keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ankka hukkuu!

Tänään oli kylpypäivä. Piltti istui ammeessa tietysti jo ennen kuin edes ehdin vesihanalle, rääkyi ja huusi sieltä riemuissaan ja esitteli ankkakokoelmaansa. Harvinaista kyllä, kotikaaoksemme mustasta aukosta oli löytynyt mukaan kova kolmikko: kovemmasta muovista tehty mielikuvituksekkaasti nimetty Punainen Ankka sekä ne pakolliset keltaiset, joita yhtä mielikuvituksekkaasti Pikku Ankaksi ja Äiti Ankaksi kutsumme.

Siinä sitten edettiin vedenlaskemisen ja vaahtopartojen kautta ankkaleikkeihin. Minä istuin sankartekoni eli vedenlaskemisen ja pääpesun tehtyäni pytyllä ajatuksissani ja pirun pitkästyneenä (en edelleenkään ole oikein leikkijätyyppiä), sillä aikaa kun penska pyöritteli lintujansa pitkin veden pintaa.

Äkkiä kuitenkin terästäydyin. Oli tapahtumassa jotain dramaattista. Ipana oli ottanut Äiti Ankasta tukevan niska-perse -otteen ja tunki tipuparan veden alle selkä edellä niin että räiskähti.
- ANKKA UK-KUU!, mylväisi tyttö perään.

Mahassani muljahti, sillä näkemäni perusteella virke kääntyi aivoissani automaattisesti "Ankka hukkuu". Tuijotin hetken kääpiökokoista mafiosoa, joka juuri oli lähettänyt Äiti Ankka -paran kalojen valtakuntaan kylmäverisen kovakouraisesti ja hoiteli juuri parven jäljelle jääneitä samaan malliin. Kohta koko ankkakolmikko kellui vedessä nurin päin. Näkyvillä olivat vain surulliset muoviset mahat.

Parin sekunnin ajan mielessäni välähteli sanoja ja nimiä. Sosiopaatti, psykopaatti, murhaaja. Charles Manson, Viiltäjä-Jack, Ted Bundy.

Sitten tuli häikäisevän onnellinen oivallus. Tajusin, ettei tyttäreni vielä varmastikaan ymmärrä "hukkua"-verbiä saati sitten osaa käyttää sitä oikein. "Nukkua"-sanaa sen sijaan käytetään päivittäin - ja viime aikoina erityisen hauskaa on ollut kellauttaa nalle tai nukke makuuasentoon nukkumisrituaalien yhteydessä.

Huokaisin hiljaa helpotuksesta. Meniväthän linnut sitten särmästi nukkumaan. Mutta sittenkin vain nukkumaan. Ellen sitten aivan harhainen hattarapää ole. Ei olisi tietenkään sekään ensimmäinen kerta, kun äidistä on kysymys.

7 kommenttia:

  1. Hihhih...kutkuttelet nauruhermojani!

    Just eilen kuuntelin kun kuopukseni selitti kaverilleen, että "sitten jos tää ei tottele, niin tältä pitää ottaa pää irti". Kävin ojentamassa, mutta hänpä demonstroi: "mutta kun näistä legoukkeleista pitää ottaa pää irti jos sitä haluaa vaihtaa". Ok?!?

    VastaaPoista
  2. Oh, aivan loogista! Jos leegoukkeli ei tottele, loppuu ainakin sen pään aukominen lyhyeen kun pää vaihdetaan ja sassiin. Olis aika kiva kun toimis ihmisilläkin.:-)

    VastaaPoista
  3. Minähän seurasin tyttäreni syömistä vähän puolella huomiolla, kunnes havahduin syöttötuolista kuuluvaan selitykseen "vauva kuoli pois, kuoli pois"... Ihan ensin järkytyin, kunnes tajusin, että neiti puhuu kurkun palasta ja tarkoittaa kuori pois ja itseään hän hienosti kutsuu vauvaksi.

    VastaaPoista
  4. Heh, jos se kääpiökokoinen mafioso katsos tarkoittikin, että "ankka nukkuu kalojen kanssa". ;D Että ehkei kannata vielä huokaista helpotuksesta... XD

    Sun jutut on taas ollut niin hauskoja, että useamman kerran on melkein ollut mammalla pissat housuissa. Tämä mukaanluettuna.

    VastaaPoista
  5. Oon jo kauemminkin lukenut blogia ja nyt kun tulin au pairiksi Ruotsiin, on välillä ymmärrys tiukalla. En sitten tiedä väännänkö päässäni lauseita hassuksi, mutta myös viis vee osaa tämän taidon mallikkaasti! =)

    VastaaPoista
  6. Elina: onpa helpottavaa, että muillakin on näitä kauhukeskusteluja. Meikä ymmärtää joka päivä väärin, edelläkuvattu esimerkki on vain yksi tapa havainnollistaa ongelmaa...:-)
    Moon Mamma: Mieleeni kyllä juolahti samainen fraasi, mutta koska olen äiti, aion pettää itseäni ainakin toistaiseksi. Ps. pistä rätti housuun (mut ei tena, ne on mummoille).
    Matsku: Skulle ja skriva nu på svenska för dig. Toivottavasti luet edelleen, pysyy äidinkielikin hallinnassa.:-)

    VastaaPoista
  7. Luen luen! Täältä saa suunnatota vertaistukea, kun menee hermo! ;)

    VastaaPoista