sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lusikallinen lapsilukkoa

Tänään oli sitten lehmänhermoiselta ukoltanikin mennyt hermot, kun penska oli viidettäsataa kertaa pyrkinyt roskapussille homeisia leivänkänttyjä ja limaisia broileripakkauksia penkomaan.

Toisin kuin minä, mieheni ei kuitenkaan päästellyt vihaisia vastalauseita tai kyllästynyttä kätinää. Hän oli ottanut järjen - ja likaisen lusikan - käteensä. Tuloksena oli neroutta hipova arkielämän oivallus:


Miksi kukaan ei ole aiemmin vinkannut meille tästä kätevästä keinosta korvata lapsilukko?! Maksoin nimittäin varmaan 15 euroa parista vetolaatikoiden kiinnittäjästä, kun kaiken aikaa olisi voinut vain tehdä kuten kuvassa.

Enää ei tarvitse potea edes tiskivuoresta huonoa omaatuntoa: mitä enemmän tiskiä, sitä useampia salamannopeita lapsiperheen pelastajia! Kun eihän niitä puhtaita lusikoita viitsi siitä saakelin lukollisesta  lootasta esiin tonkia.

2 kommenttia:

  1. Hih! Mutta eikö Pakkaus pian jo ylety ottamaan lusikkaa pois? Katselin joskus "Klaasholssonilla" niitä turvasettejä ja olivat aika tyyriitä, mielestäni. Päätin että meillä ei noita tarvita. Jos Maud rupeaa joskus availemaan kaappeja eikä tule pois vaikka komennan niin lusikat töihin!! :) (Paitsi että se kyllä kai jo yltäisi repimään ne pois...:( )

    VastaaPoista
  2. Tässä on kuule semmoinen jänskä juttu, että lusikka jumittuu tuonne meillä ainakin niin tiukkaan, että sitä on vaikea kiskoa pois, jos on Pakkauksen kokoinen gimma. Mutta kauaahan tämä ilo ei tietenkään kestä, sehän on selvä.

    VastaaPoista