Ensin iskä meni kertomaan, että tulossa on tänä iltana "lentureita". Pakkaus on meidän suussamme kulkenut nimellä "lenturi" koko nuoren elämänsä, koska vakioviihteeseen on näihin päiviin saakka kuulunut se, että ukkoni nostaa kersan metrin pituisten käsivarsiensa varaan ja pitää "lenturia" näin ilmassa. Se oli helppoa vielä, kun penska oli 2 kk vanha. Nyt, kun ipana on lähes neljävuotias ja isänsä lailla pelkkää käsivartta ja säärtä, on ilmassa kannatteleminen ja koikkelehtiminen jo lähes mahdotonta.
Joka tapauksessa Pakkaus tunnistaa tietysti termin "lenturi". Kun mieheni tänään mäkihyppykisan aikana innostui vaahtoamaan oikeista "lentureista", jotka hyppäävät tornista, oli tyttäremme haltioissaan. Hän seurasi mykistyneenä mäkihyppääjiä ja täysin tiedostamattomasti nosti kätensä ylös ja oli ponnistavinaan.
Mieheni itki jo suurin piirtein verta sen vuoksi, että oli mahdollisesti istuttanut lahtelaisen urheiluhulluuden ja vieläpä mäkihyppyhulluuden kupeittensa siemeneen.
Kului sitten siinä muutama minuutti ja alkoi taidetuokio. Tuloksena oli seuraavaa:
Pakkauksen prinsessalla on take away -linna, joka epäilyttävästi muistuttaa kirkkoa. |
Ja mikäkö tämä on? Se on prinsessa, joka vetää perässään liikkuvaa linnaa. Tietenkin, jos ette pöljät heti tajunneet.
Suvussani on painonnostajia, joten ehkä geeniperimä kuitenkin voittaa olympiahuuruiset tunnelmat. Ei sillä, että olisin välttämättä yhtään sen onnellisempi. Muistissani on vielä kammottavat mielikuvat DDR:n tai Bulgarian "tytöistä" painoja nostelemassa.
Yritän siis vakuuttaa itseni siitä, että Pakkaus tulee hylkäämään urheilun 15-vuotiaana (kuten äitinsä) ja siirtyy taiteeseen (toisin kuin minä). Parempi taivaanrannan maalaajakin kuin doupattu Irma-Jorma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti