tiistai 26. kesäkuuta 2012

Puhit, Muumit ja jäähyväiset omalle ajalle.

Tulen juuri kolmen vartin epäonnistuneelta nukutuskierrokselta ja pistää vähän vituttamaan.

Pakkaus keksi pari viikkoa sitten, kuinka pinniksestä punneretaan ulos eikä mikään ole sen jälkeen ollut ennallaan. En uskalla pistää penskaa sänkyynsä, koska tämä rymyää sieltä ulos siinä määrin arveluttavissa asennoissa, että saattaisi huonolla tuurilla olla pää halki eikä lastensänkyä vielä ole.

Niinpä olen joutunut nukutushommiin oikein urakalla. Kersa ei suostu jäämään parisänkyymme yksin, joten minun pitää kaveerata siellä hänen kanssaan niin kauan kuin Nukkumatti suvaitsee saapua matalaan majaamme. Ja se paska-Mattihan ei koskaan enää tule silloin kun asiallista olisi.

Äskenkin piltti heitti sängyssä volttia ja laski peittonsa Nalle Puheja. "Puh", hän totesi ja osoitti yhtä keltaista nallenpalleroa. Minä en sanonut mitään ja teeskentelin nukkuvani. Penska ei tästä lannistunut. "Puh", hän sanoi uudestaan - selvästi painokkaammin - ja osoitti uutta Puhia (katsoin ripsien välistä). Minä en reagoinut. Hetki hiljaisuutta. Sitten helvetillistä karjuntaa suoraan korvaani:"PUH!!!!!!!"

Olin hypätä housuistani, käänsin päätäni ja siinä samassa käänsi päätään myös Pakkaus. Kallo rusahti kuin keilapallo suoraan nenävarteeni. Seuraava heilautus ja samainen takaraivo rojahti otsaani.

Kun minä makasin kanveesissa ja kokeilin, tuleeko nokasta verta, lähti ipana kohti yöpöytää. Kuului kovaa ähellystä ja näin, miten pieni ahteri heilui uhkaavasti sängyn reunalla. Sitten tenava kääntyi voitonriemuisesti hymyillen takaisin minua kohti. Ja sillä oli Muumi-arskat päässä.

Siihen loppui minun uskoni tämän illan nukuttamiseen. Tuossa se Pakkaus edelleen pyörii (nyt sandaalit jalassa ja ilmapallo kainalossa).

Kannattanee varmaan sanoa hyvästit omalle ajalle. Sille viimeiselle hituselle, mitä siitä on jäljellä.



5 kommenttia:

  1. Jess, kohtalotoveri! Meidän mukelo ei myöskään pysy pinniksessä, ei suostu jäämään yksin eikä NUKU. (Eilen v*ttuunnuin ja jätin pituusrajoitteisen yksin karjumaan kenkutustaan pariksi minuutiksi, jonka jälkeen se sitten hiljeni ja tepasteli pian muina henkilöinä olohuneeseen. Palasin nöyränä takaisin nukutushommiin, koska en halunnut riskeerata toista sängynlaidan ylitystä ensimmäisen onnistuttua ilman katkenneita luita. Meillä on kyllä aikuisten sänky siinä vieressä, jonka kautta se selvästikin kiipii lattialle.)

    Odotas vaan sitä vielä, kun kukaan muu ei kelpaa kuin äiti, äiti ja äiti. Silloin voi heittää hyvästit omasta ajasta haaveilullekin ja toimia orjana ympärivuorokautisesti.

    VastaaPoista
  2. AH! EN OLE YKSIN. Luojalle kiitos ja ylistys.

    Jäätävää menoa ollut viikonpäivät. Tänään jopa nukahti OMAAN.. siis OMAAN (isojen) sänkyynsä. Eilen nukahti mun syliin. Muuten aika tarkkaan omasta kömpinyt viereen tai nukahtanut mun sänkyyn. Taistoa taistoa. Miks helvetissä pitää taistella unta vastaan kun selvästi väsyttää? MIKS MIKS MIKS?

    huh. Tsemppiä sulle, mulle ja kaikille muille kohtalotovereille!!

    VastaaPoista
  3. Meillä tehtiin joku aika sitten samaa lastensängyn kanssa, koska vaihdoin pinniksen suosiolla siihen. Yhtenä todella väsyneenä iltana kuulin jälleen kerran lapsen huoneen oven avautuvan hiljaa ja pienten jalkojen teputtavan pois huoneesta. Vedin syvään henkeä, mutta ei perkele, parin tunnin taistelun jälkeen sitä ei nainen aina pysty itseään hillitsemään, joten karjaisin täysiä että nyt olis parempi kipittää takaisin ja pistää se pieni pää siihen pieneen tyynyyn, ennen kuin äiti ehtii sinne. Hetken päästä hiippailin katsomaan, niin lapsi tuijotti silmät suurina sängystään ja totesi että "hyvää yötä, äiti kulta".

    Ei oo tarvinnu enää ravata eestaas. En toki kylläkään suosittele tällaista toimintatapaa, mulla vaan paloi lopullisesti hermot. :D

    VastaaPoista
  4. ei muuta ku patjaa lattialle ja muksu sinne. Sehän noissa nukutushommissa on perseestä, et kerran kun annat periksi tai et oo varma mitä teet niin se penska huutaa/velmuilee seuraavana päivänä kahta kauheemmin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkistä rakkaat kohtalotoverit. Meikä on nyt sinnitelly vierihoitajana, kun äitikin on käymässä ja penska ei meinaa pysyä nahoissaan saati sitten sängyssä. Lastensänkyprojekti on alkamaisillaan. Kammottaa jo valmiiksi...:-O

    VastaaPoista