Tänä keväisenä perjantaina, kun muut tuunaavat mopojaan ja viinansietokykyään, on meillä tuunattu isiä.
Pakkaus löysi tänään vanhan öljyvärimaalauspensselini. Se seuranaan hän hyökkäsi lattialla rötköttävän ja telkkua tuijottavan ukkoni kimppuun. Seurasi kunnianhimoinen isin uudelleenviritysoperaatio.
Ensin sentään säilytettiin tietty vaatimattomuus:
"Pakkaus tekee isistä nuoremman!", ilmoitti ipana ja alkoi vedellä sivellintä pitkin isiä.
Sivellin kulki isin kyljelllä, mahalla ja karvaisella naamalla, sitten pitkin verkkaripohkeita ja väsynyttä selkää. Minä en huomannut mitään mainittavaa eroa habituksessa, mutta minähän istuinkin kaukana sohvalla enkä muutenkaan ymmärrä ulkonäköasioista paljon paskaakaan.
Sitten heitettiin se vähäkin vaatimattomuus johonkin ydinjätteen loppusijoituspaikkaan.
- Pakkaus tekee isistä äidin!
Sivellin vain viuhui, kunnes näytti siltä, ettei isillä enää ollut kivaa. Pensseliä jyystettiin pitkin naamaa ja jalkapohjia, ja lopulta äijä nousi sukupuolensivellysoperaatiostaan aika äreän näköisenä.
En ole vielä käynyt ukon haaroväliin kiinni, mutta naaman karvoituksesta päättelisin, että nuori neromme tarvitsee vielä vähän harjoitusta, ennen kuin pystyy muuttamaan miehen naiseksi tai päinvastoin. Jokin tarkoitus tässä toiminnassa kyllä silti on pakko olla, kun tämä ei ollenkaan ole ensimmäinen kerta, kun piltti yrittää väittää/muuttaa minua isiksi tai isiä äidiksi.
Mutta onhan se hyvä, että on tavoitteita. Uljas uusi maailma, täältä tullaan!
Tämä sun blogi on maailmankaikkeuden viihdyttävintä luettavaa! Erityisesti nautin vapputorvi-postauksesta, jonkun viimeaikaisista herkkupaloista mainitakseni. Blogisi aiheuttaa kyllä sen, että jos mulla on joskus lapsi ja se ei tarjoakaan noin nerokasta viihdettä kuin Pakkaus, olen syvästi pettynyt :) Nimim. "Yks muija semmoselta paskasoittolistakanavalta"
VastaaPoistaEn kestä, aina pitää ulvoa naurusta näitä juttuja lukiessa. :´D En lue äitiyteen tai lapsiin liittyviä blogeja, kun en koe olevani millään muotoa kohderyhmää, mutta Pakkauksen seikkailut on toista maata.
VastaaPoistaKaikesta hihittämisestä huolimatta tunnen suurta huolta mahdollisesta tulevasta lisääntymisestäni, mitä jos saan lapsen jolla on tukka syntymästään saakka jakauksella, nuiva teknikkomainen mielikuvitus ja tarve leikkiä vain sääntöjen mukaan? Tai mitä jos se on Pakkauksen kaltainen hilluja, enkä voi ottaa sitä sekuntiakaan vakavasti?
:D
VastaaPoistaTää ei nyt oo ihan samasta aiheesta, mutta meillä taitaa äiti muistuttaa isää. Olin joskus pelkissä alusvaatteissa lattialla istumassa ja poika kiipesi mun syliin, säärten päälle siis. Ja ilmoitti että "istuu karvojen päällä". Terveisin valkovenäläinen kuulantyöntäjänainen
Hei paskasoittolistakanavan muija (ihqua! saako toivoa Kelly Rowlandin Workia, mixei se soi enää?)! Ihanaa, kiitos kaunis kommentista - minua jaksaa aina ihastuttaa, että joku lapsetonkin jaksaa lukea näitä minun ihmetyksensekaisia hölinöitä. Älä huoli, lapset tuntuvat olevan aika tapauksia jokainen tavallaan, joten tulet kyllä aikanaan nauttimaan taatusti omalaatuisesta viihteestä, jos joskus jakaudut. Anonyymi: Ja suurkiitos sinnekin - kuten kirjoitettua, on minusta erityisen hauskaa, kun lapsetonkin viihtyy blogin seurassa. Mutta hei, arvaa mitä viihdettä tarjoiais seurata sitä insinööri-ipanaa; aivan samanlaista! Mieti mitä rakennelmia se sais aikaan alta kaksvuotiaana kaikesta ympärillä olevasta! Ei noi lapset mitään sääntöjä koskaan noudata muutenkaan.:-) Leijonalapsen äiti: haha, meillä on vaihteeksi taasen ihmeteltyö "äitin partaa", kun unohdin leikata leuassani kasvavan yhden ainoan mutta pirun pitkän KARVAN. Terveisin moukarinheittäjä DDR:stä.
VastaaPoista