torstai 22. elokuuta 2013

Tappotylsät tarinat

Tulin juuri iltasatuilemasta ja pistää taas vaihteeksi vihaksi tämä nykyinen lällymeininki (milloinpa ei). Tällä kertaa nyppivät nuo nykyajan satukirjat.

Haluaisin kysyä, mikä maailmanministeriö on päättää päräyttänyt, että satujen pitää nykyisin olla niin helvetin tylsiä ja anteeksi vaan, niin totaalisen yököttävän optimistispositiivisaurinkoisia? Kaikki on täynnä auvoista iloa, rakkautta, hyvää tarkoittavia tyyppejä ja jos jollekin tulee paha mieli (apua!), se johtuu vain ja ainoastaan väärinkäsityksistä, joita sitten selitellään ja pyydellään monin sanoin ja teoin anteeksi.

Kaiholla muistelen oman lapsuuteni kovinta satusettiä: Hanhiemon satuaarretta. Siinä kirjassa jos missä olivat pedot vielä petoja, ja paheet saivat palkkansa niin että soi.

Jos oli possunketale niin pösilö, että rupesi kotitaloa oljista kyhäämään, niin johan sitä suden suuhun jouti. Ja räiske vain raikui mielikuvituksessa, kun seuraavan siantursakkeen risumaja romahti ja toisestakin turjakkeesta tuli hukan apetta.

Jos alkoi maitoa kuljettava typerähkö piikatyttönen maineesta ja  mammonasta unelmoimaan niin, että unohti tehtävänsä ja tiputti myytäväksi tarkoitetun maidon maahan, niin jo loppuivat leveät unelmat. Loppuun täräytettiin vain kylmän viileästi, että "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

Ja kun pitkästynyt paimenpoika alkoi hupiansa huutelemaan, että susi häntä ahdisteli, niin kuinkas kävi? Kyllä se iki-inhottava hukka hänetkin peri, kun ei kyläläisistä ketään enää inspannut lähteä valepukin perään katsomaan.

Onneksi sentään Hanhiemon satuaarretta ei vielä ole julistettu kiellettyjen kirjojen joukkoon (ei mene varmaan kauan). Sain itse asiassa sen lahjaksi lapselleni jo, kun Pakkaus oli vasta imeväisiässä, mutta koska kuvat eivät ole niitä parhaita ja ymmärrys ei vielä ole tähän päivään asti oikein riittänyt, ei kirjaa ole paljon käytetty. Mutta lupaan, että kohta lentävät nuo ylimakeat lässytykset hevonperseeseen ja aletaan suoraselkäisiin satukasvatushommiin.

Toisaalta, ehkä noilla vastenmielisillä ja puuduttavilla tarinoilla on puolensa. Ainakin itseäni pukkaa unettamaan aina kun niitä luen, joten ehkä ne on tarkoitettukin lamauttamaan aivot johonkin psykologien tarkkaan laskemaan nirvanatilaan, joka puolestaan auttaa lasta nukahtamaan. Se onkin ainoa syy, minkä noiden kirjojen olemassaololle keksin. Mitään mielikuvitusta noilla ainakaan ei tueta saati sitten elämästä jotain opeteta.

ps. Inhokkilistan kärjessä tällä hetkellä Hurjat leluseikkailut. Tosi hurjat, perkele. Älkää ostako.

17 kommenttia:

  1. Disneyn satukirjat ovat aika lahopäisiä. Ei juonta, ja samaa asiaa jankataan pari sivua. Esimerkkinä tästä Pepi ja jättiläisluun arvoitus. Voi hitto! Kymmeniä sivuja siitä, kuinka Pepi juoksee ko. luun perässä jonkun ihqsöpön Prinsessa-nimisen tyttökoiran kanssa. Lopussa Pepille pidetäänkin sankarijuhlia toiset kymmenen sivua. Ei helvata! Olen jopa kieltäytynyt lukemasta tätä soopaa. Toinen on Nalle Puh, joka on aika tohjopää, mutta jota kaikki pitävät niin ihastuttavan filosofisena! YARGH! Over and out.

