maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vessaviestintää

Luin joskus aikoinaan tuoreena ja äärimmäisen äimistyneenä äitinä, kuinka joku meedioksi syntynyt vanhempi tulkkasi alle kuukauden ikäisen kääryleensä vessaviestintää ja osasi kärrätä ipanan ihan oikeassa raossa vielä lavuaarin/pytyn päälle pissaamaan/paskomaan. Me olemme Pakkauksen kanssa aivan vain pikku piirun verran jäljessä, mutta pakkohan se on rehvastella, kun sen paikka on.

Nyt meilläkin on nimittäin vessaviestintää!  Ja tässä tuoretta esimerkkiä eiliseltä.

Penska räjäytteli eilen olkkarissa kiinanpommeilta kuulostavia ja lastikkapussissa lahonneilta lantuilta löyhkääviä pieruja niin, että koko kämppä raikasi. Siitä se idea sitten lähti.
Siis että tyypillä voisi olla paskahätä (opettihan sentään jo äitini minulle vanhan viisauden, että "pieru se on paskan postimies).

Aloitimme heti paikalla vessaviestinnän kuin vanhat tekijät ainakin.

Jos kohta olemmekin vähän jäljessä noista varhaisen vessaviestinnän velhoista, panen vaikka pääni pantiksi, että tämä viestintä on monipuolisempaa kuin kuukauden vanhan vauvan kanssa.
Ensin oli valmisteleva osuus:

Minä: "Heiii. Nyt sie piereskelet kuin joku helvetin hevonen. Taitaa tulla kakka. Mees vessaan."
Pakkaus: "En mene vessaan. Ei tule kakka."
Minä: "Tulee kuitenki. Kauhea haju. Yäk."
Pakkaus: "Ei ole yäk."

Jankkasimme totuttuun tapaan tätä liturgiaa pari minuuttia, kunnes molemmat kyllästyimme ja jatkoimme iltapuuhiamme. Kului minuutti ja yhtäkkiä kuulin, kuinka kersa komusi kylppäriin ja ähisteli itsensä pytyn päälle ( = potta on out).
Alkoivat tositoimet:

Pakkaus (pytyltä): Äiitiii! Kakka tulee!
Minä (sohvalta): "No miehän sanoin!" (Tämä huomautus kohotti huomattavasti äidillistä itsetuntoa.)
Pakkaus: "Tulee iso kakka!"
Minä: "No kyllä sie piereskelitkin kuin eläin!"
Pakkaus: "JOO! Äläin! Yyyyh-h. Öööö-h. Ääääh-h."

Minä: "No joko tuli? Kuului iso molskis!"
Pakkaus: Yyyyy-h. Öööö-h. Ääää-h. Vielä tulee! Molk-sis!

Vielä noin kymmenkunta molskista, jonka jälkeen katsoin parhaaksi jatkaa viestintää.

Minä: "No joko tuli?!"
Pakkaus: "Yyy-h. Ääää-h. Vielä tulee! Iiiiso lohikäälmekakka!"
(suom. huom. Tyttäreni nimittää käärmeitä lohikäärmeiksi. Ei mitään hajua miksi.)
Minä: "Lohikäärmekakka? Mikä se on? Onks se sama ko python?"
Pakkaus: "Lohikäälmekakka!"
Minä: "Ei äiti semmoisista tiedä! Mutta hei, onko se python!?"
Pakkaus: "Ei ole pyytoon! On lohikäälmekakka!"
Minä: "Voi kauhea. Äiti ei tiedä kuin ha-ha-ahaah-ha pyyytonin!"
Pakkaus: "EI OLE PYYYTTON!"
Minä: "Varmasti on! Ha-ha-ha-haaaa!"

Samalla kun minä hirnuin sohvalla, pudisteli mieheni surullisena päätään silmäterämme kanssa käymäni sivistymättömän keskustelun vuoksi. Lopulta kuulin sen, mitä jo olin odottanutkin.

"PYYHKIMÄÄN!", raikasi julmetuilla äänijänteillä siunattu python-paskaperse pytyltään.

Siitä minä sitten äitein hommaa hoitamaan. Ja oli muuten aikamoinen python - tai lohikäärmekakka.

