torstai 24. toukokuuta 2012

Kesäromanssi

Minä kun olen niin upea ilmestys, joudun alituiseen vastakkaisen sukupuolen piirittämäksi. Tänään oli jälleen sellainen päivä, että piti aivan väkisin pinkoa pakoon piiritykseen intoutunutta urosta.

Tulin töistä kävellen kotiin kuten urheilullinen ihminen ainakin, kun oli niin loistavan aurinkoista. Ennen kotiovea päätin kuitenkin ennen lapsiarkirumbaan laahustamista varastaa viattomasti hetken omaa aikaa ja lekotella viisi minuuttia puistonpenkillä.

Siinä minä sitten istua möllötin osaamatta ollenkaan ajatella, kuinka syötävän hyvältä ja vetovoimaiselta näytin ja millaisia houkutuksia kohtalo tielleni tulisikaan tuomaan.

Äkkiä varjo lankesi ylleni. Minä kohotin hämmästyneenä katseeni. Edessäni seisoi upea urho. Hän ei ollut pitkä, mutta tämän vajeen korvasi leveys, jota riitti kohta korkeuttakin enemmän. Hän oli pukeutunut huolettomasti likaiseen, hyvin virttyneeseen t-paitaan, jonka kaula-aukosta rehotti uskomattoman uhkea karvapehko sekä housuihin, jotka rennon muodikkaasti roikkuivat lanteilla. Jos hän olisi istunut viereeni, olisin eittämättä saanut esteettömän näköalan ihka aitoon työmiehen hymyyn. Kädessään komistus kantoi tietysti kaljakassia kesän kunniaksi.

Kuten jokainen unelmien harlekiinisankari, tämäkin valloittaja oli ulkomaalaistaustainen. Suomea jännittävästi murtaen ja samalla hieman huojuen, hän sanoi minulle:
"Hei! Mite kuulu?"
"No mitäs tässä", minä vastasin huomiosta häkeltyneenä, melkoisen mielikuvituksettomasti.
"Kaaanis", valloittajani totesi vain hieman sopertaen ja huitoi kohti taivasta.
"Niin, kaunis ilma", minä totesin (muka) tyynesti.
"Ei, kaaanis - sinä", korjasi kosiomieheni.
"Aijaa. Kiitos", totesin minä jo vähän vaikeana ja vilkuilin ympärilleni.

Houkutuksesta huolimatta ymmärsin nimittäin, että minun täytyisi perheeni vuoksi olla meistä se vahvempi ja nousta eläimellisten vaistojeni yläpuolelle. Valloittajani ei tästä lannistunut. Hän halusi analysoida häntä viehättäviä yksityiskohtia tarkemmin ja karjaisi niin että tori tärähti:
"Sulla pieni silmä!! Mine tykke pieni silmä!!"
"Oi kiitos. Kiva.", minä totesin ja hivutin hanuriani kohti puistonpenkin reunaa.

Seurasi vaivautunut tauko. Sellainen, joka aina  tahtoo vaivata toisiinsa seksuaalista vetovoimaa tuntevien ihmisten vuorovaikutusta. Ponnistauduin yli-inhimillisin voimin penkiltä ja kiersin houkuttelevan herran kaukaa, etten vain vahingossakaan kapsahtaisi hänen kaulaansa. Sitten käänsin selkäni mahdolliselle elämäni onnelle ja kävelin tänne, turvalliseen kotiini.

Mielessäni vain kaikuu vieläkin unelmien uroksen viimeinen vetoomus:
"Hei, ele mee! Miten menee? Heiiii-iii...!" ja mietin, teinkö oikein ja mitä paitsi mahdankaan jäädä, kun en lähtenyt tämän muukalaisen matkaan.

Toivon vain, etten kohtaa häntä enää koskaan. Houkutus voisi käydä liian ylivoimaiseksi.




14 kommenttia:

  1. Oih! Elämäsi on kuin suoraan harlekiineista! :D

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin!? Pelkkää pumpulia ja pinkkiä päivästä toiseen...:-)

    VastaaPoista
  3. "Hei älä mee, tai viet multa kaiken
    ilman sua elää en enää voi
    älä mee, tai viet multa kaiken
    Ethän mee, sä et jättää mua saa

    Millainen on huominen jos luokseni et enää palaa
    Itseäni ainoastaan syyttää saan
    Kulkija huoleton joka kiroaa luontoaan
    jos haluut tietää"

    Yleensä tuollainen pieni flirtti piristää, mutta jos on tarpeeksi kulkija huoleton, niin herää kyllä kysymys, että mikä on omassa habituksessa tällä kertaa pielessä.

