perjantai 20. joulukuuta 2013

Raivoisan rentoa kuusenkoristelua

Nyt kun on joulu ja rauha maassa (haahaahahaaa!), esittelen teille sankarteon, jonka vuoksi olen ansainnut lahjaksi ainakin puoli vuotta Honolululla  - tai edes Kouvolassa
(Huom! Vuoden hyväntekeväisyysjoululahjaidea: Pyydät tilinumeroni ja lähetät rahaa, jotta pääsen sinne jonnekin. Teette yhden ämmän hyyyyvin onnelliseksi)!

No okei - syypää kaikkeen olin varmaan pohjimmiltaan minä itse. Pöljä kun olen, menin lupaamaan Pakkaukselle, että koristelisimme kuusen pipareilla. Kuvittelin mielessäni seesteisen kuvan meistä havun ja piparkakun huumaavan tuoksun keskellä ja näin meidät nostelemassa itsekoristeltuja pipareita kuuseen sulassa sovussa.

Juu juu ja jee jee ja vitun marjat.

Ensin piti keksiä, millä porata pipareita (haaahaahaahaaaa) - eikä sekään ollut helppoa. Kun aikani pähkäilin, huomasin onnekseni keittiön pöydällä lojuvan hyötyvälineen. Olin siinä tuskan keskellä korkannut pullon punkkua, joten korkkiruuvi lojui luovien silmieni alla kuin itsestään. Ja siitähän se idea sitten lähti. Korkkiruuvilla reikääntyi pipari kuin pipari.

Tässä vaiheessa astui penska kehiin ja alkoi vaatia sokerihöttöä koritstelua varten. Seurasi infernaalinen äiti-tytär -hetki. Oli perseestä, että räippeet olivat pitkin pöytää, sokerisotkua ei saanut itse puristettua ja kun äiti auttoi, seurasi ulinaa, koska äiti auttoi väärin. Ja kohta seurasivat vitunmoiset itkupotkuraivarit kun äiti auttoi TAAS väärin. Ihana piparintuoksuinen joulutunnelma!

Mutta tämä oli tulos: äidin ja tyttären taidonnäytteet! Kaikesta huolimatta.


Kun oli aika siirtyä koristeluun, oli vahtimestari Pakkaus valppaana ja ennen kuin kissaa ehdin sanoa, yritti hän tunkea kaikki piparit ja muut koristeet samalle oksalle. 

Onneksi sankarillinen äiti-ihminen änki väliin ja alkoi ripustella pipareita vähän muuallekin kuin alavasemmalle. Olisi meinaan voinut hajota piparit ja taittua kuusenoksa ja tulla itku äidin silmään. Sen jälkeen olisikin sitten (Joulu)kellokoski kutsunut. Siis äiskää.

Mutta siis: tässä se on! Elämämme ensimmäinen piparikuusi!


Ja sitten: Esittelyn myötä joulun mysteereihin:

Mysteerikysymys numero 1. Miten minä jaksoin - edelleen lentsuisena? 

Julkisivuvastaus: Koska rakastan joulua, askartelua ja Pakkausta yli kaiken.
Raadollinen todellisuusvastaus ajatuksen tasolla: 
Kun on pää luusta ja olin saanut ajatuksen aivoihin, niin vedin homman läpi väkisin, vaikka tyhmästä päästä kärsi koko perhe. En nauttinut hetkeäkään enkä tule toistamaan tätä virhettä.

Mysteerikysymys numero 2. Saako pipareita syödä puusta?

Julkisivuvastaus: No se on semmoinen neuvottelukysymys - kandee kysyä äidiltä.
Raadollinen todellisuusvastaus ajatuksen tasolla: 
NO EI VITTU SAA! Äidiltä kysytään piparia erikseen, jos mieli tekee, mutta PUUSTA - toistan PUUSTA - EI OTETA MITÄÄN, ONKO SELVÄ?

Mysteerikysymys 3: Miksi äiti sää oot TYHMÄ?

Julkisivuvastaus: Äiti on pahoillaan, äiti on vähän väsynyt ja kipeänä. Anteeksi nyt, jos huusin.
Raadollinen todellisuusvastaus ajatuksen tasolla:
KOSKA OLEN EDELLEEN TAUTINEN, VÄSYNYT JA SITTEN PITÄÄ SAATANA TAPELLA SINUN KANSSA VIELÄ JOSTAIN HEL-VE-TIN PIPARIKORISTEIDEN MUODOISTA! VAIKKA JUURI OLEN RUUVANNUT JA KORISTELLUT JA VAIKKA MITÄ! MITÄ TULEE PALKAKSI: PELKKÄÄ VITTUILUA! JA SYYHÄN EI OLE MINUSSA. VAAN SINUSSA! TERV. MARTTYYRI.

Semmoisia tänään. Kivaa joulunalusta!




