torstai 9. elokuuta 2012

Seesteisyyttä ja saunarientoja

Kuten edellistekstistä ilmi käy, olen lomalla, mikä tätä nykyä (= perheellisenä) tarkoittaa aina kotiseutuani pohjoisessa. Ei ruokailuhuolia, ei siivoushuolia ja mikä tärkeintä, ei lapsenvahtihuolia. Minulle saisi maksaa aika saatanasti siitä hyvästä, että vaihtaisin tämmöisen luksusloman johonkin hikiseen Thaimaan hellehöyryhelvettiin piinaavan pitkine lentoruljansseineen. Ainoa miinus tässä lomassa on vain ja ainoastaan tämä yhteyksien vajavaisuus: kun pääsen pohjoiseen, en pääse helpolla Blogistaniaan. Mutta ehkä sekin on vain terveellistä.

Tällä kertaa jopa keskustelut äitini kanssa ovat sujuneet yllättävän rauhallisesti. Ehkä tämä johtuu siitä, että heti ensimmäisenä iltana onnistuin heiluttelemaan sanansäilää niin saakelinmoista tahtia, että äiti itki ja minä häpesin. Pyysin sitten anteeksi pitkin hampain, mikä on aina hyvin traumatisoivaa näin kaikkitietävälle ihmiselle kuin minä. Samaa ruljanssia jos ei halua toistaa, on parempi pitää turpansa kiinni. Varsinkin kun äitini on maailman paras lapsenvahti.

Mitään ihmeempää emme täällä koskaan tee. Suurimpiin lomakokemuksiin lukeutuu aina tiheästi toistuva saunominen oikeassa vanhan ajan puusaunassa. Nyt myös tyttäreni on vihitty pohjoisen saunarituaaleihin.
Penska jököttää lauteilla liikkumatta kuin keraaminen saunatonttu. Ensin jo hätäännyin ja luulin, että lapsi on kauhuissaan kuumassa löylyssä. Olin kuitenkin väärässä. Kun kysyin, että "Laitetaanko lisää vettä kiukaalle?", sain vastaukseksi tarmokkaan nyökyttelyn ja hikisen hymyn. Kun kuuma ilma sitten tulvahti saunaan, karjaisi napero suu irvessä mutta onnellisena "KUUMAA!!" Minä röyhistin rintaani vähintään yhtä onnellisena - vain lällyperseet eivät osaa arvostaa kiirastulen kuumaa saunaa.

Jotain se löyly kuitenkin tyttärelleni teki. Loppuillan hän nimittäin juoksi olohuoneen pöytää ympäri ja mylvi kuin mielipuolinen hirvi: "JUNA-AUTO! JUNA-AUTO! JUNA-AUTO! JUNA-AUTO! (suom.huom. = veturi)". Mieheni, joka on saunojien Kuningas Lällyperse, väitti että piltin pää oli pehminnyt saunomisesta. Hetken epäilin samaa itsekin. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyttäreni reaktio oli täysin looginen. Höyryllähän ne veturit aikoinaan tosiaan toimivat. Ja sitä oli Pakkaus saanut juuri aimo annoksen.

Palataan taas asiaan, kun jaksan odottaa puoli tuntia koneen avautumista ja jännittää tuntikaupalla, tallentuuko teksti vai ei ja katkeaako yhteys vai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti