sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jästipää jäähyllä

Pikkuämmä käyttäytyi eilen taas fiksusti kuin Nykäsen Masa kolmen promillen humalassa. Kun ei tuommoista alaikäistä kai putkaankaan voi vielä viedä, piti resuaja lopulta rahdata jäähypenkille.

Ensin penska sössi ruoan kanssa, tiputteli nakkia lattialle ja karjui EI:tä tutut tuhat kerta. Kun appeen lappaminen suuhun tai lattialle alkoi kyllästyttää, hyppäsi mukula keittiöntuolista maitomukin kanssa mäkeen ja mummon luo olkkariin. Huokaisin häpeäkseni salaa helpotuksesta, kun mölyapina vaihtoi uhria. Hetken päästä kuului äitini ääni:
"Hyi! Pakkaus! Miksi piti tuola lailla tehä!? Eihän nyt maitoa...Voi herranjestas..."

Nousin alistuneena reissumieheni seurasta ja lähdin katsastamaan tilannetta.
Ipana oli losauttanut 2,5 dl:n maitosetin kaaressa pitkin olohuonetta. Maitoa oli lattialla, hyllyillä ja sängyssä. Päässäni pimeni tuttuun tapaan ja kärsivällisyyteni loppui yhtä nopeasti kuin seinään ajavan auton matka.

"VOI JUMALAUTA SENTÄÄN! Maitoa ei kaadeta lattialle!!! MINKÄ TAKIA...? Voi jumalauta! PAKKAUS TIETÄÄ!!", minä mesosin ja kiikutin penskan kainaloista jäähypenkille.
Alkoi jo perinteeksi muodostunut tekoitku ja ulina, johon kuuluu kyllä jimcarreymäistä naamanvääntelyä ja helvetinmoista nyrkkien heiluttelua, mutta ei yhtä ainutta (epäaitoakaan) kyyneltä. Minä yritin ulinan ylitse avata rauhanneuvotteluja:

Minä:"Pakkaus EI HEITÄ maitoa lattialle. Pakkaus tietää sen."
Pakkaus (kesken valevollotuksen): "EI! Äiti hiljaa!!"
Minä: "SIE et mulle sano että "hiljaa"!
Pakkaus: "Äiti ON hiljaa!!"
Minä: "Ole ite hiljaa ja kuuntele! Maitoa ei heitetä lattialle!"
Pakkaus: "Äiti lopeta! Hiljaa!"
Minä: "Kuule maailmassa ei kaikilla ole varaa..."
Pakkaus (laittaa sormet korviinsa ja kuiskaa (kuiskaa!!!)): "Hyssssssssss äiti. Lopeta."
Minä: "Istu sitten siinä."

Alkoi uusi vollotusralli. Menin auttamaan äitiä lattian luuttuamisessa ja jätin nuoren kapinallisen omiin oloihinsa. Hetken kuluttua mieheni huusi keittiöstä:
"Onks tolla lupa tulla pois tuolista?"
"NO EI TODELLAKAAN! Tuliko se siitä pois?"
"Oota mä laitan sen takas."

Palohälytintä muistuttava ujellus jatkui. Sitten kuulin, kuinka isi yritti vuorostaan keskustella vihaisen vintiön kanssa.
Ukko: "Nyt takas siihen. Heitit sitten maidot lattialle."
Pakkaus (huolettoman uhmakkaasti): "JOO! Sinne meni!!"

Mieheni hölkkäsi kiireen vilkkaa olkkariin.
"Ei helvetti kestä pokka", puhisi ukkoni ja alkoi hekottaa ääneen.
Alkoi itseänikin naurattaa. Siivousoperaation valmistuttua menin takaisin palauttamaan äiti-tytär -diplomaattisuhteita.

Tällä kertaa tuolissa kyhjötti jo katuvaisempi tihutyöntekijä. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että maito ei kuulu lattialle. Ainakin nyt yhdeksi päiväksi. Huomenna taas uudet - tai vanhat - kujeet. Ja sama saakelin show.

