sunnuntai 19. tammikuuta 2014

"Kuka hullu minut sinne kutsui?" eli Vuoden Mutsi 2 -julkkarit

Nyt kuuluu kummia! 

En tiedä mistä lottoarvonnasta Otava oli repäissyt sähköpostiosoitteeni, mutta minulle siunaantui kutsu Project Maman ja Salamatkustajan Vuoden Mutsi 2 –kirjan julkaisutilaisuuteen. Pääsin jopa paikallekin, koska minulla oli täydellisenä onnenkantamoisena samana päivänä ja juuri ennen tilaisuutta työpalaveri Helsingissä. 

Aihe kun oli mikä oli ja kellokin vasta kaksi (päivällä), tarjolla ei ikävä kyllä ollut samppanjaa, ja jaloissa pyöri paskahousuvaihetta eläviä penskoja. Tätä shokkia sentään lievensi kahvi ja erittäin hyvä piirakka. Molempia mussutin asiaankuuluvalla hartaudella, sillä eihän sitä joka päivä ilmaiseksi mitään saa.

Mikä tietysti parasta, sain myös Vuoden Mutsi 2-kirjan ilmaiseksi. Kävin ahdistelemassa Otavan edustajaa aiheesta  ja kun minulle armollisesti ilmoitettiin, että ”lehdistökappale on ilmainen ” (tähän päivään mennessä en tiennytkään, että kuulun lehdistöön), kuulutin kovaan ääneen, että ”Hyvä hyvä, nyt tulee positiivinen blogipäivitys!”. Emäntärukka katsoi minua hieman pelokkaasti hymyillen, joten arvelen, että ainakaan hän ei kutsuni takana piillyt.


Sain tietysti myös nimmarit kirjaan, kuten asiaan kuuluu ja kun ilmoitin, mikä olen naisiani, vilkaisivat bloggaajat toisiaan sillä tavalla varovaisesti, että arvelen, etteivät hekään olleet syypää läsnäolooni. Tai sitten he vain hämääntyivät business lookistani, joka tietysti on kaukana seksikkäästä kotihabituksestani. Harmittelin siinä sitten hieman, etten ollut valinnut asukseni nailoneita ja nansoa, mutta minkäs minä sille tein, että tulin suoraan töistä.

Kirjaa en vielä ole ehtinyt paljon lukemaan, mutta nopean selailun jälkeen luulen päätyväni siihen tulokseen, että kyseessä on kohtuullisen viihdyttävää ajankulua. Intuitiivisesti ajatellen lempparitekstikseni noussee yllättäen "Perkeleen perkele", joka käsittelee jälkikasvun vanhemmilta saamia kiroiluvaikutteita. Kirjassa pohditaan, milloin on sopivaa sanoa "perkeleen perkele". Hyvä hyvä - mutta mielestäni lista ei ole tyhjentävä. 

Ko. lausuma kun on minun mielestäni täysin sallittu aina, jos ihminen joutuu tilanteeseen, jossa hänen päreensä palavat totaalisen täydellisesti. Tämä tietysti saattaa liittyä myös jälkikasvun käytökseen, mutta minkäs teet. Kyseessä on kuitenkin perisuomalainen ja tunnetilaa täydellisesti kuvaava käsite. 

En vielä valitettavasti ole löytänyt teoksesta sellaisia arvokkaita termejä kuin ”vituttaa”, ”kusipää” tai ”saatanan idiootti”, mutta ehkä sitä ei voi laskea miinuspuoleksi, kun niitä en Pakkauksenkaan toivoisi ainakaan kovin taajaan viljelevän. 

Hyvä tytöt siis -  ja onnea matkaan sekä lasten että kirjojen suhteen!


9 kommenttia:

  1. Hehe olipas hauska postaus taas =)))) Mullekkin olis kelvannut samainen kutsu!

    VastaaPoista
  2. yritän just bongata (arvailla) sua näissä kuvissa (http://vuodenmutsi.blogspot.fi/)... ei sillä, että olen utelias, mutta aattelin vaan köh köh

    VastaaPoista
  3. Kiitos Lindiz - hauskaa jos jaksan viihdyttää..:-) Joo, kyllä mie vähän ihmeissäni olen, koska kuten joku lukijani oivasti sanansa asetteli: "tämähän ON poliittisesti epäkorrekti blogi", jossa en jaksa olla neutraali kaiken maailman hippejä ja hulluja kohtaan.:-)
    S: Ei voi olla totta, jumalauta! Kuka siellä on kuvannut, kuka pyysi multa luvan, häh??!!:-) Tilanne kun on semmoinen, että näyn 3 kuvassa, onneksi kahdessa vain osittain ja selkä kameraan päin. Ehkä mie voin tunnustaa silläkin uhalla, että joku tuttu nyt kauhistuu, että kuvassa 3 olen tuon silmälasipäisen piirakanmussusttajan takana suu auki ja kulmat rutussa seisoskeleva brunetti. Keskityn varmaan siihen piirakkaan tai sitten johonkin kirjaan. Tosi imarteleva kuva. Mutta eipä tuossa kukaan muukaan hyvältä näytä, hahhhahaahaaaa.

    VastaaPoista
  4. Aivan fantastista! Positiivinen postauksesi sai taas pellehymyn näille kuukasvoille :D

    VastaaPoista
  5. Hienoa Elsa Aalia, ja kiitos. Sait minutkin paremmalle tuulelle - lomapäivän jälkeen kun on aina vaikeaa...:-)

    VastaaPoista
  6. Hah hahahahahahahah!!!
    Katsoin valokuvista tietty heti missä ja minkä näköinen oot ja täytyy sanoa, että olin pettynyt! Et yhtään vastaa kuvitelmaani. Ajattelin, että oot sellanen hauska ja rempsee ja öö... niin edespäin. Sitten tuijottelin sitä piirakan mussuttajaa, tyylikkäät silmälasit päässä, marimekon paita, pitkät tummat hiukset, jotka on huolitellusti stailattu huolettoman näköiseksi, tyylikäs vähän ylisuuri villatakki ja MUSTA LENKSU, jonka päässä roikkuu joko AVAIN tai KÄNNYKKÄ. KÄÄK! ja toisessa kuvassa hyvin viisas ja tietäväinen ilme naamallaan. Ihmettelin tietty vähän, miksi sanot, että näyt vaan takaata päin kahdessa toisessa kuvassa, kun yhdessä näyt selvästi edestä päin. (Luottamusta sun arvostelukykyyn on rutkasti, kuten edellä mainittu esimerkki näyttää). Et ehkä usko miten tämä järkytti minua. Ja nyt piti ihan uudestaan tulla katsomaan naamaasi, jotta voisin tämän järkytyksen jälkeen jotenkin vielä suhtautua tekstiesi lukemiseen. Ja voi elämä tätä helpotusta! Jäi sana "takana" lukematta, okei okei, muutama muukin lauseenrakenne ja sanamuoto jäi huomiotta. Nyt katselin siis uutta upeaa sinua ja olen niiiiin huojentunut. Tää nainen sopii jotenkin paljon paremmin näiden tekstien taakse. Ja kolmevuotiaani sanoin: nyt voidaan taas olla kavereita.
    Huh. Olipa kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi elämä!:D Tämä kommentti piristi päivääni kummasti...hyvä jos sovin sittenkin kuvaan. Kuten historian openi tapasi aikanaan sanoa: lue aina ensin koko kysymys... ( tässä tapauksessa teksti).

      Poista
  7. Hahha, ihan huikee teksti - KIITOS! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Kiitos. Ja tack så mycket myös itsellenne. Miehän kävin siellä vain nauttimassa työnne hedelmistä ja säikyttelemässä otavalaisia.

      Poista