Myöhässä ja viinaa ja lääkkeitä

Mikä helvetti siinä on, ettei sitä enää äitinä voi normaaleja asioitaan hoitaa ilman jotain ihme kyyristelyä? Koko iltapäivän minua vaivasi nimittäin vanha tuttu Paskan äidin oireyhtymä ilman mitään järkisyytä.

Ensimmäinen niitti huonon omantunnon arkkuun tuli jo töistä lähtiessä. Huomasin, että kello tikitti. Se oli tikittänyt ja tikittänyt koko päivän, mutta en voinut oikein mitään. Jokainen, joka on jotain meidän firmassa, oli päättänyt haluta palaverin juuri minun kanssani. Juoksin tukka putkella koko päivän, puhuin suu vaahdossa ja vaihdoin ryhmää kuin kukasta kukkaan pomppiva mehiläinen. Kun kello näytti yli puoli viittä, oli pakko lähteä. Olisin halunnut lähteä aiemmin, mutta en halunnut raahata töitä kotiinkaan. Ja niinpä lapsukaiseni odotti tarhassa. Hävetti jo etukäteen. Perjantaina ja kello kohta viisi.

Totta vitussa Pakkaus oli viimeinen haettava. Automaattisesti tuli se tunne, että sinne se on hylätty, järjestelmän syövereihin - vaikka hain tytön aivan ajoissa ja sääntöjen mukaisesti.

Seuraavaksi lähdimme käymään apteekissa. Olin käynyt aamusta lääkärissä, koska niskani ja yläselkäni lihakset ovat ilmeisesti päättäneet toimia kuin yhdistymässä olevat mannerlaatat ja krampata tiensä kohti toisiaan hinnalla millä hyvänsä. Kärräsin siis penskan kanssani hakemaan kovaa kamaa; kipulääkettä ja relaksanttia, molemmissa kolmiot totta kai. Pakkaus oli ensi kertaa apteekissa ja yritti pölliä Ceralania sekä Mölleriä.

Minua eivät pienet kleptomaanikon oireet lannistaneet. Mutta se lannisti, että seuraavaksi tiemme oli vievä kohti "kaikkein parasta kauppaa". Eli Alkoa, totta kai.

En ole ikänäni vielä vienyt Pakkausta prosenttiputiikkiin (saavutus kai sekin), mutta en niskakrampeissani jaksanut teeskennellä paskan vertaa. Sehän olisi tarkoittanut, että olisin vailla mitään järkeä vienyt tytön kotiin ja lähtenyt viinakauppaan yksin ja eri reissulla joko samana tai eri päivänä.

Reissu oli joka tapauksessa tehtävä: mieheni pyöreitä juhlitaan viikonloppuna ja halusin yllättää hänet ostamalla hänelle jotain kunnollista kuohuvaa. Lähdin siis hakemaan mieheni synttäreiden sunnuntaibrunssin sähäköittäjäksi samppanjaa ja pullollista punaviiniä perjantai-illan ilostuttajaksi.
Kun ilman viiniähän ei tässä huushollissa juhlita (yhyy).

Pakkaus otti tietysti heti hyllystä pullon ja esitti sisilialaista punkkua. Minä hylkäsin valinnan liian halpana. Onneksi sain tartuttua pulloon ennen kuin se lensi säpäleinä lattiaan. Ja olisi maksanut jotain, oli halpaa tai ei.

Siinä Alkon kassallakos se omatunto parani, vaikka kassarouva oli oikea leidi eikä todellakaan mikään tuomitseva tantta.

Kun lopulta pääsin kotiin ja totesin miehelleni jotain tyyliin "Täällä taas malliäiti kurvaa kotiin" ja selitin mitä tarkoitin, jakoi hän minun kanssani viisauden hedelmän. Hän sanoi: "Aijaa. Myöhässä, kolmiolääkkeitä ja viinaa. No kirjoita sinne blogiis niin tulee parempi mieli."

Totta tosiaan. Niinpäs tulikin.