maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kyykytystä kielimuurilla

Tyttäreni ei puhu vielä paljoakaan. Hän katsoo tärkeämmäksi kehittyä triathlonissa, jonka lajeihin tavallisuudesta poiketen kuuluvat hämähäkkihaaristelu (kirjahyllyillä ja syöttötuolilla), mainosrallirumba (telkun tai radion edessä) ja sohvasprintti (tarvitsee tuskin tarkentaa). Oikeassahan tuo tietysti on, jos asiaa oikein ajattelee. Sitä kenenkään kanssa lätistä tarvitse, jos on fysiikka taisteluninjan tasolla. Jos ei mene viesti perille, voi vain pamauttaa vastustajan permantoon, tehdä mitä huvittaa ja pinkoa pirunmoista kyytiä pakoon.

Olen kuitenkin alkanut viime aikoina epäillä, että ipana aivan piruuttaan panttaa selkokielistä ilmaisua. Voisin pistää vaikka pääni pantiksi, että piltti pupeltaa epäselvästi ihan vain siitä ilosta, että voisi herkutella äidin idioottimaisella ilmeellä. Sellainen nimittäin tuntuu leviävän pärstävärkilleni nykyisin tuon tuostakin, kun yritän arpoa, mitä mikäkin epäsana milloinkin tarkoittaa.

Penska on osoittautunut lisäksi pelottavan määrätietoiseksi: hän ei minua helpolla pinteestä päästä. Kun hän sanoo esimerkiksi "täi", jää hän vahtaamaan minua silmä tarkkana kuin vartiovuorossa väijyvä mangusti. Hän ei todellakaan tyydy laiskaan ja epämääräiseen "äiskä-ei-nyt-tajua-mitä- sie-sopotat" -soopaan, vaan hän haluaa minun yrittävän. Yrittävän isolla Y:llä.

Tästä seuraa saakelinmoinen souvi seuraavaan tapaan:

Tyttö toljottaa minua tiukasti silmiin ja toistaa (minulle) epäselvää ilmaisuansa kuin olisi tavallista tyhmempää koiraa kouluttamassa:
"Täi. Täi. Tä-i. Tää-i. TÄ-I!!!"
Minä ponnistan parhaani mukaan ja pyöritän jo hetken päästä päätäni otsa hienoisesta hiestä helmeillen.
"Vati? Eikö? Täti? Ei ole täällä tätiä. Käki? Jaa, et oo kuullukaan?"
Näin jatkuu loputtomiin."Täit" lentelevät kuin saatanalliset säkeet ja epäonnistun yhtä toivottomasti kuin Kanervan Ike tekstiviestiriippuvuuden selättämäisessä.
"Pinnistä lehmä pinnistä!", käskevät natiaisen viisaat ja vahingoniloiset silmät.
Ja minähän pinnistän.

Koska en vieläkään tiedä, mitä "täi" tarkoittaa (toivottavasti ei ainakaan sitä loiseläjää), joudun jättämään teidätkin epätietoisuuteen. Epäilemättä asia aukeaa minulle joku päivä ja pääsen potemaan äidillistä häpeää vuorostaan siitä, kun en ole aiemmin tajunnut, mitä tynkä oikein tivaa. Näin on käynyt jo useasti. Esim. silloin kun olen oppinut, että "kakku" on "kuuma", "kä-i" on "käsi", "tiko" tietokone ja "- -mää" on lehmä.

Tästä baabelin tornissa elelemisestä on tietysti löydettävä nyt vielä se positiivinen puolensakin, kun kerran olen luvannut sellaisia aina yrittää etsiä. Sen täytyy tässä  yhteydessä olla se, että olen oppinut aivan uuden kielen. Eilen pyöritin päätäni, kun napero yritti liian kuumalle puurokupille. "Kak-ku", minä tokaisin ja kiskaisin kupin kauemmas. Ja minä kun luulin, että minun filologiaopintoni olivat jo ohitse. Vähänpä tiesin.



7 kommenttia:

  1. Minä aloitin puhumisen sanomalla "täi" - ja se tarkoitti äitiä! :D :D Arpomiseksi kyllä nuo sanat menee... Mulle ei edelleenkään ole selvinnyt mikä on aPI. (Paino siis pi:llä...)

    VastaaPoista
  2. Ach ja, tuo olisi hyvä ehdotus ellei Pakkaus artikuloisi "äidin" kyllä erinomaisen selvästi. Taitaa ollakin ainoa sana laatuaan. On se kiva että sullakin on vaikeaa - kerro sitten mullekin mikä se api on niin meikä jakaa sulle täitietoutta. :-)

    VastaaPoista
  3. Hitsit, kun vesi juoksee silmistä taas. :D :D Näen sieluni silmillä tilanteen ja melkein kuulen aivojesi epätoivoisen raksutuksen. JA tiedän niin tuon tilanteen! Meillä on ihan samanlaista vääntöä, tässä päivänä muutamana tajusin hirveän väännön jälkeen, että "kookokokko" tarkoittaa "muumipeikko". Meidän ipana ilmeisesti katsoo riittäväksi, että tavujen pituus menee oikein, niiden sisältämät vokaalit ja konsonantit ovat sivuseikka. :)

    VastaaPoista
  4. :-) Joo meillä mennään ihan samoilla. Rytmi on tärkein, kirjaimilla ei niin väliä. Siinä on äidillisellä epätoivolla tekemistä.

    VastaaPoista
  5. Täi tarkoitti meidän perheessä lisää, eli anna täi = anna lisää,
    ui paa = iso banaani, wow wow kakka pois = imuri, aitko = kännykkä, patti = vaippa jne.. Kesti tovin, mutta sitten huomattiin että käytettiin näitä sanoja kotona ja kaupassa. Kyllä meitä katsottiin... Se on nyt hauska muistella, mutta alkuvaiheessa vaikea...

    VastaaPoista
  6. Meillä mysteerisimmät on olleet tätiää (ruokapöydässä, nauraen) ja nani (jotain mukavaa tämäkin). Molemmat ovat selvästi jotain abstraktia, eivät esineitä, koska lapsi (2v 3kk silloin) selitti ettei osaa/voi näyttää kun pyysin. Nani saattaisi olla adjektiivi, eli äiti onnani, pikkusisko on nani, Sanni (koira) on nani.... Kumpikaan mysteeri ei ole vielä täysin selvinnyt. Joko teillä on "täin" merkitys auennut?

    VastaaPoista
  7. Täin arvoitus ei oikein koskaan auennut - saattoi olla kyllä alkeellista pronominien harjoittelua tyyliin tämä/tätä yms. Lohduttavaa, että meitä kielitaidottomia uunoja on muitakin.

    VastaaPoista