    VastaaPoista
  2. Aah, Grimmin saduissa sitä vasta m*naa on, kasvatuksellista näkökulmaa ja moraalista selkärankaa! Kyllä se pistää penskan ajattelemaan, kun isi ja äitipuoli jättävät jälkikasvun metsään nälkiytymään, että kannattaako sitä tapella siitä parsakaalin palasesta vai pistellä kiltisti menemään, ettei käy niin kuin Hannulle ja Kertulle. ;)

    Kyllä nykymaailman moraalittomuus ja nuorison rappio johtuu yksinomaan siitä, ettei niille luetuissa iltasaduissa paha saanut palkkaansa. :)

    VastaaPoista
  3. Mun suosikki penskana oli mummon hyllystä löytynyt mustalaissatukirja, jossa oli oikeesti hurjia tarinoita. Prinsessat muuttui ihmissusiksi ja muuta mukavaa.

    VastaaPoista
  4. Mulle käytettiin pitkään kiristys- ja uhkailukeinona Jörö-Jukkaa. Aiheutti jonkinlaiset traumat kyllä se kirja mutta ei kyllä yleiseen siisteyteen vaikuttanut millään tavalla.

    VastaaPoista
  5. Hehee, mahtavia kommentteja. :D

    Meidän mahdollisia lapsia odottaa 80-luvun Suuri satukirjasto (kuusi punaista isoa kirjaa) molemmissa mummoloissa. Näihin nykyisiin, suunnilleen sensuurin läpikäyneisiin Upsy daisy-sisällöttömyyksiin nähden Ruma ankanpoikanen ja Tulitikkutyttö ovat aika HC-kamaa. Onneksi kirjat ovat säilyneet. Vallalla oleva hyssyttelymeininki suorastaan karmii.

    VastaaPoista
  6. Jälkeläisen tekijä: JUST tuota mie tarkotan. Aivan ihmeellistä paskakohellusta sinne sun tänne ilman mitään kunnon juonta. Perseestä. Moon Mamma ja Inku: Joo, mie suhtauduin aina suurella kunnioituksella siihen "Susi Susi!" -satuun. Kyllä ei meikä ainakaan huvikseen jostain pahasta jankuta, kun on taustalla vieläkin pelko persiissä että se susi vie ja syö. Anonyymi: Jörö-Jukka on mulle tuntematon suuruus, mutta mitä kotitöihin tulee, niin en miekään koskaan mitään siisteydestä oppinu, vaikka laiskan palkasta saduissa saarnattiin. Joten ei ne vanhatkaan tarinat niiiiiin traumatisoivia voi olla. Tiikku: Voi sulla on siis aarre odottamassa. Säilytä ne! Voipi olla, että 10 vuoden kuluttua Tulitikkutyttökin on kiellettyä kamaa.:-)

    VastaaPoista
  7. Jörö-jukassa oli muistaakseni s satu tulitikku liisasta, joka leikki tulitikuilla vanhempien poissa ollessa, syttyi tuleen ja kuoli.kissat jäivät tuhkan viereen itkemään. Se oli aika hc.

    Mistä tuli mieleen että tulitikkuja ostaessani minulta kysyttiin henkkarit. On tainnut suomen valtio ottaa turhan todesta tämän sadun pohjoisempaa :-P

    VastaaPoista
  8. Olrait, kunnon meininki - siinä on selvä viesti: tulitikuilla ei vittu leikitä. Piste. Ja Hahahaaa--siis tuolle sinun tulitikkukokemukselle.

    VastaaPoista
  9. Mä en kyllä uskalla lukea niitä Grimmejä ;D Sen siitä saa, kun ei lapsena luettu tarpeeksi pelottavaa aineistoa. (Siis ei mitään sellaista, mistä jää kunnon traumat. Perus punahilkat ja kolmet pienet porsaat toki on hallussa.)

    Nykyisin mä siis luen vain Tatuja ja Patuja aina uudelleen ja nauran, kun ne menee kylpylän sijaan vahingossa päiväkotiin. (Joo, siis välillä luen niitä ihan lapsenkin kanssa.)

    VastaaPoista
  10. Joo kyllä Grimmit on minustaki aika kovaa kamaa, mutta siinähän näkee, miten lapsia ennen on opastettu. En tosin ole noihin niinkään tutustunut, kun ero on niin helkkarin huomattava jo 20 vuoden takaisiin opuksiin. Mutta tuosta Tatusta ja Patusta pitää ottaa selvää. Kuulostaa hyvältä huumorilta :-)

    VastaaPoista
  11. Ostin pari vuotta sitten HC Andersenin jonku muurahainen ja lapsi kirjan (äitimurkku ja lapsimurkku) sitä siinä sitten luin kuinka lapselta revittiin jalat irti ja lapsimurkku kuoli! Vieläkin nostattaa verenpaineen että, just joo oli tosi sopiva 4-vuotiaalle....ei onneksi aiheuttanut kuin muutaman kk traumat kuolemasta ja jalkojen repimisestä!
    Toki se kuolema astuu kehiin ja pohdintoihin siinä 5-v ja toisen kerran 10-v tienoilla. Raskasta!

    ps. mulla on Aapine arvonta, on sellasta murretta että ei pelekoo että lapsi oppisi puhumaan oikein :D Kuvat ovat aivan mielettömiä, joten niistä keksii ite sadun kuin sadun!


