lauantai 23. maaliskuuta 2013

Miksi teeskennellä kun ei ole pakko

Nyt se on taas todistettu: maulla tai tavaralla sinällään ei ole mitään väliä, jos brändi on terästä.

Ilta-Sanomat on teettänyt hyvinkin tieteellisten kokeiden vertaisen testin ja mitä kävi ilmi? Ängli Pööd -muna vei jalat alta alle kuusivuotiaiden raadilta. Eikä tarvinnut edes maistaa.

Sama ilmiöhän on tuttu meille kaikille, mutta lapset ovat vain biljoonan piirun verran rehellisempiä.

Katsommehan mekin mieluummin neljän tai viiden tähden kuvilla koristettuja dvd:itä kuin täysin arviotta jääneitä tuntemattomia suuruuksia, vaikka kaikki tähdenkuvat voivat olla yksinkertaisesti seurausta siitä, että joku yliarvostettu New York Timesin kriitikko on sekopäisyyksissään tai kokaiinipäissään "keksinyt" uusimman suurelokuvan (oma esimerkkini: Terrence Malick, The Tree of Life).

Ostammehan mekin pää hiessä Presidenttiä tai Juhla Mokkaa, vaikka ne on moneen kertaan sokkotesteissä todettu Ass-marketin halpiskahvia huonommiksi.

Olemme vieläpä niinkin perkeleellisiä palliaivoja, että hankimme kovalla rahalla kasapäin jotain vitun Gojia, Macaa ja Spirulinaa niin että visa vain vinkua vollottaa, vaikka jokikinen vertailu vahvistaa sen, minkä järkikin sanoo: eivät ole ulkomaan ihmeet yhtään sen terveellisempiä kuin metsissämme ja rannoillamme miljoonina kappaleina makaavat tappavan tylsät tyrnit, puolukat ja mustikat.

Ja sitten vielä yksi aivan oma ekstraidiotismini vailla vertaa. Arvatkaa, mitä minä kessutan iltatupakalla? Valkoista Mallua tietenkin. Vaikka minun tupakoinnillani olisi yks hailee, ostaisinko halvinta Smartia tai venäläisen mustan pörssin Bartia.

Lapset ovat ainakin rehellisiä. He vauhkoavat into piukkana merkistä, kuvista ja väreistä ja viis veisaavat laadusta. Täysin estottomasti ilman häpeän hiventäkään.

Tehdään me aikuisetkin niin. Loppuu tämä läpimätä lässytys jostain "paremmasta mausta", "paremmasta tyylistä" tai "terveellisyydestä". Sanotaan jatkossa vaan reilusti, että "Musta Mallulla on jotenkin cool imago ja parempi maine" tai "Emmä sitä junttien halpiskahvia halua juoda, kun on rahaa rällätä. Ja Pauligil on kivemmat paketitkin" tai "Vittu mä oon koko ikäni vetäny mustikkaa. Kiva syödä välistä jotain marjaa jostain vitun kaukaa ja maksaa siitä viisi euroa kappale. Ja kai se on terveellistäki, you know, ainaki ne sanoo niin."

Saavat sitten kunnian nekin, joille se oikeasti kuuluu. Eli mainosmiehet ja brändinikkarit.



10 kommenttia:

  1. Yliarvostus on alihuomioitua. Esim. Marcel Proustin teokset ovat sekavia ja huonolla kielellä väännettyjä houreisia vuodatuksia. Yhdessä kirjassa, jonka nimeä en nyt tietenkään muista, yksi lause oli yhden kokonaise sivun pituinen ja pari riviä päälle seuraavalta sivulta. Siis mitä järkee??? Joku vaan joskus kekkas, että onpa hieno kirjailija ja hänellä sattui olemaan vaikutusvaltaa. Ja näitähän riittää, kahvista kulttuuriin.

    VastaaPoista
  2. Pisteet sulle! Merkki ja kallis hinta ei ole aina yhtä kuin laatu, vaikka sillä merkillä oliskin kuinka kiva elvistellä. Tätä helvetin merkkifanaattisuuttahan kohtaa jatkuvasti myös äitienkin omalla hiekkalaatikolla. Jos vaunut ei ole just eikä melkeen ne tietyn merkkiset, helvetin kalliit fanfaariluksusblinbling vaunut, on vaunut automaattisesti surkeat ja täten aivan varmasti myös vahingoittaa vauvan kiintymyssuhdetta. Tuteista ja muista tuttipulloista nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  3. Sun kirjotustapas on ihan mahtava! Sait taas uuden blogin seuraajan.

    Ps. Pisti silmään tuo ''biljoona'', sehän on suomeksi miljardi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biljoona on suomeksi tuhat miljardia.

      Poista
  4. Sanna: Kiitos! Yhdessä barrikadeille sitten vaan.:-) Oma tila ja ajatuksia:Joo, olen Proustini joutunut kahlaamaan, ja tiedän mitä tarkotat, mutta vielä enemmän vihaan James Joycea. Siinä vaiheessa kun viimein olin tajuavani, miten sitä olis tarkoitus lukea, olin jo niin väsynyt ja vihainen siitä tekotaiteellisesta sekasotkusta ja raivostuttavista kreikkalaisista lainasanoista, että heitin kirjan nurkkaan. Sivulla 30. Gampela: Katsos vaan, tuon olin jo unohtanut, kun ei ole enää vauvaa. Totta tosiaan oli kauhian tärkeää, oliko vaunut tai muut tuotteet Emmaljungaa, Brioa yms. Nyt eletään vissiin vähän välivaihetta, kun ei vielä tuo harrastushulluus ole kunnolla alkanut. Sitten varmaan palataan taas merkkifanatismiin lapsen varustelussakin. Anonyymi: Suurkiitos ja tervetuloa lukemaan. Kirjoitin biljoona kun ihan oikeasti tarkoitin miljoonaa miljoonaa (tuhat miljoonaa vaikutti jotenkin liian pieneltä summalta...)

    VastaaPoista
  5. Haha, niin osuva kirjoitus, ja niin hienoa lukubriljeerausta! Jälkimmäisen johdosta piti oikein pistäytyä Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurten_lukujen_nimet). Täten adoptoin välittömästi käyttöön hienon uuden kirosanan: kvattuordekiljoona! :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos kiitos - joskus vaan ihmetyttää oma itsenikin. Mitäs näitä elitismin siemeniä päässään selittelemään! Minunkin piti ihan käydä Wikipedian oraakkelilla, kun olin viattomasti satavarma, että biljoona on ihan suomea, mutta kun tuo lukupuoli ei ole meikän vahvuuksia. Ja sieltähän sitä apua saa! Ja voihan vittu, ihan kvattuordekiljoonan hieno kirosana.:-))))

    VastaaPoista
  7. Ihan tolkuttoman osuva kirjoitus..!
    Mä oon ainakin niin kypsä noihin lasten pakko-saada brändeihin, mutta niinpä vaan oma jalka aina vaan vie ruotsalaisiin ketjuvaateliikkeisiin... argh.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Äiti Tietää...orjia kai me ollaan kaikki, vaikka kuinka yritetään tempoilla...

    VastaaPoista