torstai 23. elokuuta 2012

Hiljainen talo ja vaatimaton vapaailta

Mieheni viettää lomapäivää ja lähti Pakkauksen kanssa yökylään tätinsä luokse.
Minä siis palasin kotiin, jossa ei ole ketään muuta kuin minä. 

Nythän minulla tietysti pitäisi olla täällä hurjat sembalot. Pirunmoinen pino viinipulloja, pari rääväsuista ystävää ja biletystä varhaisaamuun asti - töistä piittaamatta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti piirun verran pienempi pino viinipulloja, pari rääväsuista ystävää, naisten elokuvia ja ämmien lätinää. Vähintään - toistan: vähintään - minulla olisi pitänyt olla heti töiden jälkeen aika kampaajalle, bikinivahaukseen ja rähmäisten (sienisten?) varpaankynsien hinkkausoperaatioon. Mutta eipä ole.

Täällä minä istun - suihkunraikkaana ja tissit paljaana (voiko suihkussakäyntiä verrata kosmetologiin ja kampaajaan?), ilman sähäkkää spessuohjelmaa. Ällistelen vain, miten tuo hiljaisuus voikaan humista niin helvetin kovaa korvissani. Ja se humisee, vaikka naputtelen näppistä ja katson toisella silmällä Frendejä. Toisaalta, enhän minä ketään halua edes tavata. Olen töissä sosiaalistunut viimeisen kahden viikon ajan niin monen ihmisen kanssa koko ajan ja jatkuvasti, että käskisin jokaisen lätisijän pitää kuitenkin vain turpansa kiinni.

Teen siis TÄSMÄLLEEN sitä samaa kuin melkein joka ilta arkisin. Nyt vain yksin. Voi jumalauta. Keski-ikä, nice to meet you.

Onneksi minulla sentään on se perhe. Muuten minusta kuoriutuisi varmaan se Brigdet Jonesin pelkäämä ikäneito, joka joutuu kuollessaan koiriensa (vai kissojensa?) ruokalistalle. Ukko ja Pakkaus, tulkaa äkkiä takas!



8 kommenttia:

  1. Nyt sitten vaan päätä nauttia tilanteesta ja helvetisti sittenkin. Huomenna kuitenkin muistelet tätä iltaa ja mietit, mitä kaikkea "olis pitänyt tehdä, kun oli kerrankin vapaata..."

    Been there, done that;) Se on nimittäin äitien geeneihin sisäänrakennettuna.

    Ja pyykkeihin et koske! Ne kerkiää myöhemminkin.

    VastaaPoista
  2. Sen teen! Pyykkeihin en luonnollisesti koske, koska sitä en tee muutenkaan kuten en mitään muutakaan paskaa kodinhoitohommaa. Mitä sitten, jos tykkään surffata horoskooppeja ja ilta-sanomien viihdeosioita. Saapa selata rauhassa, kele.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä. Mullakin mies työreissussa, muksut nukkumassa ja itse roikun täällä ja hihittelen itsekseni. Laatuaikaa, nääs;)

    Kodinhoitohomma On Perseestä. Niin kuin Teletappi olisi: kun saa yhden paikan kuntoon, niin UUDESTAAN!!!

    Ei sovi, ihottumaa tulee...

    VastaaPoista
  4. Naulan kantaan. Mitä järkeä on siivota, kun seuraavana päivänä kämppä on taas täys läävä. Tukkakin pysyy puunaamisen jälkeen pitempään kuosissa kuin kaksivuotiaan lapsen koti. Ja onhan sitte ne virikkeet valmiina lattialla ettei tarvi lapsukaisen aina kaivaa niitä sieltä laatikosta u-u-d-e-s-t-a-a-n.

    VastaaPoista
  5. YKSİNAAN oleminen kotona on mahtavaa. Ukkelin työvuorot vaihtelee viikoittain ja valilla on illat töissa. Siina vaiheessa kun napero on untenmailla linnottaudun suihkun jalkeen sohvalle lapparin kanssa, murustelen rauhassa ruokaa, tuijotan jenkki sitcomeja ja nautin 100%. Toivottavasti ei vaihda työpaikkaa eika lapsi ala kukkumaan iltaisin.

    VastaaPoista
  6. Heh heh, täällä eläkeläinen, jonka mies myös eläkeläinen. Siispä odottelen, että syksyiset harrastustoiminnat alkavat. Mä olin tottunut työpäivän jälkeiseen omaan aikaan, kun miehellä pitemmät työpäivät. Mies ei viihdy yhtään yksinään toisin kuin minä. Nainen kaipaa omaa aikaa oli sitten minkä ikäinen. Lastenlasten kanssa viihdyn vaikka kuinka kauan, tosin sen jälkeen on oudon hiljaista ja siistiä, kun keräilen lasten kodikkaasti esille joka huoneeseen sirottelemia leluja ja muita tärkeitä tavaroita pois kaappeihin.
    t.mummo

    VastaaPoista
  7. Niin tuttua - sitä ensin odottaa sopivaa hetkeä tehdä jotain erityisen kivaa ja rauhaa vaativaa ja sitten, kun se hetki on, menee kuitenkin vain jonnekin Iltalehden viihdeuutissivulle :D

    Mutta asiasta toiseen: blogissani on sulle tunnustus! En kyllä tiedä onko sulla tapana osallistua moisiin, mutta halusin silti muistaa Mallamoijaa: http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/08/tunnustus.html :)

    VastaaPoista
  8. Näin jälkeenpäin ajateltuna mulla kyllä oli tosi kiva ilta. On jotenkin ihan mahtavaa kun ei ole ennalta sovittua ohjelmaa ja voi tehdä häiritsemättä mitä haluaa. Vaikka sitten maata sillä sohvalla.

    Kiitos kauhian paljon Suvi Trokee-Daktyyli tunnustuksesta, otan sen tietysti ilomielin vastaan - mutta mulla on semmoinen ongelma, että seuraan tosi vähän sekä uutisia että blogimaailmaa (mitä nyt siis täällä itekseni lätisen) ja mulla on aina vähänn vaikea jakaa noita tunnustuksia eteenpäin vaikka ansaitsijoita olisi varmasti tuhansia. Mutta kiitos siis silti! On aina hienoa saada tunnustusta.

    VastaaPoista