En vieläkään voi käsittää, miten alle 3-vuotiaasta voi irrota sellainen setti kuona-aineita.
Tuli melkein mieleen klassisessa MAD-lehdessä 80-luvulla näkemäni sarjakuva, joka oli otsikoitu harvinaisen oikeaan osuvalla nimellä "Paskajuttu". Siinä tyyppi paskoi niin kauheasti, että pytyn vetävyys ei  enää riittänyt vaan äijän piti hiki päässä ruutata lavuaarit, roskis ja vielä lattiaviemärikin täyteen. En muista, mikä koko jutun idea tai loppuvitsi oli tai oliko sitä ollenkaan, mutta mitäs tuosta. Paska nauratti silloin - ja naurattaa näköjään vieläkin. Varsinkin kun sitä ei tarvitse enää käsin kosketella.

7 kommenttia:

  1. Hmm.. mikähän siinä on että tuo tuntuu olevan ensimmäinen pennun valehtelun aste, onko kakka? -ei-..Onko nyt? -ei- Mennäänkö potalle? -ei-... No mennään kuitenkin, ja ei mitään. 5 minuuttia muöhemmin tortut väännetään puhtaaseen vaippaan ja vaikka mukula haisee ku isompikin äijä niin silti kun kysyy onko kakka niin vastaus on edelleen ei ja ei haise.. Huoh... ehkä meilläkin tää vessaviestintä kehittyy joskus tuohon pyyhkimään vaiheeseen sen sijaan, että aamupalalla todetaan iso pissa ja se lorisee vaipasta ohi lattialle... huoh.. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä onkin Paskapäiväkirja :) Vai olisko kauniinpi ilmaisu Kakkakirjanpito? Anyway, mukelon vatsa toimii niin oudosti, että päätin tehdä asiasta valituksen lääkärille. Saatiin tropit ja käsky seurata sen vaikutuksia tuotoksen olomuotoon. Lekurille uudestaan kuukauden päästä, niin enhän mä millään voi muistaa, millaista tavaraa tenava on suolestaan ulos suoltanut kuukauden aikana, joten ei se auta kuin kirjata ylös, mitä seurauksia lääkkeellä on ollut. Kuvaamaan en kuitenkaan ole ryhtynyt, vaikka ehkä se olis helpompaa...

    VastaaPoista
  3. Minna - Zirkonella: tosi kuin vesi! Meillä alkoi kusetus juurikin paskakieltämisestä. Vaikka kuinka oli pökät täynnä pökälettä, niin koko homma kiellettiin viimeiseen asti.
    Manna: Hei älä nyt sitten hukkaa tuota aarretta.Muuten voit jopa unhoittaa tuon ikävän ajan. Toivottavasti suolentoiminnassa nyt ei ipanalla mitään kauhean kummallista ole. Jos käy aika pitkäksi, voit yrittää vaikka kuvata koostumusta piirtämällä....:-)

    VastaaPoista
  4. Mä muistan ton sarjiksen ja siitä ei oo ees pitkä aika kun se tuli viimeksi mieleen. Muistan vaan että siinä lopussa vessan omistaja totesi että kyllä heijän vessa vetää ja niin se vetikin... Se hemmo ei vaan uskonut ja koetti kauhoa pytystä hammasmukillakin... Ja muistelisin että kyseinen lehti oli Pahkasika, mutta saatan muistaa väärin. :D

    VastaaPoista
  5. Olet aivan OIKEASSA, se OLI Pahkasika. Hieno lehti. Miksei sitä enää ole? Samassa numerossa oli myös klassinen Lassie palaa kotiin -sarjis, missä rakkirukka paloi poroksi.:-D

    VastaaPoista
  6. No onpas teillä hienoa viestintää! :D Meidän pikku-ukkeli on ei puhu vielä mitään ymmärrettäviä sanoja. Mutta kyllä meilläkin viestitään! Aina kun pissa tai kakka on jo tullut vaippaan, ukkeli laittaa kädet haaroväliin ja sanoo "Hööö".
    Tietty olis kiva, jos tämä elehdintä tapahtuis ennen kuin SE on jo ehtinyt tapahtua. ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, minunkin mielestäni osoitimme sydämen ja mielen sivistystä tällä keskustelulla.:-)
    Joo, tuossa teidän viestinnässä on vielä vähäsen viiilaamista, mutta älä huoli; homma alkaa toimia jossain vaiheessa. Meillä oli tuossa vaiheessa eleviestintää: kun pökäle tai pissa oli lorahtanut, työnnettiin takapuoli taakse ja pystyyn niin hankalan näköisesti, että ei paljon tarvinnut miettiä mistä oli kyse.

    VastaaPoista