maanantai 27. elokuuta 2012

Pissaliisa paskat nakkaa

Kyllä elämä on raskasta. Olen tietysti tehnyt taas tunnin liikaa töitä, mutta se ei tässä nyt paljon paina. Kotona kun odottaa aina sellainen työmaa, että tuntuvat parit palaverit aika tyhjänpäiväiseltä näpertelyltä. Minut on näännyttänyt parivuotias jästipää, joka kategorisesti kieltäytyy pissaamasta/paskomasta pottaan. Tällä hetkellä tuntuu todella siltä, että kusessa ollaan. Kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.

Heti viiden jälkeen olemme jälleen tuhannetta tai miljoonatta kertaa yrittäneet kaikkemme. Housut pois, vaippa pois ja karsea kyttäys päälle. Ja sitten: valmiina, paikoillanne, HEP!

Piltti pinkoo pitkin kämppää pieni peffa vilkkuen, nuoren gepardin nopeudella. Minä ja isi konkkaamme perässä kuin satavuotiaat lonkkavaivaiset norsut ja pelkäämme henki kurkussa, että tyyppi töräyttää väärään paikkaan. Ja juuri niihin vääriin paikkoihinhan gepardi hyökkää. Se kiipeilee sohvalle, roikkuu puntissa, kiehnää matolla ja tahtoo nojatuoliin.  Säännöllisin väliajoin me höperöt norsut olemme kuulevinamme "paljastavaa ähinää" ja lykkäämme ähinäpellen potalle. 
"NYT se kuulostaa tulevan", lupaamme toisillemme. 

Pahinta kaikessa on, että potalle päästyään gepardi muuttuu todella innostuneeksi ähinäpelleksi. Hän istuu. Ja istuu. Ja istuu. Jos jotain, on tyttäremme harvinaisen pätevä potallaistuja. 

Aikansa istuttuaan hän kuitenkin pompahtaa ylös ja huudahtaa: "OHO". Aina yhtä optimistisina me väsyneet vanhemmat singahdamme paskapytyn ääreen - ja petymme yhä uudelleen. Näyttää siltä, että jälkeläisemme kuuluu siihen filosofiseen ryhmittymään, joka ajattelee, että matka on tärkeämpää kuin päämäärä. Kaunis ajatus, mutta meitä se ei paljon lohduta. 

Varsinkaan, kun siinä murheellisina toljottaessamme ehtii ipana vääntää tortun eteisen matolle ja suihkauttaa parit ureat kämpän kriittisimpiin pisteisiin (ja jälkimmäiset aina tietysti eri paikkaan kuin sen paskakikkareen). 

Siitä sitten kuuraamaan nurkkia ja naperoa ja osoittelemaan pottaa pettyneen "Voi voi, kyllä pissa pitäisi tehdä pottaan"-yninän kera. Tänään saavutimme tämän pisteen joskus seiskan aikaan. Kellon mukaan temmellystä oli kestänyt vain pari tuntia. Uskomatonta. Tuntui kuin olisin vanhentunut ainakin kaksi vuotta ja hävinnyt pitkällisen minulle tärkeän oikeustaistelun.

Kaiken lisäksi tuo kupeitteni hedelmä näyttää vielä nauttivan tästä vihoviimeisestä näännytysnäytelmästä. Kun pissat ja paskat olivat pitkin lattiaa, veti tyyppi kuin vittuillakseen (kuivan) vaipan päähänsä, tavoitteli läpimärkää kusirättiä käsiinsä puristeltavaksi, hymyili säteilevästi ja heläytti: "Hattu päähän!"

Mitäs seuraavaksi? Koirakoulutusmallia tyyliin kuono kuseen? Jos se toimisi takuuvarmasti, voisin jopa yrittää (tosikoille tiedoksi: vitsi vitsi, ja väsynyt sellainen vielä).