15 kommenttia:

  1. O-ou, muistot nousevat kauhukuvana mieleeni. Juuri kun mä lupasin huomenna leipoa pipareita. Viime vuonna jäi ikäänkuin väliin kahden vuoden takaisten leipomismuisteloiden kannustamana. Tällä kertaa tosin punoin kieron juonen, ja ilmoitin meidät ipanan kanssa isovanhemmille leipomaan... (Ei se mummi kuitenkaan malta pitää näppejään erossa.)

    P.S. Odotamme mielenkiinnolla raportteja, montako koristetta kuusessa on syömättä vielä jouluaattona :D

    VastaaPoista
  2. Johan sie näit, mikä on minun kanta puupipareiden syömiseen. Italialaistyyppinen huuto ja mekastus seurannee perässämme koko joulun....Mikä siinä hemmetti on, että kuvittelee aina itsestäään liikoja? Ensi jouluna yritän palata tämän tekstin ääreen ja muistaa miksi valmispallot ovat hyödyllisiä. Saatana.

    VastaaPoista
  3. Kouvolassa?!! Nyt nainen ryhdistäydy. Ei kukaan halua olla puoltavuotta Kouvolassa.
    https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1391716_245854852234063_970163484_n.jpg
    Terveiin kouvolalainen vastoin tahtoaan
    ps. nosta piparit kuusen yläoksille ellei Pakkauksella ole taipumus ninjaoravatemppuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. Pakkauksella ON taipumusta ninjaoravatemppuihin. Mutta onneksi myös esteettisen asettelun ymmärrys. Kun saatiin puu valmiiksi, niin hän sitä pitkään katsoi ja sen hyväksyi. En usko että tulee ongelmia...

      Poista
  4. No kun se on niin mukavasti lähellä....mut joo, ehkä toi ei oo ihan sitä mitä mie haen. Mut on siellä Sokos-hotelli, vois vaan nukkua puol vuotta. Ja käydä pienen kierroksen Venäjällä....:D Nimim. Kouvolassa 6 kk asuneena....

    VastaaPoista
  5. No tuo on hieno kuusi! Miksi ihmeessä sä Mallamoija teet kaikesta niin helevetin vaikeeta? Aina joutuu lapsi kärsimään, kun äitee kiukuttelee :( Taidat olla hieman kiree, ja tosi kipeä vielä, kun Kouvolaankin haluat. Rupeaa huolestuttamaan...
    Diagnoosini: Sun olis pitänyt kauemmin olla kotona lapsen kanssa, että pinna olisi ehtinyt venyä pitkäksi.

    T: Nykyisin rauhallinen äiti(Ennen: Älä nyt jumalauta niitä kaikkia koristeita liimaa siihen yhteen ja samaan korttiin, kun pitäs riittää vielä noihin kymmeneen muuhunkin.)(teinin äiti nykyisin, eikä meillä koristella pipareita eikä tehdä kortteja...)

    VastaaPoista
  6. Oi ihana kuusi ja ihana idea! :D ehkä kopioin tuon ens jouluna (tytöt silloin 2v 9kk ja 1v 5kk), eli siis paino sanalla ehkä! Tänä jouluna meille tulee puoli suku kylään eli äitinä täällä häärään, että olis tupa viimisen päälle, tytöt tuhisee ja isäntä ja koirat kuorsaa, mä sain juuri uunin pestyä... Ehkä mä ens vuonna opin, et mennään jonnekin passattavaks (vaikka siis tänä jouluna tulee väkeä paljon vähemmän ku edellisjouluna, sillon oli 20 vierasta)... Mä vaan oon niin jouluihminen, ja mulle iskee aina paniikki siivota jokainen kaappikin viimeistä nurkkaa myöten, vaikka tiedän, et oma mummo on ainoo, joka niitä saattaa penkoa>< btw jos innostut viä piparesta, niin tässä mulla tarjota vaihtari-idea eli tein sellaisella isolla pukkimuotilla (eläin, ei joulupukki) jokaiselle piparin "paikkakortiksi", sitten koristelin sokerikuorrutteella ja kuivuttua laitoin nimikortit kiinni punaisella nauhalla kaulaan rusetilla... Tähän sain kuluun aivan uskomattomasti aikaa, mutta perustelin itselleni, että vielä on turha kerätä leluja kasaan (ne levitetään kuitenkin takaisin) tai imuroida (koirista lähtee niin julmetusti karvaa, että joudun aatonaatto iltana kuitenkin imuroimaan) saati pestä lattioita (maalla kun asutaan ja keli on tämä, niin tassun jälkiä löytyy enemmän ku esikoisen tiputtamia ruokatahroja)... -anniinu

    VastaaPoista
  7. Minna ja annuiinu: Kiitos kehuista!:-) Ne tulevat tarpeeseen. Kyllä tänä aamuna huomasi, että ainakin täällä tuoksuu ihanasti kuuselta ja piparilta. Minna: Olen kyllä välistä kireänä, mutta yllättyisit, miten rauhallinen olen todellisissa tilanteissa...blogiin voi purkaa sitten kaikki aivopierut, mitä mielessä jyllää. Mutta kyllä mie taidan tuosta piparikuusesta luopua...ainakin jos ens vuonna oon vielä kipeänä. Annuiinu: Voi elämä, paikkakortit pipareista!:-D Älä yllytä, ens vuonna voi hulluus taas iskeä...

