Tietysti ajatuksen takana on myös oma huono omatunto. Olen ollut viime aikoina vähän laiska, saamaton ja tehnyt liikaa töitä. Erityisen tekemätön äitiyssaralla olin viime viikonloppuna, koska vaikutin Helsingissä ja keskityin palapelien ja piipaa-autojen sijasta filosofointiin parhaitten ystävieni kanssa. (Filosofointiin kuului luonnollisesti hyvä ruoka ja viini ja niihin liittyen on pakko sanoa yksi asia. Luomoon kannattaa mennä. Oikeasti. Enkä minä saa edes keittiön tervehdystä saati sitten ilmaista illallista tästä mainoksesta.)
Mutta mennäänpä takaisin päivän sanaan. Jottei huono omatunto iskisi kirvestänsä kalloon liian kovaa, kirjoitin tämän päivän positiivariharjoituksen töistä käsin (töiden laiminlyöntihän ei huonoa omaatuntoa samassa määrin aiheuta) ja muistelin lukuisia taannoin tekemiäni hyviä tekoja. Ja niitähän riittää - oikein kuvien kera!
Vain kuukausi (!) sitten teimme Pakkauksen kanssa lumilyhdyn. Olin asentamassa pihallemme öljykynttilää katossa roikkuvaan lyhtyyn (HUOM! Hirveästi "Kodin hengetär sisustaa" -pokaaleita!), kun ipana alkoi möyriä hangessa. Tämä johti väistämättä vihaiseen vonkumiseen, kun lumi upotti liikaa, eikä keskeltä hankea ollutkaan niin helppoa palata kuin sinne oli ollut mönkiä.
Kahlasin siis hankeen ja hain lumihädässä parkuvan penskan takaisin kinttupolulle. Jotta saisin vollotuksen loppumaan, houkuttelin tytsyn lumilyhtyä rakentamaan. Pakkauksen lahjat lumirakentamisessa tosin toivat ennemmin mieleen kaikentuhoavan Shiva-jumalan kuin taitavan timpurisnaisen. Hän mätki palloja sellaisella voimalla rakennelmaan, että kaltaisellani überkärsivälliselläkin äidillä oli tekemistä, kun tekele piti joka kymmenes sekunti rakentaa uudelleen alusta alkaen.
Ansaittu: Kärsivällisyys- ja Me leikimme ulkona -pokaalit.
 |
| Todistusaineisto nro 1 |
Sitten vain viikon vanhaan merkkitapaukseen. Olen kehittynyt Lego-asiantuntijaksi isolla L:llä! Rakensin Pakkaukselle hänen vaatimustensa mukaisesti seuraavat artikkelit: Auton 1 (omassa mielessäni limusiini), Auton 2 so. poliisi-piipaa-auton sekä Auton 3 so. ambulanssi-piipaan.
Ansaittu: Äiti leikkii - ja Enpä olisi itsestäni uskonut -pokaalit.
 |
| Todistusaineisto nro 2 |
Ja lopulta viimeksi eilen aikaansaatua: Koska Pakkaus on keksinyt palapelit, hankin hänelle pelin, jossa on hieman enemmän haastetta kuin 15-palaisissa Muumi-palapeleissä. Tähän on ensisijaisena syynä toki laiskuus: mitä isompi palapeli, sitä harvemmin Pakkaus hajottaa pelin ja sitä harvemmin minä joudun keräilemään lattialle ropisevia paloja sohvan alta.
Laiskuusmiinukset kuitenkin sallitaan, sillä meillä palapelin tekoon pitää aina osallistua (vaikka sitten vain sohvalta kommentoimalla), ja on yhtä tuskaa keksiä kommentoitavaa niistä samoista saakelin Muumi-paloista, jotka kersa hakkaa ulkomuistista oikeille paikoilleen parissakymmenessä sekunnissa. Siispä ostin 54-palaisen palapelin, jossa on oikeasti jo jotain tekemistäkin.
Eilenkin kommentoin sohvalta kuin asiantuntija ainakin: "Missä on punaisia kattopaloja!? Kattopaloja! Eiiiii, sehän on aurinko. Kattopaloja! Häh? Aijaa, joo siihen se tosiaan meni. Sori. Äiti on vähän tyhmä."
Ansaittu: Upea ja kiiltävä "Äiti tukee lapsen harrastusta"-pokaali.
 |
| Todistusaineisto nro 3 |
Ihanaa! En olisi ikinä uskonut tätä! Kiitän tytärtäni Pakkausta tästä uskomattomasta saavutuksesta. Olen varma, että jokainen äiti olisi pokaalinsa ansainnut. Mutta että minä. Ihanaa. Kiitos! KIITOS!
Vau, Pakkaushan on ihan palapeliguru! (Onnittelut myös äidille :D)
VastaaPoistaKiitos kiitos, iik nää on ihania palkintoja. Joo, palapelejä Pakkaus jaksaa vääntää, vaikka eihän se tätä kokonaan kerralla ole tehnyt kuin kerran ja silloinkin silleen, että jaottelin paloja sopivasti hollille. Mutta pari kertaa se on tehny silleen, että on koonnu pelin parin päivän sisään - laittanu pari palaa paikalleen aina silloin tällöin. Meidän siivousmoraalilla kun sekin on mahdollista, kun peli saa maata keskellä pöytää päiväkausia.:-)
VastaaPoistaJess! Pakkauksella aivan oikea, ammattimainen palapelaajan tyyli: sen(palapelin)kuuluu lojua päiviä, ja odottaa suurta valmistumisen hetkeä..(siis jo nyt 54 palaa!!,ennenkuin Pakkaus ehtii eskaria lopettaa saat sille ostaa 1000-palan hässäkän.)t.leena :)
VastaaPoistaMä olen myöntänyt itselleni vanhemmuuden Nobelin. Siihen tietysti kuuluu se, että pikkusisaruksen tullessa isompi jatkaa päivähoidossa. Kun meidän päivähoitohommat meni ns. vituiksi, lapsi kuitenkin käy säännöllisesti mummolassa hoidossa ettei äiti vaan rasitu liikaa tästä perhe-elämästä :)
VastaaPoistaJa nää "dvd pyörimään ja äiti menee tietokoneelle" -hommat on jo niin arkipäivää etten edes huomaa että niissä olis jotain pielessä.
Leenukka: jaa, mie en ole koskaan kauheasti palapelaillut, mutta hyvä tietää. On todellinen syy olla siivoamatta sohvapöytää.:-) Nämä on jänniä nämä osaamisasiat: Pakkauksella on esmes värit ihan hakusessa, keltainen on punainen ja punainen on vihleä tai sininen aina fiiliksen mukaan. Mutta palapeliä kyllä syntyy vaikka värisokeus vaivaa.
VastaaPoistaLeijonalapsen äiti: Tuon palkinnon mieki haluan. Ehkä seuraavana äitienpäivänä. Mie olen kans selvästi lipsumassa moraalin suhteen, kun minusta on ihan ookoo luusuta bloggerissa ja netissä, kun ipana tuijottaa telkkua.