Alkoipa siinä sitten vituttaa aivan tuelta. Näyttää siltä, että jonkun paskapään epäpyhä tarkoitus on ollut saada äiskälle tai iskälle alemmuuskompleksi ja huono omatunto ympäripyöreillä itsestäänselvyyksillä/mahdottomilla vaatimuksilla.
Erinomaista! Juuri huonoa omaatuntoahan sitä vanhempi lisää tarvitseekin.
Tässä Wikipedian luettelemat kahdeksan kiintymysvanhemmuuden periaatetta. Ja omat häikäilemättömän subjektiiviset paskakommentit perässä, jos joku nyt ei satu huomaamaan.
1. Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen kannattaa valmistautua hyvin
3. Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
Ai ihanko tosi? Kuka täysjärkinen terve vanhempi ei vastaa lapsen tarpeisiin niin herkästi kuin mahdollista, kun se pätkä kommunikoi huutamalla torvi suorana?
Entä miten äidin/isän pitäisi reagoida, jos jaloissa pyörii kuusi mukulaa? Kenen tarpeisiin sitä pitäisi tällöin herkästi vastata? Esikoisen vai kuopuksen? Vai ikkunasta karkaamassa olevan numero nelosen?
Sen minä kyllä sanon, että karjaisen tosi herkästi "HILJAA", jos ipana möykkää tyhjää, kun minä katson uutisia (= Frendejä). Kelpaako se herkästi reagoimiseksi?
4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
Aijaa. Luulin että se pitää jättää yksin parkumaan pimeään komeroon ja että pätkäisy perseelle aika ajoin riittää läheisyydeksi.
5. Lapsella on tarpeita myös yöllä
Kuulostaa puhtaalta vittuilulta. On aika vaikea olla huomaamatta niitä öisiä tarpeita, kun tissittää pitää kahden tunnin välein tai jos uni keskeytyy hampaiden tulon/flunssan/pinnasänkybileiden vuoksi. Ja vittu minähän en mitään leipää/mehua/pottua ala kello neljä kenellekään kantamaan. En edes sulopemppulille. Piste.
6. Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
Mitä jos on joskus epäjohdonmukainen, koska on a) väsynyt, b) vittuuntunut, c) haluaa päästä helpolla, mikä auttaa rakastamaan enemmän juuri sillä hetkellä?
7. Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
Totta helvetissä. Ainakin minun henkeni on positiivinen, kun tyhjänpäiväinen vinkuminen tai urpoilu loppuu jäähyn jälkeen. Sitä ennen on kyllä penskalla itsellään henki aina aika negatiivinen. Tämä voi vaikuttaa jossain määrin myös äidin/isän henkeen.
8. Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon
K-a-u-n-i-s ajatus. K-a-u-n-i-s. Mutta ei onnistu ikikuunapäivänä. Kun ne lapsen tarpeet tulevat aina ensin. Anteeksi nyt maalaisuuteni, mutta onko näillä teoreetikoilla omia lapsia?
Kuten huomaatte näistä kommenteistani, en taida oikein ymmärtää koko kiintymysvanhemmuuden käsitettä. Näin suomalaisesta 70-luvulla syntyneestä naisihmisestä nuo mainitut asiat tuntuvat joko itsestäänselviltä tai naiiveilta. Olen lisäksi kuullut puistattavia huhuja siitä, kuinka kiintymysuskovaisten mielestä lapselle pitäisi juoksuttaa apetta mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja tissitellä alakouluikään asti. Älkää vahvistako näitä, älkää! Jättäkää minulle edes pieni pala viattomuutta ja uskoa ihmisen aivotoimintaan.
Ja jos se nyt ei tullut selväksi, niin jätän liittymättä lahkoon. Tunnustaudun mieluummin kiintymättömyysvanhemmaksi.
Kommentti 1:
Raskauteen valmistautuminen kuulostaa jännittävältä! Mutta miten se tapahtuu? Käydäänkö siinä yhdessä äidiksi aikovien kanssa ostamassa ihkuja mammakuteita ja vielä ihkumpia raskausalkkareita, ovulaatiotestejä ja kusitikkuja, mutta ei viiniä (hyhhyh)? Mitäs sitten, jos ei tulekaan raskaaksi ja on heittänyt kusitikulla vesilintua 7 vuoden jälkeen? Meni meinaan aika monta raskaustestiä ennen kuin meikätyttö enää siinä vaiheessa uskoi munasolun edes hedelmöittyneen.
