Äkillisiä sukupuolenvaihdoksia - ja muita päivän pulinoita

Päivän keskustelusaldo on ollut tänään melkoisen kirjavaa. En tiedä johtuvatko oudot mielleyhtymät Pakkauksen lentsuisista kuumehoureista (taas lasaretissa!) vaiko vain luovasta hulluudesta. Veikkaan vähän molempia.

Päivä alkoi joskus kello kuuden pintaan, kun olin lääkitsemisen, juottamisen ja muun oheisvalvonnan ohessa nukkunut ruhtinaalliset 4 tuntia:

Pakkaus: "Äiti. Äiti. Äiti. Äiti. Äiti."
En ollut kuulevinani. Teeskentelin nukkuvaa ja makasin omasta mielestäni yhtä hiljaa ja vakuuttavasti kuin Kaunareitten koomapotilas.
Penska viittasi kintaalla esitykselleni ja jankkasi vain entistä sitkeämmin:
"Äiti. Äiti. Äiti. Äiti. ÄITI!"
 Minä: "Ymmmmh. Nukutaan vielä. Pakkaus on kipeä."
Pakkaus: "Äiti. Äiti. Äiti. Äitiäitiäitiäitiiiiii!"
Minä: "No MITÄ?"
Pakkaus (kiskoen vasenta silmäluomeani auki ja osoittaen tukkaani): "Äitillä on pitkä pää. Otetaan se pois."
Minä: "Aijaa. Ok. Otetaan vaan."

Vaikka päälläni ei usein mitään virkaa olekaan, olen kovin onnellinen siitä, että se ja tukkani ovat vielä toistaiseksi tallella. Tästä johtuen pystyin osallistumaan myös lounaskeskusteluun.

Pakkaus: "Äiti. Äiti. Äitii!"
Minä (suu täynnä Saarioisten maksalaatikkoa): "No mitä?"
Pakkaus: "Minulla on haalukka."
Minä: "Kyllä, sulla on haarukka. Pakkaus on iso tyttö. Osaat itte syödä."
Pakkaus: "Ei ole tyttö. Pakkaus on POIKA!"
Minä: "Aijaa. Ok. Mut me käytiin kyllä äsken veskissä. Kyllä sie oot tyttö. Äiti näki. Ei oo pippeliä."
Pakkaus (ohittaen argumenttini kylmän viileästi): "Ei ole tyttö. Pakkaus on poika."
Pieni tauko ja sitten loppukaneetti: "Ja isi on äiti."

Tähän minulla ei enää ollut mitään lisättävää. Mutta mietin kyllä, olenko huomaamattani kasvattanut tyttärestäni niin sukupuolineutraalin, ettei hän enää erota, kuka on poika ja kuka tyttö. Pitäisiköhän alkaa pikku hiljaa täyttää tätä kämppää sillä sietämättömällä sianpunaisella ja joillain perkeleen päräyttävillä paljeteilla? Ja ehkä muutamilla prinsessa-Barbieilla?

Seuraavaksi olikin sitten oppitunnin vuoro. Puolentoista tunnin epäonnistuneen päiväuniponnistelun jälkeen annoin lopulta periksi ja tälläsin tenavan tuijottamaan Teletappeja. Kun olin levännyt sohvalla niin autuaasti kuin tilanteen huomioon ottaen on mahdollista (taustalla pauhaavat "Uudestaan!" ja "Iso hali!" eivät varsinaisesti rohkaise Nukku-Mattia luo), räppäsin tietsikan lopulta kiinni, koska alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että ipana liukenee pian bittiavaruuteen.

Totta helvetissä kersa alkoi rääkyä aivan raivopäänä.
"Pakkaus katsoo Teletappia! Pakkaus katsoo Teletappia!", kaikui kymmenisen minuuttia itkun ja hampaiden kiristyksen saattelemana samalla kuin esittämilleni palapeleille ja junaradoille haistatettiin pitkät paskat.

Lopulta kapina kesyyntyi ja tilalle tuli kaipaus.
Pakkaus: "Missä on teletappi? Äiti, äiti, äiti, äiti, äiti? Missä on Teletappi?"
Minä: "Teletapit ovat nukkumassa. Ne nukkuu siellä Tappimaassa."
Pakkaus: "Häh. Eeeeiii. Äiti on HÖPSÖ. Ei ole nukkumassa!", ilmoitti ipana minulle viisaamman ihmisen ylemmyyttä uhkuen.
Minä: "Jaa. No missä ne Tapit sitten on?"
Pakkaus (läppäriini viittoillen): "Tuolla! Tuolla ovat. Teitokoneessa!"

Niinpä niin. Äidillä on pitkä pää, äiti on isi, Pakkaus on poika ja kaiken lisäksi äiti on tyhmä kuin saapas. Kolmea ensimmäistä en vielä tänään tiennyt, mutta viimeiseksi mainittua olin kyllä jo ounastellut.

Jatketaan tästä. Huomenna olen varmasti taas entistä viisaampi.