tiistai 23. heinäkuuta 2013

Perhepotretteja

Pakkaus on alkanut leikkiä kotileikkejä, ja hänellä on varsin ennakkoluuloton asenne sen suhteen, minkälaisesta setistä perheenjäsenet voi muodostaa. Äidiksi, isiksi ja Pakkaukseksi kelpaa näköjään mikä tahansa rompe, joka käteen sattuu osumaan.

Noin viikko sitten kohtasimme tämännäköisen näyn:



Siinä on meidän perhe nukkumassa. Meikätyttö on tuo keltainen currypurkki ja Pakkaus punainen chili.  Musta purkki on isi. Kun ihmettelin ääneen, että mikä tuo neljäs törppö on ja etteikö ipana osannut laskea (totta kai 3-vuotiaan pitäisi), tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Se on Pakkauksen sisko!"

Onkohan tämä Pakkauksen kannanotto meikäläisten perhepoliittiseen suunnitteluun? Ja pitäisiköhän asetelmasta päätellä, että perheemme voisi harrastaa välistä jotain muutakin kuin aktiivista levyttämistä peiton alla?



Seuravaavaksi vastaan tuli tämä asetelma.



Hahmoista kysellessäni kävi ilmi, että iskä on tuo tyyni sininen jäämies (IggluPigglu?), jolla on viltti kainalossa. Pakkaus omassa persoonassaan taas on ottanut raivoisasti fanittamansa Hello Kittyn muodon. Minulle jäi tietysti luu käteen, kuinkas muuten. Eli äiskä on tuo keltainen ankanperkele, joka mölisee järjensumentavan imelästi kahta kokonaista biisiä ja jonka olen aikonut jo vuosia ampua kuuta kiertävälle radalle.

Kaikki kunnia Pakkaukselle muuten siitä, että hän sai Hello Kitty -alter egonsa kiinnitettyä Isi-Igglun käteen ilman minkään valtakunnan kiinnikkeitä. Kitty nimittäin tipahti, kun tönäisin lipastoa. Pakkaus siitä loukkaantui ja opasti kiljuen kuin pieni sika että "TAKAISIN ÄITI TAKAISIN!" Koska Pakkauksen kiljunta on huomattavasti kauheampi kokemus kuin vitunmoisen fasaaniparven rääkiminen korvan juuressa,  minä kirosin ja  yritin ja taiteilin saatananmoinen savu korvista nousten. Olin juuri lähdössä jeesusteippiä metsästämään, kun tytsä kyllästyi ja vaihtoi leikkiä.

Vielä samana iltana hiipparoin jääkaapille noin sadatta kertaa kuten tapanani on. Toivoin löytäväni sieltä jotain herkumpaa kuin aiemmin bongatut kuivahtaneet juustokakkarat ja yököttävän yliterveelliset vihannekset. Etenin kaappia kohti siitäkin huolimatta, että kukaan ei edellisen tarkistuksen jälkeen ollut käynyt edes postilaatikolla saati sitten kaupassa.  Tieni jääkaapille kuitenkin estyi. Pakkaus jökötti jääkaapin oven edessä rakentamassa "linnaa", jonka tornin olivat valloittaneet äiti ja isi.


 Siellä me korostuskynät pönötämme kuin kuninkaalliset ikään. Eikä meidän tarvinnut tehdä mitään! Pakkausta edustava puuvärikynä nimittäin kiipeili raastimen reunaa pitkin ylös alas. Värikynätyyppi kävi mm. töissä, kaupassa, Plismassa, Ritva-tätin luon ja muuten vaan leissussa.

IHANAA! Missä maailmankaikkeuden ulottuvuudessa tämä todellisuus sijaitsee? Haluan heti raastintorniin! Heti!


10 kommenttia:

  1. Pakkauksella on hyvä mielikuvitus! Hauskoja perheasetelmia!

    VastaaPoista
  2. Juu kyllä mulle ei mieleen tulisi, että korostuskynä on kätevä äidin edustaja.:-D

    VastaaPoista
  3. Ha ha! :) Suosittelen lämpimästi muuta kuin pelkkää levyttämistä! ;D Maud on ihan innoissaan tulevasta sisaruksesta. Samat perheleikit meillä on menossa ja mukana kuvioissa kokonainen Hello Kitty -setti (pienet muoviset tyypit) jotka sorruin ostamaan Seikkiksen kirpparilta...kun se isopäinen katti vaan jostain kumman syystä tuonikäisiin vetoaa!

    VastaaPoista
  4. Aaaahahahahahahahahahahaha!!! Pa-ras-ta. Mihin lapset ylipäätään tarvitsee leluja? Kun kerran raastimet ja maustepurkitkin toimii? -Minävaan

    VastaaPoista
  5. Teidän typyllä on kyllä loistava mielikuvitus! :D Meillä perheenjäseniä on ainakin vielä tähän asti edustaneet vain kolme erikokoista nallea: isoin on tietysti iskä, keskikokoinen nalle esittää äitiä ja pienimmin nallen Pikkumies on tietysti varannut itselleen. Viime aikoina kuvioihin on löytänyt tiensä myös neljäs minikokoinen nalle, joka on tietty se vauva - jota ei ole, eikä tule. Ystävältä kuulin, että tuo sisarruksen kaipuu tuntuu iskevän hyvin yleisesti juuri 3-4 ikävuoden tienoilla - ja sen kyllä huomaa! Mutta että tussit ja puuvärit... ;D

    VastaaPoista
  6. Toi keltanen "ankanperkele" on tosiaan ihan karmee. Meillä on samanlainen ja joka kerta, ko se hoilaa lässyttävällä tekopirteellä äänelläns niitä lauluja, mun tekis miäli repiä siltä pää irti. Tosin se ei siittä varmaan hiljenis.
    Mun blogissa on sulle tunnustus, vaikket sää semmosia harrastakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren suuri kiitos tunnustuksesta. Olen ihan oikeasti ylpeä aina, jos tämmöinen mulle kolahtaa, vaikka olenkin järkyttävän huono postaamaan niitä eteenpäin.

      Poista
  7. Kiitos kommentaattorit kommentoinnista ja joopa joo. Jos tuo mielikuvitus samaa tahtia kuin nyt, niin kyllä jää Kylli-tätikin kakkoseksi.:-O Olen tosiaan huomannut, että kun Pakkauksellakin on läjäpäin lahjaksi saatuja leluja, niitä käytetään yllättävän vähän ja silloin kun käytetään, niin ei ainakaan siihen tarkoitukseen kuin valmistusfirma on tarkoittanut.:-D Ja Maija, murhatkaamme tuo lässyttävä lintu ja viedään salaa roskikseen. Mutta kukas sitten on asetelmassa äiskä?

    VastaaPoista
  8. Hahaha, hienoja asetelmia! Voisin tiputtaa pakkauksen maanpinnalle ja kertoa kahden lapsen äitinä että tuo chili ja neljäs purkki, eli se sisko, tuskin makaisivat a. paikoillaan b. tappelematta edes sekunttia!
    Meillä ei myöskään paljon leluja viitsitä käyttää, kaikkea muuta kylläkin.. Toisaalta mielikuvitus palkitsee! ;)

    -A-

    VastaaPoista
  9. Hah, voi kolmen lapsen perheestä tulleena muistan kyllä nuo faktat.:-)

    VastaaPoista