Kommentti 2:
Ai että valmistautua synnytykseen? Voi vittu, haistakaa löysä ripulipaska! Tämän ohjeen kirjoittajan täytyy olla mies tai mielipuoli. Mikään ei voi valmistaa ketään siihen kipuun, vartalon vääntymiseen, venymiseen ja repeilyyn, väitän minä.
Raskauteen valmistautuminen kuulostaa jännittävältä! Mutta miten se tapahtuu? Käydäänkö siinä yhdessä äidiksi aikovien kanssa ostamassa ihkuja mammakuteita ja vielä ihkumpia raskausalkkareita, ovulaatiotestejä ja kusitikkuja, mutta ei viiniä (hyhhyh)? Mitäs sitten, jos ei tulekaan raskaaksi ja on heittänyt kusitikulla vesilintua 7 vuoden jälkeen? Meni meinaan aika monta raskaustestiä ennen kuin meikätyttö enää siinä vaiheessa uskoi munasolun edes hedelmöittyneen.
Kommentti 2:
Ai että valmistautua synnytykseen? Voi vittu, haistakaa löysä ripulipaska! Tämän ohjeen kirjoittajan täytyy olla mies tai mielipuoli. Mikään ei voi valmistaa ketään siihen kipuun, vartalon vääntymiseen, venymiseen ja repeilyyn, väitän minä.
Kommentti 3:
Ai valmistautua vanhemmuuteen? Eiköhän tämän hoida ainakin äidillä jo pelkästään alitajunta. Minä ainakin näin sellaisia painajaisia, että melkein lensi kuset housuihin joka yö. Jos en ollut unissani ladannut ruokakaupan kasseja vauvan päälle, niin ainakin olin ajelemassa päissäni autolla lapsi vänkärin puolella ilman mitään suojaa. Loppuun sitten ei voikaan valmistautua muuten kuin ostamalla vaippoja ja vaatteita.
2. Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
Hahahahaaaa! Kyllähän sitä hellyyttä tihkuu joka ihohuokosesta niin kauan kun kaikki menee hyvin. Mutta on myös hetkiä, kun ei mene. Kuten esim. neljäs imetys yössä, kun itse olet niin univelkaantunut, että Kreikan pikkuongelmat tuntuvat lastenleikiltä. Ja odottakaapas, kun tissinpurentaharjoitukset alkavat! Hallitsevaksi tunteeksi nousee tasan varmasti raivo, kun hinkkeihin hyökkää rottweiler. Ai valmistautua vanhemmuuteen? Eiköhän tämän hoida ainakin äidillä jo pelkästään alitajunta. Minä ainakin näin sellaisia painajaisia, että melkein lensi kuset housuihin joka yö. Jos en ollut unissani ladannut ruokakaupan kasseja vauvan päälle, niin ainakin olin ajelemassa päissäni autolla lapsi vänkärin puolella ilman mitään suojaa. Loppuun sitten ei voikaan valmistautua muuten kuin ostamalla vaippoja ja vaatteita.
2. Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
3. Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
Ai ihanko tosi? Kuka täysjärkinen terve vanhempi ei vastaa lapsen tarpeisiin niin herkästi kuin mahdollista, kun se pätkä kommunikoi huutamalla torvi suorana?
Entä miten äidin/isän pitäisi reagoida, jos jaloissa pyörii kuusi mukulaa? Kenen tarpeisiin sitä pitäisi tällöin herkästi vastata? Esikoisen vai kuopuksen? Vai ikkunasta karkaamassa olevan numero nelosen?
Sen minä kyllä sanon, että karjaisen tosi herkästi "HILJAA", jos ipana möykkää tyhjää, kun minä katson uutisia (= Frendejä). Kelpaako se herkästi reagoimiseksi?
4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
Aijaa. Luulin että se pitää jättää yksin parkumaan pimeään komeroon ja että pätkäisy perseelle aika ajoin riittää läheisyydeksi.
5. Lapsella on tarpeita myös yöllä
Kuulostaa puhtaalta vittuilulta. On aika vaikea olla huomaamatta niitä öisiä tarpeita, kun tissittää pitää kahden tunnin välein tai jos uni keskeytyy hampaiden tulon/flunssan/pinnasänkybileiden vuoksi. Ja vittu minähän en mitään leipää/mehua/pottua ala kello neljä kenellekään kantamaan. En edes sulopemppulille. Piste.
6. Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
Mitä jos on joskus epäjohdonmukainen, koska on a) väsynyt, b) vittuuntunut, c) haluaa päästä helpolla, mikä auttaa rakastamaan enemmän juuri sillä hetkellä?
7. Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
Totta helvetissä. Ainakin minun henkeni on positiivinen, kun tyhjänpäiväinen vinkuminen tai urpoilu loppuu jäähyn jälkeen. Sitä ennen on kyllä penskalla itsellään henki aina aika negatiivinen. Tämä voi vaikuttaa jossain määrin myös äidin/isän henkeen.
8. Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon
K-a-u-n-i-s ajatus. K-a-u-n-i-s. Mutta ei onnistu ikikuunapäivänä. Kun ne lapsen tarpeet tulevat aina ensin. Anteeksi nyt maalaisuuteni, mutta onko näillä teoreetikoilla omia lapsia?
Kuten huomaatte näistä kommenteistani, en taida oikein ymmärtää koko kiintymysvanhemmuuden käsitettä. Näin suomalaisesta 70-luvulla syntyneestä naisihmisestä nuo mainitut asiat tuntuvat joko itsestäänselviltä tai naiiveilta. Olen lisäksi kuullut puistattavia huhuja siitä, kuinka kiintymysuskovaisten mielestä lapselle pitäisi juoksuttaa apetta mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja tissitellä alakouluikään asti. Älkää vahvistako näitä, älkää! Jättäkää minulle edes pieni pala viattomuutta ja uskoa ihmisen aivotoimintaan.
Ja jos se nyt ei tullut selväksi, niin jätän liittymättä lahkoon. Tunnustaudun mieluummin kiintymättömyysvanhemmaksi.
Haha, kiitos yönauruista!
VastaaPoistaJos mä vielä joskus yhden lapsen saan, niin ryhdyn ehdottomasti kiintymysvanhemmaksi!!
Eli ei koskaan :D
Toi seiska kohta kolahti muhun! Kyllä on niin positiivista meininkiä meillä kun tyttö numero uno kitisee/itkee/lopulta vetää kilarit hanskan takia tai kun nuorempi neiti muuten vaan repii toista hiuksista tai alkaa kiljumaan kun vaippa pitää vaihtaa. Näissä tilanteissa saisin varmaan positiivisuus pokaalin....noooot! :)
VastaaPoistaKIIIIIItos, kiitos ja kiitos, että joku sanoo sen juuri niin kuin asia on. Jos haluaa harrastaa kiintymysvanhemmuutta niin siitä vaan, minä tyydyn zumbaan ja naperojumppaan.
VastaaPoistaMaanvaiva: Ole hyvä. Kyllä näitä hullutuksia tässä maailmassa riittää. Frubert: Joo eikö oo kumma, kun ei itestään saa irti positiivisuutta ja kannustavuutta, kun kaveri saa kilarit siitä, että sukka ei ole hyvin ja kello on seittemän aamulla?
VastaaPoistaAnonyymi: Ole hyvä, voin vain kuvitella, että pääsen jonkin hoivasivuston haukkumalistalle, mutta so be it sitten. Meikä tyytyy käymään lenkillä ja pulkkailemaan/palapelittämään Pakkauksen kanssa. Siinä on kovasti.
Niin vitun totta on tämä. Luin kuuliaisesti niitä juttuja univeloissani ja vauvan ollessa pieni. Big mistake! Huge! Kun pari kertaa olin rääkässyt lapselle väsymyksessä, arvaa vaan rääyinkö sen jälkeen sitä että olen pilannut meidän kiintymyssuhteen ja lapsen turvallisuudentunteen. Tossa se kuitenkin nököttää edelleen, varsin tyytyväisenä. Osaa jopa ärsyttää tahallaan ja yrittää saada äidin hermostumaan - ai niin, mutta mähän olen ihan paska jos en pysy pyhänä lehmänä silloinkin. Sanon vaan että meidän arki olisi ollut parempaa jos olisin jättänyt lukematta ja keskittynyt olemaan äiti. Piste.
VastaaPoistaMun & miehehn yhteistä kestohuvia on naureskella ivallisesti just tän sortin jurpoiluille (siis toi kiintymysjabajaba, ei sun argumentit :)). Ja ollaan niin onnellisia, että ollaan tajuttu tehdä se aikojen alusta asti.
