tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jääkaappitarrat ja niissä piilevä nerous

Olen aina ihmetellyt, vaikken mikään kodinhoitaja olekaan, miksi lapsiperheiden päät sallivat jälkikasvunsa tunkea jääkaapin täyteen mitä karmeimpia tarroja. 

Tarrat eivät todellakaan kaunista jääkaappia oli se kuinka vanha tai uusi tahansa. Lisäksi ne on yleensä länttäilty pitkin poikin aivan kuin joku mahatautinen tarrakone olisi parkkeerannut jääkaapille ja oksentanut koko paskan pitkin ovia. Kaiken kukkuraksi tarroja on pirun vaikea riipiä irti, kun vaikkapa tulee asunnonmyynti tai vain totaalinen kyllästyminen eteen.

Eipä tarvitse ihmetellä enää. Luulen, että minut on nyt vihitty tarrojen liimailun salaisuuksiin. 

Tarroja kannattaa antaa penskalle ihan vaan siksi, että kun Pakkauksella on yksi tarrapaketti, tyyppi on hiljaa ainakin puoli tuntia. Sen verran kestää vähintään, että pienimmätkin tarrat on saatu nyherrettyä irti arkista ja tungettua kokonaisena tai rikki raavittuna jääkaapin oveen. Ja kun arkkeja on vaikkapa kolme, saattaa kulua tuntikin!




Tänä siunattuna aikana kukaan ei pakota minua oman elämäni meryl streepiksi ja näyttelemään sen seitsemää roolia per ilta. Ei tarvitse olla hevosta, prinsessaäitiä, hevosta pelkäävää rapua (???), merenneitoa, pelastaa penskaa kuvitteellisesta merestä, miekkailla kaukosäätimillä merellä tavattuja merirosvoja vastaan (vaikka kilttejä oommekin), matkustaa vaunuilla linnaan, pukea koruja, aurinkolaseja tai huiveja päällensä tai kannustaa "kerttu niskasta" voittoon hiihtomittelössä (helvetin Lahti!).

Kyllä sitä puiden, joulupukkien, sylikkäin kaatuilevien muumien, prinsessojen ja puutarhaelementtien sekasorron tästä hyvästä kestää. Ja btw, kuka sitä jääkaapin ovea nyt niin tarkkaan tuijottaa? Minä ainakin haen sieltä lähinnä kinkkuviipaletta ja oivariinia.

Eikähän tänne mitään vieraita voi muutenkaan kutsua, kun joka paikka on muutenkin yhtä hyvässä järjestyksessä kuin jääkaapin ovi. Eli eipä muuta kuin uutta arkkia kehiin.

12 kommenttia:

  1. :D HaHha, kiitos nauruista :D ps. täytyy varmaan koittaa, jos tolla tosiaan saa puoli tuntia hiljaisuutta!

    VastaaPoista
  2. Olepa hyvä. Ja vaikka tuo meidän emäntä on yksi puuropata (kovaääninen sellainen), on tarrojen liimailuhetki pyhä. Korkeintaan jotain pientä jupinaa kuuluu, kun niille kaikille tarroille pitää keksiä oma tarina. Ei muuta kuin testaamaan...!

    VastaaPoista
  3. Sinäpä kiteytit asiat juuri niinkuin ne on! Näillä mennään!

    VastaaPoista
  4. :D Niinpä. Mutta olen kyllä loukkaantunut taas kuten taannoisen kepsutti-heräämiseni kanssa. Miksei tätä minulle joku jo synnärillä sanonut?! Olisi jääkaappi jo niin täys tarraa, ettei valkoista enää pohjalta näkyisi...

    VastaaPoista
  5. sen verran hyviä juttuja sulla että, oletko ajatellut laittaa niitä yksiin kansiin. Synnärillä olis tosiaan hyvä lukea jotain ohjeita tulevasta. Niitä oikeita ohjeita, eikä sitä kuinka pehmoinen vauvan iho on ja kuinka imettäminen tekee autuaaksi, ja kuinka kaikki on niin ihanaa, onnellista ja ruusunnuppua koko perheellä. :)

    VastaaPoista
  6. Juu kyllä vasta äidiksi tullut tarvitsisi ihan käytännön neuvoja eikä mitään "ihana pikku pallero"-lätinää. Kiitos vaan, olen ajatellut, että kokoan jutuista ainakin Pakkaukselle oman kirjansa. Jos ja kun inspiraatio iskee, saatan jopa silloin kaupata upeaa kokonaisuutta täälläkin.:-D