    Olet ilmeisen hyvin hengissä ;)
    Illan jatkoja!

    VastaaPoista
  12. Oho, tuommoisesta en ole kuullutkaan - menee jo kidutuksen rajat rikki. Toisaalta, mietin aina välillä, että vanhan ajan lapset olivat varmaan tottuneet siihen kuolemaan teemana vähän toisella tapaa kuin nykyaikana. Sekinhän puoli elämästä hoidettiin yleensä kotona ennen hautajaisia. Pitääpä käydä kurkkaamassa arvontaa. Olen erittäin huolissani siitä, että Pakkaus on ruvennut määkimään, mikä lienee aika loogista, kun kaikki muutkin (paitsi äiskä) puhuvat mä-muodossa.:-) Ja joo, hengissä ollaan ja olen kuvistasi/jutuistasi päätellyt että niin myös sinä.:-))

    VastaaPoista
  13. Mä ostin Ipanalle sellasen satukirjan mis oli vissii 54 satua ja se oli ihan hikrvee. Ekassa tarinassa poika varasti ja valehteli kaikille ja siitä tehtiin kuningas. mikä opetus se sellanen oli ja muutenki ihan sairaita juttuja. mä palautin sen. Nyt meil on satukirjoja missä on myös vanhempia satuja joissa pahoille käy pahasti ja grimmin satuja, missä myös veri lentää, mutta niissä on joku opetus. mun mielestä on väärin opettaa lapselle, että kun vaan kusetat tarpeeks ihmisiä niin pääset maineeseen ja mammonaan. tai jos olet kaikista kaunein niin saat prinssin ja huomiota, jos olet ruma niin kukaan ei huomaa sinua. Mun mielestä disneyn klassikkosadut on ihania. Ei nää uudet. Mutta mun lempi kirjat oli pienenä hauskan hassu possunassu, mikä on Ipanankin lemppari ja häntä pystyyn porkanit, joista jälkimmäisessä varsinkin on selkeä viesti. Toi tulitikku liisa pitäs Ipanalle lukea, sadun kautta annetut ohjeet kantaa pitkälle, myöskään mun ei tuu huudeltua turhaan, kun mielessä on pekka ja susi....

    VastaaPoista
  14. Ai ku kiva! Tuossahan on kuvattuna nykyihanne. Kai siinä oli kans että vain parhaat selviytyy ja loput voi jättää vaikka kuolemaan pois...

    VastaaPoista
  15. en mä ees muista mitä kaikkee siin oli kun en lukenu kun sen ekan tarinan ja vilkasin vaan niit muita. Palautin sitte mokoman ja sanoin et tommoset pitäs vetää myynnistä ihan sairaita juttuja
    http://www.suomalainen.com/lasten-ja-nuortenkirjat/lasten-kuvakirjat/50-lumoavaa-satua-sku-p9789512851270 mun mielestä se oli tää, mut varmaks en mee vannomaan kun siit on pari vuotta aikaa.

    VastaaPoista
  16. Mulla oli lapsena luettavana sellaisia iloisia kirjoja kuten "Gruusialaisia kansansatuja" ja jotain muitakin entisen NL:n kirja-aarteita. Ne päättyivät usein siten, että paha sai palkkansa muodossa "sitten heidän sidottiin hevostern revittäväksi". Että ei ehkä ihan perheen pienimmille sovi nämä? Ilmankos olen näin aikuisena nk. väkivaltaviihteen ystävä. Mättömätkän naurattaa ihan hirveästi...

    VastaaPoista
  17. Kuulostaa tosi hard corelta! Mutta kyllä ne perinteiset lumikit ja kumppanitkin ovat nykylässytyksiin verrattuina aika julmia, kun koko ajan yritetään sankaritarta tappaa...:-)

    VastaaPoista