    VastaaPoista
  4. Tuo eka oli yhteen aikaan minusta niiiiin romanttinen biisi, mutta mieheni pilasi sen imitoimalla sopertelevaa juoppolallia noilla sanoin...:-) Eikä minun habituksessani mitään vikaa ollut, pieni silmäkin kohdallaan ja kaikki.:-))

    VastaaPoista
  5. Olet kyllä minua vahvempi ihminen! Kuvailemasi ilmestys vaikuttaa kertakaikkisen vastustamattomalta. Mutta hei, ehkä hän viettää reipasta ulkoilmaelämää ja on valinnut myös majapaikkansa yhteiskunnan sovinnaisuuden normeja uhmaten siitä teidän yhteiseltä puistonpenkiltänne. Minulla on kutina, että kohtaamista ei voi välttää. Tästä kehkeytyy varmasti kesän kihelmöivin jatkokertomus. :D

    VastaaPoista
  6. Ei saa***a! :DD Mä hekotan vedet silmissä tota "pieni silmä" -juttua :DDD

    VastaaPoista
  7. Mallamoija, ou nou! Sä olet todella käynyt reunalla! Huojunut jyrkänteellä, vain henkäys persvakoon vajoamisesta! Onnitteluni rakas sisko, itsekurisi on kuin taipumaton teräs tai Jeesuksen moraali. Ihailen. Tästä kaikesta häkeltyneenä pommitan sinua uudelleen, kymmenellä tiukalla kysymykselläni. Kunpa jaksaisit taas vastata, löytyvät kotipesästämme.

    VastaaPoista
  8. Ei hittolainen, oot mun uus idoli! Tää blogi on parhautta!

    VastaaPoista
  9. MoonMamma: Olen itsekin ylpeä saavutuksestani. Olen aina tuntenut viehtymystä anarkistista luonnetta kohtaan ja tilanne oli minulle hyvin vaikea. Perhe ja avioliitto voittivat. Vielä. ulmai: Eikös ollutkin upea kohteliaisuus! Väitän, että aivan moni ei samanlaista ole saanut. Heli: Siihen persvakoon olisi taatusti voinut hukkua. Tai ainakin puristua kuoliaaksi. Ja kiitos haasteesta, palaan kyllä asiaan. denimdrops: Idoli! Kukapa olisi uskonut! Nöyrä kiitos fanilleni.:-)

    VastaaPoista
  10. Hahahahahahahahahahahahahahhahaha :D :D :D *huutonauraa*

    VastaaPoista
  11. Täh? En ymmärrä. Miten tuskainen romanssini voi sinua naurattaa? :-)

    VastaaPoista
  12. Tiiäkkö: on mahtavaa, että tällaisia blogeja on. Piti tulla lukemaan tämä postaus kolmatta (siis 3tta) kertaa. En tiedä, mitä se minusta kertoo, mutta jos naurattaa, ei se ainakaan paha asia ole :) Luulen kokeneeni vastaavia romansseja, useampiakin... Ihailen luonteesi lujuutta. Ja kirjoittajan lahjoja, jotka pukivat tämän ihastuttavan kohtaamisen oikein sujuvaan sanalliseen muotoon =D

    Hyvää kesää! :)

    VastaaPoista
  13. Tarja, olet varmastikin rikki samanmoisen romanssin jäljiltä ja meitä yhdistää tavoittamaton rakkaus. Kiitos myös kauniista kohteliaisuudesta!

    VastaaPoista
  14. Mietin eka että onko tämä totta.Mutta se on liiankin totta.Itse olen se joka ei "kääntänyt selkäänsä mahdolliselle tulevalle onnelleen" 6.5v sitten.Näitä ulkomaalaisia "ahmedeja" riittää kuin kärpäsiä.Heidän oma asia,siihen asti kunnes valehtelevat vaimolleen(kuka kiltisti hoitaa kotona lapsia) ja teeskentelee esim.äitinsä edessä herra uskovaista..Asioita on koti-vaimon äärettömn vaikea saada selville,koska se ahmed on eristänyt pikkuhiljaa,ovelasti koti-vaimonsa.Puhelimeen ei saa soittaa,koska "on ruma asia,että "koko ajan" soitat".Varsinkaan kysymällä ei saa kuin valheita.halutaan kääntää ensin koti-vaimo (suomalainen,vaalea,kuinkas muuten)islamiin(joka on hyvä,mutta ahmed on itse muutakin,esim.kulttuuti,luonne,himo ohjaa eksyksiin),tehdään lapset,ja "yritetään käännyttää" lisää vaaleita naisia islamiin,ja heidän kanssa ei siis asuta,vaan he eivät muuten hyväksyisi seksisuhdetta ahmediin.Luulen että islam on vain veruke aiivopesuun,ellei heppu halua myös asua väliaikaisen käyttövaimonsa kanssa.Kyllähän se ahmed saisi huoriakin,mutta ei kelpaa,pitää tietää varmasti ettei nainen petä.Ja järkevä nainen suostuu seksiin joskus,harvoin kuitenkin,kun vakuuttaa olet nyt islamissa kaikki hyvin.Ja sänkyyn.Myös kun kulttuuria tuntemton nainen ei älyä pyytää myötäjäislahjaa,niin heti tulee kenkää,jos ei alistu ahmedin tahtoon.ei sinänsä liity suhun.
    Itsellä ei lapsia kun harkinnut koko ajan kelpaako toi isäksi.Tekstarin esim.löysin,jossa vikittelee vierasta naista.samasta emailista lähetetty penismainos samalla suomen kielen taidolla nettiin ja kiistää kaiken aina.kun muslimielämääsarja tuli otti kuvia kirsikasta ja sanoi että hän vain halusi näyttää miten paha ohjelman tekijä on.eli jos joku joskus sanoo sulle että hän on muslimi,niin ei se mitään todista eikä kannata alistua tollaseen.Ja kotona voi olla kuka vaan,ei sitä tiedä ennekuin ottaa selvää.Voi kun joku kertoisi koti-vaimoille.aina aika parantaa mutta en tiedä mitä tehdä.uskoako häntä

    VastaaPoista