perjantai 16. maaliskuuta 2012

Muoti-ikoni uskaltaa: perjantain bile-ilme

Esiteltyäni brunssihaaveiden täyttymyksen, esittelen nyt, kuinka sen avulla tullaan tosielämän yön kuningattareksi.

Olin tänään Helsingissä työmatkalla. Lähdin jo ennen kahdeksaa kohti rautatieasemaa ja palasin kuuden aikaan. Koko tämän ajan kinttuni punnersivat hikeä uusissa saappaissani ja deodorantinvastustajasolut puskivat barrikadeille kainaloissani. Onneksi sukkiksissani oli reiät molemmissa varpaissa, että edes jonkin verran ilmaa kulki varvaskanavien kautta puristuksissa oleviin pohkeisiin. Myös kaapuni alla oleva toppi oli raollaan - koska se ei pysy kiinni. Veikkaan, että tämän ensiavun ansiosta en ylikuumentunut kuoliaaksi ja pääsin lopulta takaisin kotiin.

Kun raahauduin ovesta sisään, heitin housut nurkkaan (en sentään keekoillut minarissa näissä nyloneissa) ja päällä olleen kaavun kuikkaan. Sitten vedin saappaat jalasta ja täräytin tissiliivit hevonvittuun.

Tuloksena oli tämä upean kokonaisuus.

Pakkauksen äiti vannoo mustan ja violetin nimiin pastellinpaskojen sijasta.

Kuten huomaatte, kaadoin itselleni lasillisen viiniä ja aloitin villin seksikkään olohuonelekoilun muotojani korostavassa upeassa asussani.

Violetti paitani, joka palveli minua uskollisesti jo imetysaikana, on vielä näin illallakin viettelevästi raollaan ja paljastaa vilauksen rinnan aistillista kaarta. Alkkarini kuultavat uskaliaasti hiukan risaisten sukkahousujen läpi (miksi pukea leggarit kun voi vetää jalkaaansa huomattavasti edullisemmat sukkahousut?). Tässä yhdistelmässä on siis sekä gootti- että punk-vaikutteita - hienovaraisesti. Seksikkäämmäksi ei nainen tästä tule. Ottakaa oppia. Ja unohtakaa ne pastellinpaskat (yöööökkk).

ps. Huomatkaa, että tähän lookiin ei keinotekoisia hajusteita tai mitään eau de colognea tarvita. Kun tiristää itsestään kaiken irti aamusta asti, on ominaistuoksu niin hienostuneen voimakas, että minkään sortin Chanel 5 ei sille pystyisi kilpailemaan.

13 kommenttia:

  1. Oot sitten valinnut taustaelementin sävy-sävyyn paidan kanssa, good for you!

    VastaaPoista
  2. Oi kyllä, sinä huomasit! Pyyhkeeni oli tietysti täysin harkittu yksityiskohta kuvataiteessani.

    VastaaPoista
  3. Kyseessä on oltava tarkkaan kalkyloitu tyylillinen detalji, ei mikä tahansa pyyhe. Parhautta.

    VastaaPoista
  4. Totta kai, minä en jätä mitään sattuman varaan. Uuh, aivan pyörryttää miten taitava olenkaan.

    VastaaPoista
  5. Tiiätsä, nää sun postaukset piristää paskimmankin päivän, kiitos! =)

    VastaaPoista
  6. Aaahh... mistä noita ihanuuksia voi ostaa!?! :P

    VastaaPoista
  7. Lisäksi taustalla oleva tuoli toistaa viinilasin kaaren sitä oivasti tehostaen. Hienoa design-kikkailua!

    VastaaPoista
  8. Mahtava kuva ja tekstitys. Pääsin hetkessä eroon ärsytyksestä,melkein v.tutuksesta, jonka sain luettuani pari muotiblogia, joissa väitettiin, että naisella pitäisi olla suunnilleen joka vaatteeseen sopiva ulkotakki, jotka kaikki 20 pitäisi tietysti uusia joka vuosi.
    Onneksi on olemassa kaltaisiasi terveellä itsetunnolla varustettuja huumorintajuisia naisia.
    Lukutoukka

    VastaaPoista
  9. Violettihan on lempivärini, joten tämä on aivan mahtava! Ja oikeesti tuhat kertaa mieluummin katsoo Pakkauksen äidin muotikuvia kuin jotain hemmetin muotiblogeja jotka OKSETTAAAAAA..... Miksi kuvia pitää olla tsiljoona? Miksi joka kuvassa jalat on typerästi sisäänpäin kääntyneet? (Sulla on paljon viehkeämpi asento!) Miksi niissä vaatteet on niin kamalia?

    Tuo nostalginen palikkalaatikko myös nostaa tunnelman kattoon!

    VastaaPoista
  10. trendit tulee ja menee mutta tyyli on ikuista ! juoma kannattaa aina yhdistää sävy sävyyn:) ei näy jos läikkyy;D

    VastaaPoista
  11. Anonyymi 1: kiitos, tästä kommentistä näkee että muodilla on vaatetusta suurempi tarkoitus! Anonyymi 2: En valitettavasti muista. Mutta veikkaan Esprit/Amar-linjaa...:-) Paulis Pampula: Olen niin intuitiivinen designissani etten edes huomannut tätä yhteyttä. Tällainen lahjakkuus on ihme! Anonyymi 3/Lukutoukka: Kiitos! Olen käynyt ehkä kymmenkunta kertaa eri muotiblogeissa ihmettelemässä noita samoja asioita ja nauramassa niille eukkorievuille, jotka ovat tarpeeksi sekaisin nähdäkseen niin paljon vaivaa a) laittaakseen itsensä vimpan päälle joka päivä b) ottaakseen vielä sata kuvaa ihanasta itsestään. Ofelia: Purppura ja punainen kera mustan on minun vakiovärit. Mutta joo, onkohan se jalkojen sisäänpäin kääntäminen tullut noista Bratz-supermodel-kirjoista, joita lapsille myydään vai päinvastoin. Pitäisikö sillä saada sellaine pikkutyttömäinen vaikutelma aikaiseksi? Jos, niin aika ällöttävä mielikuva.
    Mirka: Nimenomaan. Punaviini on mustaa ja purppuraa käyttävän ehdoton asuste.

    VastaaPoista
  12. Buhahaa tuun väittämään vastaan :D 8kg pienempänä verrattuna aikaan ennen lasta olen enemmän taas innostunut peilikuvastani ja alkanut ostaa värikkäitä ja juuri näitä karkkivärisiä vaatteita :) Mut mä nyt oonkin tällanen juniori vielä ni sallittakoon. Katotaan sitten vanhempana asiallisempaa ja uskottavampaa tyyliä. Ehkä... En mäkään kyl silti mistään pissismuotiblogeista tykkää. Tai "muodista" yleensäkään. Pukeudun niin kuin itseäni huvittaa.

    VastaaPoista
  13. Sussu: veikkaan että iässä on meidän ero. Kyllä meikäkin jaksoi peiliin tuijottaa vielä 20 vuotta sitten. Mutta tuhannen kapakan ja sadan miesseikkailun jälkeen ei huvita enää yhtään jos ei ole pakko. Nykymeiningissä on minusta myös sellainen tietynlainen koukku. Kun vanhempana itsestä tulee sisäisesti tasapainoisempi (ainakin useimmista) ei ole enää samanlaista tarvetta pönkittää itseään ulkoisesti (varsinkaan kun se ei enää ole sitä parasta itseäsi..:-)). Mutta sitähän ei nyky-yhteiskunta salli - varsinkaan naiselle.

    VastaaPoista