    VastaaPoista
  8. Mun teksti oli ilmeisen huonoa vitsiä ja sarkasmia kokonaisuudessaan. Ainut mikä pitää paikkansa siitä, on ettei meillä koristella kortteja/kotia eikä pipareita. Heh, voiko teinitytön äiti olla rauhallinen... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D jäin hieman epävarmaksi, mutta vitsinä otin ainakin tuon kotiinjäämisen...Meikä oli puoltoista vuotta ja se riitti erittäin hyvin. Olen helpottunut, että teinin kanssa eläminenkin pistää joskus vituttamaan. On helpompaa kun toisetkin kärsivät...:D

      Poista
    2. Niin ja mitä pinnan venymiseen tulee, niin kaikesta raivosta ja temperamentista huolimatta on kyllä jännä huomata, miten kuulo ja pinna turtuu tiettyihin juttuihin. Ennen omaa lasta piti lähteä junavaunusta toiseen pää sauhuten, jos kakarat pitivät liian kovaa melua. Nyt en edes huomaa, vaikka koko vaunu räjähtäisi - luen vaan kirjaa viileän tyynenä (melkein)...

      Poista
  9. Teinin kanssa eläminen ei pistä joskus vituttamaan, tämä on jokapäiväistä kokopäiväistä hommaa :)

    Kun se meuhkaa aamulla, kun hiukset on huonosti, koulusta tullessa ne on perseestä, ja illalla miettii monta tuntia että mennäkö pesemään ne. Ja sitten menee klo 23, koska nehän on ihan rasvaset, eikä aamulla kehtaa mennä minnekään.
    Ja silmärajauksetkin on aina ihan hirveät ja keskenään erilaiset. ja sitten kun on niin stanan ruma, vaikka viettää enemmän aikaa peilin ääressä kuin koulussa. Tai sen takiako?
    Tai kun on nälkä, mutta ei saa pötyä pöytään. Ja jos saa, niin ei korjaa jälkiään. Vaikka osas korjata ne kaksivuotiaana.
    Ja ei viitsi syödä, kun ei kerran ole käynyt missään kuluttamassa. Kirveelläkään saa tuota kuluttamaan mitään esim. koiran kanssa. Sitten kun saat, se tulee kahden minuutin päästä takas, eikä koira ole ehtinyt edes kusta. No ei kai, kun kas minuuttia menee jo siihen, kun menee rappuset alas. Ja lähetät teinin takasin pihalle. Toinen meistä marisee, toinen huutaa kurkku suorana.

    Sitten valitetaan, ettei ole uimaan kaveria.
    Äiti: No oot sä soittanut jollekin?
    Tytär: En, kun ei kukaan kuitenkaan tuu.
    Äiti: No voi jumalauta. Mikä selvännäkijä sä olet. Nyt soittamaan.

    Ja eka jolle soittaa, lähtee uimaan. Jne.... kaikkea maan ja taivaan väliltä.

    Huoh, kuule mallamoija. Tämä vääntö ei lopu ikinä. Asiat joiden kanssa väännetään, ne vain muuttuu.

    VastaaPoista
  10. Mulla muuten kuulo ja pinna turtui jo kotona asuessa, kun meitä oli neljä kakaraa. Lisäksi kuulo on tosi huono ollut sen jälkeen, kun sain kymmenenvuotiaana korvalappustereot. Että melu ei ole ongelma, paitsi jos yritän nukkua...
    Näkö sais turtua tohon teinin elämisen aiheuttamiin jälkiin. Karkipaperit siellä, ruoka-astiat täällä jne. Kolulutus on ollut pitkä ja intensiivinen, mutta lapsella on ilmeisesti joku esto aivoissa näille asioille.

    VastaaPoista
  11. Kauheasti kirjoitusvirheitä kaikissa viesteissä *nolo*. Olen aina hieman kiihdyksissä, kun kerron elämisestä teinin kanssa :D

    VastaaPoista
  12. :-D Kuulostaa ihanalta! Juuri tuotahan sitä äiti tarvitsee kun on päässyt siitä paskavaipan pesusta, kävelemään (ja samantien juoksemaan) oppineesta taaperosta ja uhmaiästä. Mie luulen, että mulla on paremmat tsänssit kuule opettaa tuo penska siistiksi, koska kun itse olen kauhea sotkupekka, niin murphyn lailla saan kärsiä sitten ylisiististä teinistä tyyliin "mutsi mix meil on aina näääiiin paskasta!"

    Hyvää joulua btw. - kaikille

    VastaaPoista