lauantai 5. tammikuuta 2013

Masokisti märehtii

Kyllä on äiti-ihminen surkea olento. Täällä se blogissaan jänkyttää, kuinka meinaa hermo mennä ja päreet palaa joka päivä, kuinka jatkuvat rutiinit kalvavat mieltä ja kuinka aamuherätykset vituttavat enemmän kuin Frendien mielivaltainen lopettaminen kesken kahdennenkymmenenen kiertokerran. Nyt, kun perheen pätkä on poissa, on talossa se muka kauan kaivattu hiljaisuus.

Ja minua vaivaa surkea ikävä.

Pakkaus lähti muutama tunti sitten isänsä kanssa käymään mummolassa ja ovat oikein yötä. Minä tietenkin hihkuin jo etukäteen into piukkana, että pääsen kerrankin katsomaan dvd:ltä oikein elokuvaa (My week with Marilyn) ilman iltapaloja, paskahätiä (paitsi omiani) tai pakkopalapelejä. Kuvittelin itseni rentoutumassa saunassa ja meilaamassa kavereille kaikessa rauhassa. Nyt kaikki on tehty ja kello näyttää 17:52:ta.

Enkä keksi enää mitään tekemistä.

Ei huvita lukea. Ei huvita meilata. Eikä vittu varsinkaan huvita siivota, vaikka olohuoneen pöydän alla on kehittymässä uutta elämää ja evoluutioita leivänmuruista, pölystä ja muusta paskasta.

Minulla on tylsää. TYLSÄÄ. Uskomatonta. Olen nimenomaan haaveillut illasta, jonka saisin viettää yksin kotona itseni kanssa. Olen unelmoinut, että saisin tehdä mitä haluaisin ilman pakkorutiineja, eläinkonserttikirjoja, junaratoja ja vitunmoista vahtivuoroa, joka ei lopu koskaan koskaan eikä koskaan.

Olen ilmeisesti solahtanut muottiin nimeltä Äiti, josta ei pääse eroon edes vapaalla (eikä varsinkaan selvinpäin). Olen kuin metodinäyttelijä, jolla on jäänyt rooli päälle - kuin Dustin Hoffman, joka vain heiluu kuin heinämies Tootsiena peruukki päässä ja jättilasit silmillä, vaikka voisi vähäksi aikaa riisua releet ja ottaa rennosti.

Minä en osaa enää levätä, vaikka tilaisuus on tullut. Olen kasvanut kiinni pahansisuiseen päällepäsmäriin, joka huutaa minulle vastaan, nimittelee minua  alentuvasti "höpsöksi"(etenkin, jos yritän laittaa päälle muuta kuin raitapaitaa) ja joka ei koskaan - koskaan - kuuntele, mitä sanotaan.

Olen päätynyt päätelmään, että äitiys ilmeisesti tarkoittaa sitä, että ihmisestä tulee masokisti. On niin saatanan kivaa, kun joku hyppyyttää joka jumalan päivä ja yrittää vielä kusettaa koko ajan. Kuten esmes tilaamalla ensin ruisleipää ja sitten nokka norsunvitulla vaatimalla paahtoleipää, vaikka on nimenomaisesti jälkimmäisestä kaksi minuuttia aikaisemmin kovaan ääneen kieltäytynyt.

Voi ei. Johan tässä herkistyy. Tule Pakkaus jo takaisin! Äiskä tekee paahtoleipää. Tai ruikkaria. Tai paahtoleipää. Tai ruikkaria. Tai kiertyy vaikka makarooniksi. Kunhan tulet vaan takaisin.

6 kommenttia:

  1. Kun sulla kerta on mahdollisuus niin ota ihan rennosti sohvalla. Kyllä se arkeen paluu taas iskee päin näköö ja kovaa. Varsinki ku äitiä ikävöivä kakru palaa ja purkaa ikävänsä kiukkuumalla ja kunnolla. =)
    Kyllä se on kiva välillä olla ittekseen, vaikka meinaa tylsääkin tulla, ja kerätä voimia arkeen.
    Nauti!
    -Kirsi-

    VastaaPoista
  2. Ihan samat tunnetilat oli meikällä silloin, kun eka ja toka olivat pieniä. Joskus harvoin saattoi käydä niin, että jäin yksin kotiin "hermoja lepuuttamaan" max. kahdeksi päiväksi, mikä käytännössä muttui emon ikäväksi ja kaikiksi kamaliksi mahdollisuuksisi, mitä lapsosille saattaa sattua, jos juuri minä en ole heitä valvomassa ja pelastamassa. Ja kun pesue sitten palasi reissuiltansa, niin arjen ruutiinit jatkuivat samalla sekunnilla. Olet vaiheessa :)

    VastaaPoista
  3. ...eksyinkö mä kaksplussan sivuille...?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kirsi muistutuksesta, menin ajoissa nukkumaan ja oli ehkä täydellisin yö kolmeen vuoteen. Ei keskeytyksiä ja nukkuaikaa niin paljon kuin halusin. Oma tila ja ajatuksia: Joo mulla on kans tämä taipumus vielä aatella, että just silloin kun mie en ole paikalla, on lapsi "huonossa" valvonnassa ja sille voi sattua mitä vaan. Aivan kuin itellä olis silmät selässä.
    Unikas: Itekin ihmettelin samaa, mutta onneksi onnistuin käyttämään paria kirosanaa. Eikä tänään ikävälässytytä enää ollenkaan niin kovasti kun sain kerrankin vetää unta palloon oikein antaumuksella.:-)

    VastaaPoista