VastaaPoistaKiitos päivän nauruista. Taas kerran. Sä oot kyllä ironian kruunaamaton kuningatar. Ehdottomasti!
VastaaPoistaAnonyymi:En onnekseni eksynyt kiintymysvanhemmuutta koskevaan aineistoon kun lapsi oli pieni, mutta sain ahdistuskohtauksia jo kaiken maailmaan muusta ohjeistuksesta ja neuvonnasta (esim. rintaruokinta, nukutus yms.). Jos noita alkaa kaikkia tavaamaan niin pää siinä sekaisin menee, saletisti.
VastaaPoistaBanskuansku: Meillä taitaa olla yhteinen perheharrastus. Mie en tajua, miksi ihmiset haluaa tehdä elämästään niin helvetin vaikeaa.
Elli76:Kiitos ja punastus.:-) En tiedä kuningattaruudesta, mutta vain ironialla selviän päivä kerrallaan tässä hulluuden viidakossa...
Kiitos nauruista. Mukava huomata, ettei ole ainoa, joka ns. alkoi voida pahoin kiintymysvanhemmuudesta lukiessaan. Ei ole meidän perheen juttu. Mun mies totesi jo raskausaikana, että jos meinaan hurahtaa tällaiseen, hän hankkii kodin muualta ;)
VastaaPoistaHahhaa, voisin kuvitella että oma siippa ottais kans eron jos alkaisin huuhailla tontyyyppisissä lahkoissa. Kiitos ittellesi ja mukava kun nauratti...:-)
VastaaPoistaJohn Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria on mielestäni kyllä ihan järkeenkäypä homma, kun siitä lukee alkuperäislähteistä!Tai edes jostain suomennetusta hieman pätevämmästä opuksesta. Tuosta Wikipedian höpsötyksestä ei voi sanoa samaa. :)
VastaaPoistaMaisu: joo, Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria ei mielestäni ole mitenkään kummallista ja käy minunkin järkeen. Se mikä ei käy järkeen, on tämä "teorian pohjalta luotu käytännön malli" vai mitensenytesitettiinkään.
VastaaPoistaMun mielestä tää oli huonosti kirjoitettu eikä kyllä ollenkaan anna sellaista kuvaa, että kirjoittaja olisi sinut itsensä ja omien valintojensa kanssa. Vauvaa/lapsia kuvaillaan rääkyviksi penskoiksi ja kaikki on vaikeeta, hankalaa ja vittumaista. Ei kuulosta kivalta arjelta.
VastaaPoistaKiintymysvanhemmuus on ehkä terminä vähän kömpelö, mutta ei se kyllä anna syytä haukkua itse filosofiaa. Lähteenä voisi myös olla suositeltavampaa käyttää jotain muuta kuin (pelkkää) wikipediaa, esimerkiksi kiintymysvanhemmuus.fi-sivustoa.
Kuvauksesi arjestasi äitinä - kaikki on vitun paskaa, kamalaa, hirveätä ja vaikeeta - ei kuulostanut lainkaan tutulta. Ehkä sinunkin olisi kannattanut ajatella vähän laatikon ulkopuolelle, ihan vain arkeasi ja elämääsi helpottaaksesi? Samassa sängyssä nukkuminen ja imetys takaavat äidille pidemmät unet kuin muut järjestelyt. Kantoliina vapauttaa vanhemman kädet muuhun tekemiseen, lapsi saa silti läheisyyttä. Jos reagoi lapsen viesteihin ENNEN kuin se alkaa huutamaan torvi suorana, säästyy myös korvat ja hermot.
Ei tarvitse tykätä kiintymysvanhemmuus-termistä tai "hurahtaa" mihinkään, mutta ei siitä ole mitään haittaa, että tutustuu erilaisiin tapoihin tehdä ja olla. Suosittelen kiintymysvanhemmmuus.fi:n kirjareferaatteja. Saisit oikeamman kuvan siitä, mitä hommaan kuuluu ja mitä ei.
Terveisin,
Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n tukihenkilö
ja yllä olevasta "Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n tukihenkilö"n kommentista huomaa miten tuomitsevia ja poikkeavia mielipiteitä vähätteleviä nämä ismien ja lähes uskonnoksi verrattavan ajattelumallin edustajat ovat.
