lauantai 8. helmikuuta 2014

Yöpoukkoilua ja paskan lentoa

Johan tätä riemua taas riittikin. Varmasti suurimmaksi osaksi sen takia, että äitini oli kyläilemässä. Nyt on taas tärähdetty arkeen, niin että häntäluu murtui.

Olen luullut tekeväni työkseni tavallista päätetyötä, mutta olen ilmeisesti selkärangallinen käärmenainen ja kiemurellut itseni sellaisille mutkille, että enää eivät auta edes lääkkeet. Fysioterapiaa pitää odottaa keskiviikkoon, ja relaksanteista ja kipulääkkeistä huolimatta jo nyt on a) selkä, niska ja pää paskana (jumissa koko kalusto), b) suoli paskana; se tosin ei ole "jumissa", pikemminkin vaarallisen aktiivinen (=en uskalla lähteä edes kauppaan).

Tämän vuoksi olen nukkunut jo koko viikon toooooodella huonosti. Viime yö sitten vain kruunasi kaiken. Simahdin rankan viikon jälkeen lääkepöllyssä (=relaksantit) jo seiskalta ja heräsin yhdeltätoista siihen, että megalomaaninen varpusparvi teki tuloaan valon nopeudella. Syöksyin vessaan. Siellä sain sitten istuakin seuraavan tunnin. Tuli ihan synnytyshommat mieleen, vaikka tällä kertaa ei juuri tarvinnut ponnistella. Kivaa? NOT.

Kun olin sitten saanut persreikäni vereslihalle, yritin nukahtaa uudelleen. Onnistuinkin jossain vaiheessa, kunnes seuraava pesue herätti neljän maissa tekemään uutta vessarynnäkköä. Vatsaani särki, silmiäni särki ja selkääni särki. Palasin koitoksen jälkeen takaisin sänkyyn. Ja tässä erityisen siunatussa vaiheessa päätti Pakkaus herätä.

Kaikki kunnia penskalle siitä, että hän ei sanonut yhtään mitään ainakaan tuntiin, vaikka tiesin hengityksestä ja elkeistä, että tyyppi on hereillä. Lopulta, kun itse suhahdin, että "Koita nukkua", alkoi supatus. "Äiti, tiäks et ne prinsessat meni lehmän päälle ja sitten niihin paistoi aurinko", tarinoi satutäti joskus viiden aikaan. Samanlaista löpinää tuli taukoamatta tuutista ja mietin jo, pitäisikö nuo mielikuvituksen hedelmät äänittää, sillä sen verran absurdia oli meno prinsessalandiassa.

Kun kello läheni puoli kuutta, sain neronleimauksen. Olin jo juoksuttanut tytön pissalle ja juomaan vettä (Osaa jo oikein hyvin kummatkin ilman äitiä, kiitos laiskuuteni, hurraa!), kun tajusin, etten ollut konkreettisesti nähnyt, miten iltatoimet oli hoidettu. Epäilyksen siemen kasvoi päässäni. Aloin uumoilla, että ukkoni oli päättänyt päästä helpolla ja antanut tyngän vetää iltapalaksi navan täyteen pelkkiä naksuja ja sipsejä.

Epäilykseni vahvistui tiedoksi, kun kysyin: "Onksulla nälkä?" Hetken hiljaisuus ja sitten varma vastaus: "ON. Kova nälkä."

Eipä siitä sitten muuta kuin yöpalalle. Tytsä väänsi jälkiuunileipää ja jogurttia naamaan kuin viimeistä päivää samalla kun minä väänsin vessassa paskaa.

Tässä raossa ukkoni poukkasi menoa ihmettelemään, jolloin mukula tirautti pienet dramaattiset itkut. "Iskä, mul on kova nälkä!", ulisi drama queen ja minä mulkaisin miestäni niin  pahalla silmällä kuin kivuliaitten vessaorgioiden jälkeen pystyin. Herra ymmärsi vetäytyä takavasemmalle ja vähän äkkiä.

Kuten arvelinkin, juustonaksupussi oli tyhjää täynnä ja koska olen salapoliisina Poirotin tasoa, ei tarvittu paljoa tajuamaan, että Pakkaus oli vetänyt koko setin naamaansa. Mieheni kun ei katsokaas tykkää juustonaksuista.

Kun pääsimme takaisin sänkyyn, nukahti lapsukainen heti. Vaan en minä. Pyörin ja kierin, kävin yöaamutupakalla, pyörin lisää ja tunsin kuinka kättä särki. Ja mahaa.

Eipä siinä sitten mitään. Kello tuli puoli kahdeksan ja Pakkaus nousi kuin vieteriukko sängystä, vaikka olin elätellyt toiveita siitä, että yöajan toiminta olisi pidentänyt unentarvetta.

Tässä sitä sitten on haahuiltu koko ihana vapaapäivä: silmiä särkee, selkää särkee ja persreikää särkee - edelleen. Nyt olen päättänyt, että tämän yön relaksantiksi täytyy riittää luonnontuote: olut. Hyvää yötä.

4 kommenttia:

  1. Kiitos virneen saamisesta maanantai-naamalleni. Toki empatiasympatiat sinne samalla.

    VastaaPoista
  2. Sori ny vaan, mut aina kun mä luen sun blogia, mä tuun hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  3. Senkin karseat sadistit...:-D Onneksi sentään tuskani saa jonkun toisen päivän vähän paremmaksi, se on iso asia!

    VastaaPoista
  4. Nauroin ääneen ku luin :D mahtava blogi!

    VastaaPoista