    VastaaPoista
  7. Tarrat... Mikä niissä viehättääkään! Musta vaan tuntuu, että meidän jälkikasvu on ihan liian nopeita noissa liimaushommissa. Ei ehdi kyllä montaa minuuttia viettää omaa aikaa siinä sivussa. Muuten mulla taitaa olla luksusta, kun lapset ei juuri koskaan pyydä mua leikkiin mukaan. 4 v ja 2 v kun viihdyttävät toisiaan kätevästi. Tietysti tappelevat myös, mutta kyllä mä jaksan aina käydä hakemassa niitä jäähylle ja selittämässä käyttäytymissääntöjä... En käsitä, miten kestäisin, jos niillä ei olis toisiaan leikkikaverina. Oon luonteeltani niin umpilaiska, etten kyllä oo viitsinyt ruveta niitten kanssa leikkijäksi. Läsnä, ja maailman ihmeiden hämmentämiin kysymyksiin vastaajana, voin kyllä mielellään olla, mutta mielikuvitus ei oo vielä taipunut leikkeihin. Joten hattua nostan ylviksille! (yhden-lapsen-vanhemmille) P.S. Ehdottomasti kirja kustantamolle ja kaupaksi!

    VastaaPoista
  8. Two words: Tarravihko!
    Okei okei, yks sana. Eikä mikään tarrakirja oo niin jännä kuin jääkaappi. Mutta meillä tarravihko on hitti. Tietty tosi miehisiä tarroja, kun on poika kyseessä. Mitä siitäkin tulis, jos ois jotain pinkkejä kissatarroja.
    Joku aika sitten luin jotain sun facebooksivuilta, liittyi jotenkin äitiyteen ja Pakkauksen kommenttiin. Silloin piti jo kommentoida, mutta en saanut postattua sun sivulle (ehkä sulla on nyt joku jutun-taso- tai liittyy-aiheeseen-äppi. ehe ehe), joten kerron nyt.
    Lapsonen sylkee mua naamaan.
    Minä: "hei, ei ihmisiä syljetä naamaan. Eikä ylipäätänsä ketään, mihinkään"
    Lapsonen: "Mut ethän sä oo ihminen. Sä oot äiti..."
    Niin, no niin.
    Ja toinen... juttelin pitkään ystävän kanssa puhelimessa. Laps leikki siinä, pyöri ja hyöri. Puhelun jälkeen lähdettiin miehen ja lapsen kanssa autolla jonnekin. Yhtäkkiä laps huutaa: "Vittu". Mä olen tässä maassa ainoa, joka puhuu lapselleni suomea ja kun lapselle puhun, niin vähemmän käytän kyseistä ilmaisua. Yks puhelu riitti. Onneksi reagoin tosi kypsästi, kysyin ensin: "Mitä?" ja sitten keskityin naurun pitelemiseen... Lapsi ei varmaankaan huomannut mitään...

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Joo kyllä yksilapsisuudessakaan ei kaikki ole pelkkää helppoutta. Tosin Pakkaus on oppinut varsin omatoimiseksi ja näihin roolileikkeihin uppoaa vain osa ilta-aikaa. Tunti ja enemmänkin menee piirtelyhommissa aivan itsekseen, kun ipana kertoilee itselleen samalla kuviin liittyvää satua. Ja sit vielä tarrat. Kätevää!
    S:Joo nuo älynvälähdykset on kyllä aivan omaa luokkaansa noilla pienemmillä ihmisillä.:-DDD
    Tarravihkossa on se vika, että se pitäisi pitää tallessa jossain laatikossa ja kun tämä asunto on pahempi musta aukko kuin mikään avaruuden ilmiö niin arvaa löytyiskö jotain pirun vihkoa yhtään mistään?

    VastaaPoista
  10. Oo, siinä tapauksessa lämpimät onnittelut, hienoa, että että löydätte vielä jääkaapille ;)

    VastaaPoista
  11. Se on kuule siinä ja siinä, mutta nälkä kannustaa yllättäviin urotekoihin!:-D

    VastaaPoista
  12. Ooh, niin tuttua, tosin täällä vois olla parempi ettei sitä kaappia löytys ihan aina. Dieettipossukin pistää parastaan, mutta jotenki siihenki on jo suodattunu :-)

    VastaaPoista