13 kommenttia:

  1. Hahahahahaha, riemastuttava kirjoitus :D Sun jutut on niin hauskoja, aina repeilen täällä

    VastaaPoista
  2. Tosi hauskasti kirjoitettu. Mutta siis joo, I feel your pain? Tota harrastetaan meilläkin :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan siltä, että tyttö - ja etenkin äippä! ;) - on ihan kypsänä pottailunopetteluun, joten miksi kiusata itteensä? Meillä oli ihan sama juttu pojan kanssa, joten meni hermot ja päätin, että pasko ja pissi sitten vaippaas, jos se niin kivalta tuntuu! Otettiin aikalisä, koitettiin jonkun kuukauden päästä uudelleen ja homma sujui jo astetta paremmin. Nyt on jo toiveissa, että ehkä meillä kouluikään mennessä päästään pois vaipoista... ;)

    VastaaPoista
  4. Meidän tytär on myös niitä, joita ei pottaan tekeminen voisi vähempää kiinnostaa. 2,5-vuotias on tehnyt kotona muutamat lirut pottaan, kakkoshätää ei kertaakaan. Kerran piteli takapuoltaan merkitsevän näköisenä, jolloin kiikutin tyttären potalle ihan varmana siitä, että nyt tärppää. Ja vielä mitä, napero huuteli kiukkuisena vaippaa eikä suostunut tekemään pottaan mitään. Pidätteli iltasuihkun ajan ja vasta kun sai päälleen vaipan ja yöpuvun turautti mielettömän setin sisään. Nice.

    VastaaPoista
  5. tuhannen taalan vinkki: anna olla. kunnes aika on kypsä. ei siit noin tuu mittään ja mänöö vaan hermo. jossain vaiheessa penska tajuaa homman jujun ja on suit sait sisäsiisti yksilö. terv. nimim. laiska potattaja, jonka esikoinen tajusi homman vähän päälle 2v ja kuopus 1v8kk on alkanut oma-aloitteiseksi. eikä oo potatettu hullun lailla, ei todellakaan. esikoisen samanikäistä serkkulikkaa potatettiin ja oli vuotta myöhemmin vaipaton kuin meidän vesa.

    wandabe, ei jaksa kirjautua kun pitää ottaa imuri karheeseen käteen.

    VastaaPoista
  6. Meillä oli tyttö kans kun koivuhalko kun yritin potalle istuttaa. Ei suostunut edes istumaan, saati sitten siihen pottaan mitään tekemään. Oli jotain vähän päälle 2-vuotias, kun yht'akkiä homma alkoi kiinnostaa. No, sitten se istuikin kaikki illat potalla ja ihaili kaikki pissit ja kakat mitä sinne tuli. Silleen sitten jonkin aikaa ja nyt homma toimii jo hyvin. Joskus vielä pieni pissi saattaa tulla housuun, jos ei kesken kivan leikin malta lähtee potalle. Kyllä se Pakkauskin vielä pottailee, usko pois!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tsemppauksesta, tuesta, myötätunnosta ja vinkeistä.:-) Meillä on otettu tuo aikalisä aina välistä, mutta nyt alkaa mennä hermo myös siihen paskaperseen pesuun. Mutta ei kai se auta. Ehkä tuo jästi oppii sisäsiistiksi ennen koulua. Jos hyvin käy.

    VastaaPoista
  8. Hyviä hermoja harjoituksiin! Sinulle on tunnustus blogissani (ihanhyvaelama.blogspot.fi).

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos Tiuhti, rinta meni ihan rottingille! Pitääpä tässä terästäytyä ja yrittää jakaa hyvää eteenpäin.

    VastaaPoista
  10. Juu, tiedän tuon tunteen...NIIN turhauttavaa, kun ei sinne pottaan tuu pisaraakaan. Mutta meillä tuo sitten lähti sujumaan ajan kanssa, siis ilman mitään "aikalisiä". Siis vaan istuttiin siinä potalla turhaan, kunnes se vihdoin tuotti tulosta. Pelkäsin nimittäin, että jos sen potan laitan vähäksi aikaa pois käytöstä, niin en saakkaan enää tenavaa istutettua siihen lainkaan:)

    VastaaPoista
  11. Joo, kyllä mie kans taidan antaa istua, kun kerran istuu. Ehkä sinne joskus jonain päivänä jotain lorahtaa....Pitää vaan kestää - ja uskoa.:-)

    VastaaPoista
  12. Päivänpelästyspostaus.. Tai ainakin yksi niistä. Jatkan lukemista.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Maanvaiva. On aina ilo jakaa tuskaa muillekin. Tervetuloa lukemaan! Toivottavasti viihdyt vastakin.

    VastaaPoista