perjantai 4. tammikuuta 2013

Keppihevosen kohtalo

Palasimme eilen pohjoisesta kotiin. Pakkaus teutaroi takana olevasta pitkästä taipaleesta huolimatta kuin epoa vetänyt apina. Totta kai siitä sai kärsiä koko ympäristö. Pyörremyrskyn ytimeen osui tällä kertaa kuitenkin viattomista viattomin keppihevonen.

Piltti retuutti konirukkaa viimeisillä voimillaan pitkin maita ja mantuja, mölisi ih-hah-haata ja hepparaukka törmäili pitkin huonekaluja ja seiniä taju kankaalla. Hommailin siinä sitten kyökissä (!) kun hoksasin, että meno oli hiipunut.

Ipana istui telkun edessä kuin enkeli ja vaikeni kuin Pekka Perä. Tämä ei ole missään olosuhteissa normaalia. Siispä epäilykseni heräsivät heti ja aloin katsella huoneistoa sillä silmällä. Ei mennyt kauaakaan, kun havaitsin, että keppihepalla ja Pakkauksella oli menneet sukset ristiin. Vai mitä itse tästä päättelisitte?

Vapise Vito Corleone!

Muita tuhoja en ole vielä asunnossa havainnut, mutta olen satavarma, että viikon sisään löydän a) rikotun perintövaasin, b) tussilla sotketun design-esineen tai seinän, c) jotain muuta yhtä mahdotonta korjattavaa.

7 kommenttia:

  1. Hepalla muovipussi päässä?? Ei kuitenkaan valanu sitä betoniin ja tönässy laiturilta? x)

    VastaaPoista
  2. Joo, mutta sitähän sanotaan, että hukkuminen on armollinen kuolema. Oliko meikän mafioso siis armottomampi? :-)

    VastaaPoista
  3. Kuolin melkein nauruun, tai olen kuolemassa nauruun. Nimimerkillä 2,5v pojan äiti. Pakkaus roks!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: toivottavasti selvisit kuitenkin hengissä. Kyllä hepparaukka jo riittää tälle erää. Vuokrahullu: tuo oli kyllä minunkin ensireaktioni, pervo kun olen.

    VastaaPoista
  5. Nää on kyllä niin hauskoja ja tosielämän kirjotuksia! :D Kiitos mahtavista lukuhetkistä jotka olet meille suonut!

    VastaaPoista
  6. Kiitos anonyymi! Näitä kun tulee eteen ei voi kun tilittää...:-)

    VastaaPoista