10 kommenttia:

  1. Oijoi. Meidän pakkaus on vasta 2,5kk, mutta uskon että tämä on vielä pakostikin edessä..

    VastaaPoista
  2. Tuskin maltan odottaa että Napero (kohta 4kk) tulee samaiseen ikään - jos on yhtä itepäinen ku vanhempansa niin hei hulinaa! :B

    VastaaPoista
  3. Meilläkin kuuluu (lähes) päivittäin tuo "äiti, hiljaa!" - komennus, kun koitan komentaa uhmaikäistä syömään kunnolla / pukemaan vaatteita päälleen / keräämään lelut pois lattialta jne. Siinä vaiheessa tulee joskus miettineeksi, että mistähän tenava on tuon komentamisen oppinut...? En jotenkin vain jaksa uskoa, että päiväkodin tädit korjuu päivisin lapsille pääpunaisena HILJAA! - komentoja... ;)

    VastaaPoista
  4. Keijukainen: Oi, sitten ymmärrät mistä puhun...:-) Petra O ja Eve: Voi siinäpä onkin odottamista! Mutta kyllä tämä kasvatuksellinen vanhemmuus on omalla tavalla antoisaakin, vaikka välillä vituttaa. Nannukka: Joo mieki oon ihmetelly, että mistä tuo "hiljaa!" tulee, kun en mie ainakaan myönnä karjuvani sitä yhäkseen täällä kotona. Mutta kai tuo natiainen on saanut kiinni jonkun käskyn joskus kesken keskustelun tms.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa..ja ko aika kuluu ni nuot megalomaaniset mielenosotukset on potenssiin kymmenen..ou jee:D
    Meillä on aina mystinen "äiti, olekkos vielä tuhma..?" siis häh..ÄITI on se pahis ko kieltää riehumasta ja välillä hyvinki kantavalla äänellä..:D Ihanat nuo elämäni valonkatkaisijat..ja kuka lie saattanut joskus lipsauttaa kaikenlaisia elimiä ja pirulaisia..:D
    Son muuten kumma et korvia ei ole ollenkaan ko pitäs ja ootapa vaan ko jotain arkaluontosta sanot ni kaikuu stereona "äiti, kuka on ääliö.."->oi miksi oi miksi net asiat sitte kälkätetään esim. anopille..tai no kuka nyt anoppia ääliöksi sanoisi..meillä on vain eriävät mielipiteet..

    VastaaPoista
  6. Tulee vaan mieleen, että josko te olisitte Pakkauksen kanssa jotain sukua, kun tuntuu niin saman sorttiset temperamentit äidillä ja tyttärellä :D Ei tunnu teidän nappula jäävän alakynteen, vaikka sanavarasto on yhä suppeampi. Mahtava tilanne kertomus :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Joo, olen ihmetellyt, miten tuo valikoiva kuulo ilmaantuu jo tässä vaiheessa! Odotan niitä teiniraivareita aivan innolla (ite en semmoisia tietenkään koskaan saanut, en tietenkään)
    puolitie: Tuli kyllä vähän mieleen itellekin, että tytön asenteessa on jotain tuttua. No saanpahan ainakin olla oma itteni, kun ei ole mitään aivan herkkisperkkispientä hoivattavana. :-)

    VastaaPoista
  8. Hahahaaa :D Anteeksi, mutta minä tirskuin ja nauroin täyttä kurkkua teidän vuoropuhelua lukiessa, saatika sitten kun isi yrittää keskustella kapinallisen vintiönne kanssa. :D Luin ääneen miehellekin, muttei se nauranut niin paljon (ei se ymmärrä näitä juttuja koska hällä ei oo "omia" lapsia vielä ;D)

    Mutta minä pystyin niin elävästi kuvittelemaan tuon tilanteen, on ollut itellä meinaan samanlaisia juttuja tuon esikon kanssa.

    Kyllä kärsivällisyyttä koetellaan.
    Silti, oikein hyvää tiistaita sinne päin, tulen toistekin taas lueskelemaan :)

    VastaaPoista
  9. Joo, kyllä pitää olla jo kaksivuotiaan kovapäinen.:-) Kiva kun sentään myöhemmin naurattaa ja vielä itteänikin. Tervetuloa takaisin taasen!

    VastaaPoista