tiistai 29. heinäkuuta 2014

Peiton alla piilee yllätys...

Laitoin jo feisbuukkiin esille viimeisimmän taidepläjäyksen, jonka pikkuämmä lätki liimalla ja Glorialla seinään vajaassa vartissa heti kun pääni käänsin. Se oli kuitenkin vielä aivan ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä, kun vertaa siihen ylläripylläriin, jonka sattumalta eilen ukkoni kanssa kohtasimme.

Kävi ilmi, että Pakkaus on ilmeisesti nimittänyt itsensä joka paikan taidehöyläksi ja parannellut salavihkaa sellaisiakin paikkoja, joiden kimppuun ei ainakaan itselle aivan heti tulisi mieleen käydä (tod.näk. olemme löytäneet vasta jäävuoren huipun). 

Taideprojekti paljastui, kun eilen Pakkauksen nukkumaan mennessä ukko alkoi oikoa ryttyisiä lakanoita. Ukon hämmästykseksi lakananalus eli patjan pinta vilisi elämää. Luteista ei luojan kiitos ollut kyse, mutta muuta väkeä patjassa poukkoili niin että päät yhteen kolisi: kokonainen kylä äitejä ja tyttäriä sis. Pakkaus ja hänen pikkusiskonsa.

Äimistelimme sitä makkarin menoa siinä vähän aikaa ääneen ja mussutimme tyttärellemme, ettei patja ole mikään piirustuspaikka. Teimme tämän kuitenkin aika innottomasti, kun tykkäsimme kumpainenkin, että piirustus sinällään on hieno vaikkakin väärässä paikassa. Ja mitäs me olemme jupisemaan paskaa viattomasta piirustelusta, kun oma kodinhoitokin on aina päin persettä.

Lisäksi täytyy antaa kaikki kunnia ipanan oveluudelle. Kaikki on tapahtunut äärimmäisen hienotunteisesti ja hiljaa siten, että kynä on salakuljetettu makkariin ja sitten ruvettu piirustushommiin kun äiskä/iskä on illalla makuuhuoneen oven kiinni painanut. 



Kun kysyin myöhemmin  aivan eri yhteydessä Pakkaukselta, mikä hänestä isona tulee, vastasi tytsä (äidin ensin palautettua matamin prinsessatoiveajatteluista maan pinnalle), että  "Musta tulee taideteosmuseon täti!".

Olin lentää yllätyksestä perseelleni. En edes tiennyt, että tyttäreni muisti semmoisia paikkoja olevankaan kuin taidemuseo siitäkin huolimatta, että kävimme siellä Ateneumissa kuukausi sitten. Vähän kyllä epäilen, miten tuo kailottava ja joka paikkaan tuherteleva homssantuu taidemuseossa menestyy, mutta jos se nyt on se unelmaduuni, niin pitäähän sitä pyrkimystä tukea. Eli patja (ja muut huonekalut) vaan esille ja museota rakentamaan!

4 kommenttia:

  1. Tuo on todellakin hieno teos, vaikka ymmärränkin, että ensiksi on saattanut hieman olla muut mietteet. Mutta eikös se niin mene, että ne hienoimmat ja yllätyksellisimmät teokset löytyvät aina hieman salaa? Toisen taulun alta tai jostain luolista? Menestystä Taiteilijattaren uralle!
    T. Pee

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin? Ja mitäpä pahaa tuolle patjalle tuossa on tapahtunut. Nukkuminen onnistuu edelleen....:D

    VastaaPoista
  3. Ihana taideteos! :) Onneksi piirsi patjaan eikä seinään. No harm done ;)
    T: Noora

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä, minun puolesta voi taiteilla vaikka sohvapöytäänkin kunhan tekee sen pöydän alle...

    VastaaPoista