perjantai 8. maaliskuuta 2013

Koirapullat ja kissapaisti

Tässä on ollut viime aikoina niin kiire, ettei ole juuri kauppaan ehtinyt. Onneksi Pakkaus kuitenkin on.

Eilen kuulin, kuinka penska höpötti keittiössä kaupassakäynnistä, joten päätin valveutuneena vanhempana osallistua leikkiin. Kannustin lastani kauniisti, sohvalta huudellen tietenkin.
"Ai meet kauppaan?", minä kysyin.
"Joo, menen ostamaan luokaa!", toimitti tenava innoissaan.

Kului hetki, jona piltti täytti kauppakassiaan keittiössä kovan kalkatuksen säestämänä:
"NO NIIN, KYLLÄ! Tämän ostan! Sinne menee, hyvä hyvä" jne. jne.
Minä syljeskelin kuvaannollisesti sohvan pohjalla kattoon (tekisi mieli kyllä kokeilla ihan kirjaimellisestikin, mutta en viitsi, kun saisin kumminkin vain räkää silmään ja lisää siivottavaa).

Kun kauppareissu oli tehty, kiikutti kersa kauppakassinsa nähtäväksi. Tynkä oli tyhjentänyt talouspaperit älkää vittu kysykö minne ja tunkenut Lotus Embo -pussiin "ostoksensa".
"Katso, ostin tämän!", kohkasi piltti tohkeissaan.
Nostin päätäni ja vilkaisin pussia. Talouspaperin tilalle pussiin oli tungettu turpa edellä vaaleanpunainen pehmohauva.
"Jaa, ostit siis tuon koiran?", minä varmistelin kohteliaasti, vaikkei siellä pussissa mitään muuta näkynyt olevankaan.
"JOO!", intoili Pakkaus.

Päätin olla taas piirun verran parempi vanhempi ja osallistua leikkiin.
"No miksi sie sen ostit? ", minä kysyin.
Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
"Tässä on lihhaa! Pakkaus tekee lihapullia!"
Mulkaisin rakkirukkaa ja epäröin vain pari sekuntia:
"Siis teet lihapullia tuosta koirasta?'
"Joo! Lihapulla. Pakkaus tekee lihapullaa", vakuutti lapsukainen vakuuttavasti ja halusi sitten vielä vahvistaa asian kassiaan kohotellen:"TÄSTÄ!"

En viitsinyt alkaa vaahtoamaan parivuotiaalle asiasta, joka on täysin kulttuurisidonnainen ja joka olisi aivan turhaan vienyt tilaa aivottomalta ja mukavalta makoilutoiminnaltani. Päätin siis päästää itseni helpolla.
"No okei. Mutta sulla voi tulla maha kippeeksi. Kun et oo aiemmin syöny koiranlihaa."
"Joo joo, äiti!", heitti Pakkaus huolettomasti olkansa yli ja lähti ruoanlaittohommiin.

Tänään onkin sitten vuorostaan tehty kissapaistia, jota on keitetty kypsäksi kahvipannussa.

Että stressatkaa te muut vaan naudaksi naamioidusta heppalihasta. Meillä on niin saakelin kansainvälinen keittiö, ettei minua pistä tuommoiset pikkujutut edes arveluttamaan.



7 kommenttia:

  1. Saisipa vielä kokea itsessään tuollaista ennakkoluulottumuutta, hyvä asenne on pakkauksella. Ajattele, kun sen saisi säilymään eikä pystyisi latistamaan moista aloittellisuutta. Sulla on uskoakseni oikea tyyli lapsen kasvamisen tukemiseen, älä kadota sitä.
    Terv. Birgitta

    VastaaPoista
  2. No mutta, Pakkaushan vaikuttaa ihan selkeältä tulevalta kansainväliseltä kulinaristilta! Kokkitaitoja hiomaan pumpulikoirilla nyt vain ahkeraan, niin Masterchef Junior titteli on taattu! :P

    VastaaPoista
  3. Birgitta: Olen samaa mieltä, aikuisen maailma on oikeita ja kuviteltuja rajoja täynnä. Kiitos kannustuksesta! Ulmai: Eikös olekin, tässä odottelen kuinka 10 vuoden päästä saan mitä erikoiimpia annoksia ihan kotonani. Gampela: Eikös vain!? Olen varma, että muutaman vuoden kuluttua Suomikin on valmis kokeilemaan todellisia erikoisuuksia - Junior Masterchefin yksi jakso tulee varmasti olemaan koira-aiheinen.:-)

    VastaaPoista
  4. Mutta miltä maistuisivat pienet miehet...??!! Meillä nimittäin 3 v. tenava tuli eilen kokkausaikaan keittiöön mukanaan tyhjä leikkiämpäri ja omien sanojensa mukaan heitti sieltä minun sekoittelemaani perunamuusiin pieniä miehiä, jotka maistuvat kuulemma niiiin hyviltä. Mielenkiintoista etten sanoisi... :)

    VastaaPoista
  5. Oi, pienet miehet kuulostaa eksoottiselta, vähän niinku ulkoavaruuden kavereilta. Niitä ei oo meillä vielä nähty, mutta maistuis varmaan hyvältä just pottumuussin kans.:-)
    Räväkkä: Nii-in, jos tykkää koiran- ja kissanlihasta. Mie en vielä tiedä.

    VastaaPoista