tiistai 29. lokakuuta 2013

Elämäni paras aamu äitinä

Hallelujaa, hallelujaa, hallelujaa!!!! Nyt voisi joku enkelkuoro pelmahtaa eteeni laulamaan Hoosiannaa ja minä yhtyisin kuoroon syvältä sydämestäni! On katsokaas tapahtunut taivaallinen ihme, joka pimentää kirkkaudellaan sen Betlehemin kuuluisan tähdenkin.

Ihmettä voisi kuvata ehkä parhaiten sanoilla "Elämäni paras aamu äitinä" (mukaan lukien se aamu, jona Pakkaus syntyi). Ja miksikö? Siksi, että Tänä Autuaana Aamuna kaikki sujui kuin rasvattu ja JUURI niin kuin MINÄ halusin. Tähän asti se on ollut yhtä harvinaista kuin maapallon ulkopuolisen elämän bongaaminen.

Vielä herätessäni tyypilliseen tapaan pää tukossa ja naama väärässä en osannut arvata, mikä siunaus minua tulisi kohtaamaan, vaikka pieniä merkkejä jumalten hymystä jo olikin aistittavissa.

Pakkaus heräsi normisti puoli seiskalta (vittu) ja alkoi kysellä: "Äiti, joko herätään?" Mutta se kysely - siinä oli jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Se ei ollut sitä tavallista jalkapallohuligaanimaista kailottamista, vaan pehmeää kuiskailua. Aamuäreän luonteeni oli huomattavasti helpompi kestää kuiskailua kuin tavanomaista ylipirteää ja äänekästä mekkalaa ja pompahtelua sängyn ja mahani päälläni.

Kuiskasin takaisin, että "Äiskä nukkuu vielä vähän, mee pissalle". Pakkaus katosi kuin kuppa Töölöstä, suoraan vessaan. Kuului ähinää, lotinaa ja vessan vetämistä, kunnes ipana palasi makkarin ovelle ja ilmoitti myös itse pyyhkineensä pyllyn. Myönnän suoraan: jälkeä en viitsinyt tarkistaa. Päätin uskoa, että persus oli perusteellisesti pyyhitty ja sillä selvä (olisi muuten saattanut mennä aamu pilalle.)

Koska olimme vähän myöhässä, päätin antaa ipanalle aamupalan kotona. Tynkä veti purkin jogurttia ja sentin voikerroksella kuorrutetun näkkileivän naamaan ilman, että paidalle, sukkiksille/jaloille tai tukkaan olisi pudonnut yhtään tahraa tai murusta. Miettikää! Ei pisaran pisaraa! Ei röhnän röhnää! Ei talouspaperia, vaatteidenvaihtoa tai lattian/Stokken pyyhkimisiä.

Ja miettikääpä vielä tätä kaiken hyvän päälle: kun kersa söi, seisoin minä vessassa kuivaamassa tukkaa vietteleväksi työkampaukseksi! Ymmärrättekö te, kuinka perkeleen harvinaista tämmöinen on!? Kyllä - yhtä harvinaista kuin bongata maapallon ulkopuolista elämää.

Kun sitten siirryimme pukemaan vaatteita, onnistuin kaivamaan kaapista kertalaakista paidan, joka herätti suorastaan hurmiota (Huom! Yhtä harvinaista kuin maapallon ulkopuolisen elämän bongaaminen), koska siinä oli Helinä-keiju. Paita sujahti päälle ja sukkiksetkin tynkä kiskoi jalkaan ilman niitä tavallisia "SUKKA HUONOSTI"-märinöitä. Samalla helppoudella meni ulkovaatteidenkin päälle pukeminen.

Automatka sujui sekin auvoisasti. Jouduin selittämään vain yhden kerran (matkalla ehtii kuulla 3-4 biisiä),"Mitä se setä laulaa?" ja kaikki varakamppeet ja -tarpeet tulivat mukaan. Ei tarvinnut edes tarhan ovella hävetä niin kuin normaalisti ("Oli ne kumpparit mulla siellä eteisessä valmiina, mutta kun...") vaan kiikutin reput ja kassit rinta rottingilla suoraan narikkaan.

Pisteenä I:n päälle sain vielä pienen bonuksen. Ikään kuin Itämaan tietäjän lahjoittamana mirhamina huomasin töihin päästyäni, että kahvia oli jäänyt vielä minullekin (vitun loppasuut litkivät kaiken yleensä aina vartissa). Kaadoin sitä sitten kuppiin ja aloin kirjoittaa blogia. Sillä tällaista aamuahan ei työnteolla pilata.

Kertokaa, mikseivät kaikki aamut voi olla tällaisia?! Vai onko jollakulla? Jos on, kertokaa, mikä se salaisuus on? Pitääkö minun pukea jotain tiettyä päälleni, olla nukkumaanpannessa panematta jotain päälle, käydä paskalla johonkin tiettyyn kellonaikaan tai sanoa jotain määrättyä ennen nukkumaanmenoa?

Kertokaa - minä teen melkein mitä tahansa jatkaakseni tätä trendiä!

9 kommenttia:

  1. Ymmärrän. Nikottelen täällä itsekin nenäliina räkäisenä! Tästä voisi tulla joku liikuttava hittifilmi tai jotain!

    VastaaPoista
  2. Ihana aamu. Kateellinen olen. Onnittelut tästä kauniista asiasta!!

    VastaaPoista
  3. Nyt sinuna analysoisin hyvin tarkkaan kaiken edellisenä iltana tekemäni ja sitten yrittäisin toistaa sen tarkalleen viimeistä piirtoa myöten! Sen verran autuaalliselta tuollainen aamu kuulostaa - ja todellakin, enkelikuoroa sound trackiksi! Jos se tuosta nyt pikkuhiljaa alkaisi helpottaa... (Tätä ei kyllä ikinä pitäisi sanoa, mutta koska kyse on sinun aamuistasi, eikä minun, niin uskaltaudun ottamaan riskin. :D)

    VastaaPoista
  4. Muksut on kato ovelia: näyttävät, että helppo aamu ON MAHDOLLINEN, jolloin ne normiaamut vituttaa kahta kauheammin.

    T:Laura

    VastaaPoista
  5. Se on juuri tasan tarkkaan niin kuin Laura tuossa edellä sanoi. Meilläkin vilahti kutakuinkin kuvaamasi kaltainen aamu tuossa joku viikko sitten, ja erehdyinpä vielä kehuskelemaan sillä työkaverillekin töihin päästyäni, mikä osoittautui kyllä suureksi virheeksi. Eipä ole kyseisiä aamuja sen koomin näkynyt... Mutta jos tuo toistui teillä vielä tänäkin aamuna, niin olen kyllä ehkä "ihan himpun verran" kateellinen. ;)

    VastaaPoista
  6. Lohtuna kaikille että tänään olikin menyyssä kitinää ja ulinaa ihan sopivassa määrin saatana. Joten kateus pois anonyymi. Ja Mamma: olen yrittänyt yrittänyt ja yrittänyt! Mutta jotain tein tänä aamuna väärin! Menetän vielä yöuneni tätä ihmettä uudelleen tavoitellessa. Laura ja Nannukka: En yhtään ihmettelisi, jos totuus olisi juuri tuo. Pakko saada äidille kyrpä otsaan olemalla enkeli yhden päivän verran. Jei!

    VastaaPoista
  7. Miksei edes yksi asia voisi aamusella mennä putkeen? EDES YKSI? Onko se liikaa toivottu?? Olisi mukavampi päivän aloitus kaikilla, kun ei tarvitsisi koko ajan märistä ja olla vaikea (tällä viittaan tietenkin esikoiseen, itsehän olen toki aamuisin yhtä heleä kuin kesäkuinen aurinko. NOT)

    VastaaPoista
  8. No, kun tämä yksi päivä meni putkeen niin sitten onkin ottanut päähän entistä suuremmin, kuten edellä kommentoineet uhkasivat. Vittu. Nimim. Aina yhtä vihainen aamulla.

    VastaaPoista