VastaaPoistaMinusta blogin kirjoittaja nimenomaan vaikuttaa olevan hyvinkin sinut valintojensa kanssa, ja ihmetteleekin kiintymyssuhdevanhemmuuden ITSESTÄÄNSELVIÄ "oppeja". kuten esim. kohta: "4. Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
Aijaa. Luulin että se pitää jättää yksin parkumaan pimeään komeroon ja että pätkäisy perseelle aika ajoin riittää läheisyydeksi."
Tekstissäsi on särmää ja sarkasmia, hienoa! :) tämä kiintymysvanhemmuusperheiden tukihenkilö ei tunnu sitä valitettavasti ymmärtävän.
Hyvä kiintymysvanhemmuusperheet ry:n tukihenkilö: tosi kiva jos teillä ei koskaan huudeta, kun vahtaat mukelon tarpeita silmä kovana. Mutta tuleeko sillä tosiaan tervettä ihmistä, että koskaan ei ehdi edes pieraista ennen kuin on mamma vieressä tunkemassa ruokaa naamaan ja pottaa persuksen alle? Eikö sinua ikinä väsytä (varsinkin kun koko ajan kyttää niitä tarpeita)/ota pannuun/eivätkö lapsesi koskaan osoita mieltä? Meillä niin tapahtuu ja minä luulin sen olevan ihan normaalia elämää. Tästäkin huolimatta olen kyllä ihan onnellinen ihminen suurimman osan aikaa. Mutta en myöskään mikään pilvessä hilluva lammas, jolla on aina kivaa. Ja ah, olen muuten kantoliinaillut, imettänyt lapsentahtisesti ja Pakkaus nukkuu nykyisin vieressäni. En tiennyt että siihen tarvii olla joku pirun huuhaa ideologi-innanen. Anonyymi: Kiitos kannustuksesta!:-) Olen samaa mieltä siitä, että yleensä kaikki ismien tunnustajat ovat jotenkin samanoloisia kuin oikein pahasti uskoon hurahtaneet. Tuomitsevia ja omiin teeseihinsä jumittuneita. Jos nyt kauheasti nauttii siitä, että nimittää itseään kiintymyssuhdevanhemmaksi, mikäs siinä. Mutta kai sitä voi hyvä vanhempi olla ilman kiintymyssuhteiluakin?
VastaaPoistaTuolla kiroilullasi sä varmaan pyrit johonkin särmikkääseen ja räväkkään tyyliin, mutta valitettavasti annat itsestäsi kommentteinesi vain tyhmän kuvan. Jos olisit tasapainossa itsesi kanssa, sulla ei olisi tarvetta haukkua ja kouhkata tuolla tavalla. Lähinnä surulliseksi tulee sun puolestasi.
VastaaPoistaEihän tässä anonyymi kirottu edes paljoa! Luehan tuo V*ttupäivän lällypelastus, niin sitten vasta alkaa sinuakin vituttaa ihan selvällä suomen kielellä. Eikä minun vuokseni tarvitse surra. Mulla on oikein kivaa elämässäni, mutta aika monella vanhemmalla ei. Yksi syy voi olla tuosta kiintymysvanhemmuudesta vouhkaaminen ja stressaaminen.
VastaaPoistaMiten hauska blogi! Luulin, että olen suunnilleen ainoa, jonka pää meinaa välillä räjähtää tässä lapsiarjessa ja kotona ollessa.:D Ja silti rakastan lapsiani paljon. En vaan oo itsekään mikään teoriavanhempi enkä ala katsotaan äiti teresana kaikkea, mitä nuo riiviöt keksivät...
VastaaPoistaVoi kiitos! Hauskaa kun olet löytänyt luokseni, on aina yhtä mahtavaa tajuta, etten ole äitinä yksin näiden hampaat irvessä puurtamisen tunteiden kanssa. Ja niitä tunteita riittää, vaikka Pakkausta yli kaiken rakastankin...:-)
VastaaPoistaMikä teitä ihmisiä oikeen vaivaa!? Miksi ette voi ottaa asioista enemmän selvää syvällisemmin ennen ku lähette vouhkoomaan. Voi luoja sanon vaan. Kannatan todellakin kiintymysvanhemmuutta! Se ei ole todellakaan helppo tie. Mutta helvetin palkitseva.
VastaaPoistaNimim. Lapseton ja toivottavasti tuleva "hihhuli" äiti
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista