisen juopottelun ja siirtynyt siististi sisätiloihin ja perhepiirissä tapahtuvaan siiderin imemiseen. Jos aamulla silmiä avatessa mieleen välähtää ensimmäisenä kuva itsestään kaulailemassa Meiju Suvasta ja kehumassa tätä äärettömän taitavaksi artistiksi saati että on jossain vaiheessa iltaa veivannut Anssi Kelan livekeikalla hyvinkin letkeälanteisesti latinotyyliin uppo-oudon (sekä ulkonäöltään että käytökseltään) miehen kanssa - on parasta siirtyä takaisin kotiin.

    Tietysti voi käydä niin kuin allekirjoittaneelle. Euroviisuvalvojaisia kotona puolison kanssa viettäessä saattaa kulua pullo jos toinenkin valkoviiniä ja - aamulla on tullut sähköpostia. Olen sitten päättänyt, että meidän kotielämä on turhan tylsää ja yön aikana varannut matkan Islantiin. Kyllä. Voi helvetti. Islantiin. Ja firman kortilla tietysti.

    VastaaPoista
  14. Haha! Mulle kävi kaverin kanssa myös silleen, että "pikkutinoissa" varattiin matka Amsterdamiin ja ostetttiin liput Madonnan stadionkonserttiin. Sitten seuraavana aamuna oli kiva ihmetellä, että millä visalla sitä on vingutettu ja että mistä sitten sen hotellin ja loman sais….:D Ei se neljän-seinän-sisällä-strategia mitään enää nykyaikana auta, jos on Internet saatavilla.

    VastaaPoista