maanantai 16. tammikuuta 2012

Suomen kielen perussanastoa

Olen flunssaisena töissä, mikä oikeuttaa minut mielestäni vetelehtimään ja kirjoittamaan blogia sen sijaan että kävisin pää kuumana lävitse muka kiireellisiä asioita (sitä paitsi, jos kellahtaisin kuolleena lattiaan tässä ja nyt, niin eipä voisi kukaan mitään, oli miten kiire hyvänsä).

Mennäänpä siis päivän sanaan. Sellaista ilouutista piti nimittäin alkaa jakamani, että meillä harjoitellaan puhetaitoa. Tähän mennessä saalis on ollut joukko yksittäisiä sanoja kuten "karkuun", "haisee" ja "koru". Eilen tyttäreni kuitenkin yllätti: sain haaviini paitsi uuden sanan, myös kokonaisen lauseen. Olen tietysti iloinen, mutta rehellisesti sanottuna olisin itse valinnut toisen sanan - ja lauseen -, jos minulla olisi valta valita. Mutta koska ei ole, tapahtui seuraavaa:

Olen aina välistä kolauttanut lasiani tytön mukia vasten ruokapöydässä, kohottanut sitten kuppini ja hihkaissut "Kippis!". Tällä kertaa tyttäreni muisti tämän hauskan leikin ja ojensi nokkamukiaan määrätietoisesti minua kohti.Vanhana ja väsyneenä minulta meni hetken verran ennen kuin tajusin naperon tarkoituksen, mutta lopulta osasin tönäistä lasia mukin kylkeen. Silloin tyttäreni kirkaisi onnesta soikeana: "Kip-pip!"

Vasta sillä hetkellä mieleeni juolahti - niin ylpeä kuin lapsestani olenkin -, ettei "kippis" välttämättä ole puolitoistavuotiaalle kaikkein "sopivin" sana ensimmäisten joukossa opittavaksi.Vielä enemmän minua alkoi tämä huolestuttaa, kun kersa karjaisi seuraavaksi: "ÄI-TIJUO!" Tyyppi oli nähkääs huomannut, etten heti kohottanut vesilasiani huulilleni niin kuin pitää.

Näen jo sieluni silmin jotkut perkeleen sukukekkerit, joilla minä ryystän väljähtynyttä Elyseetä ja penskani kannustaa vieressä huutelemalla: "Äiti juo! Kippis!" Seuraavaksi lapsi oppii minun tuurillani varmasti jonkin kanavan kautta sanat "känni", "kooma" ja "kanuuna". Niiden avulla voi sitten jo alkaakin harjoitella täysimittaista keskustelua. Kun on aihealueen sanasto hallussa.

9 kommenttia:

  1. Aika paha! :) mun tyttäreni ensimmäinen lause oli 'älä ... laula!'. Meikäläiselle sanottuna, jee! Nyt kyseinen neiti on koulussa musiikkiluokalla niin en tiedä pitäiskö tästä jo päätellä jotain mun laulutaidosta.

    VastaaPoista
  2. Joo, tuo tulee varmaan seuraavana kun olen innokas vaikken ehkä maailman taitavin singstar-käyttäjä...:-)

    VastaaPoista
  3. :D :D Alan termit hallussa heti alkuun! Onnea lauseesta. Meillä se eka lause - jos se joskus tulee - on varmaan "Äiti syö!" Näin tapahtuu sen verran usein. :D (Meillä ei muuten varmaan ikinä opita puhumaan, olen luopunut toivosta jo kauan sitten.)

    VastaaPoista
  4. Älä huoli, tiedän lukuisia lapsia, joiden varhaiseen sanavastoon kuuluu kippis. Se on normaalia. Sitä paitsi kuuluu hyvään kasvatukseen.

    VastaaPoista
  5. Ei mitään hätää! meillä kipisteltiin kesällä paahteisessa junassa, tosin äiti vain sanoi kippis ja toinen kiljahteli riemusta ja heilutti vesipulloaan. (lapsemme ovat saman ikäisiä suunnilleen). Perjantai-iltapäivän junassa oli iso joukko paheksuvia katseita ympärillä, mutta ajattelin vain, että voi matkustajaraukat, jos ei tätä nyt tehdä, niin pitkästynyt lapsi alkaa huutamaan ja sittenkös teitä harmittaa, joten paheksukaa rauhassa tai keksikää äkkiä jotain muuta. Puolentunnin matkalla oli jo ehditty ihmettelemään penkit, lattia, lamput, maisemam, ovet, lelut, kirjat, äidin kassi ja matkustajat uudelleen, joten kippis-lwikki oli ihan hyvä vaihtoehto kikukuttelun sijaan, paheksunnasta huolimatta.

    VastaaPoista
  6. No hitto! Toihan on mahtavaa! Meillä ei vielä tule lauseita eikä kauheesti sanojakaan vaikka ikää on enemmän kuin Pakkauksella. Mähän oon ihan kateellinen!!! Mut Maud on kaikessa hidas ja kakskielisyys vaikuttaa... seliseli.

    Opeta sille vaikka se 'känni' ja muuta mukavaa niin viihdytys julkisilla paikoilla on taattua! ;-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista kommentaattorit! Ei meilläkään vielä lauseista voi puhua; tämä oli yksi ainoa eka kerta...ja kippistelköön kakru sitten kaikessa rauhassa kun kerran muutkin. Ja totta mooses, kyllä se huutavan häirikön hommat junassa aina voittaa.

    VastaaPoista
  8. Meilläkin on molemmilla lapsilla ollut hyvin varhaisessa vaiheessa kippis (kittis, pippish, kipsis) sanavarastossa. Ja nuorempi komentaa hyvin tomerasti "jjuo, kahvi!".

    VastaaPoista
  9. Erinomaista. Ei siis syytä huoleen...:-)

    VastaaPoista