En ole ainakaan enää vuoteen käynyt minkäänlaisilla vauva/taaperokeskustelupalstoilla, koska minua rupesi juimimaan otsalohkoissa ihan helvetisti se saatananmoinen kilpavarustelu, joka noilla palstoilla aina kukkii. Mitään järkevää keskustelua on turha yrittää virittää mistään muusta kuin jostain Martina-realitysta tai Lanzaroten ilmastosta, kun joka jumalan välissä pitää meuhkata oman kakaransa erinomaisuudesta (liittyipä sitten keskusteluketjun aiheeseen tai ei).
Yksi kaunis päivä näppäilin sitten Googleen aivan viattomasti hakulauseen "Minkä ikäiselle sukset". Tämä johtui siitä, että Pakkaus oli ruvennut jankuttamaan suksista jo kahta viikkoa aikaisemmin, ja joka päivä minulle kauniisti ehdotettiin tai minua vähemmän kauniisti vaadittiin ostamaan sukset (sekä "kypälä").
Arvatkaa mikä tulos pukkasi ensimmäisenä tyrkylle? Aivan, keskusteluketjupa hyvinkin! Ja perässä kymmenen samanlaista. Ensimmäinen asiaan liittyvä artikkeli tuli ensimmäisen sivun viimeisenä linkkinä. No, minäpä näppäsin piruuttani ensimmäisen ehdotetun linkin auki ja - TADAA - aivan pakko jakaa se teille!
On taas niin laadukasta ja näille palstoille luonteenomaista settiä, että alta pois. Viis itse asiasta, kunhan jokainen ehtii kertomaan, kuinka komiasti oma kaksivuotias jo painelee Peltosilla pitkin metsiä. Kun olette näitä ihmelapsia ihmetelleet muutaman vastauksen verran, lukekaa ihmeessä vielä vastaajan 22 kommentti. Olin kuolla nauruun.
Minkä ikäiselle sukset ja luistimet?
Joku voi tietysti kysyä, miksi ihmeessä mennä keskustelufoorumille tämmöisiä lukemaan saati sitten jotain kyselemään. No siksi tietenkin, että hakulausekkeet näköjään nostavat ne ensinnä esille ja vähän vihreämpänä vanhempana sitä helposti saattaa (väärin) luulla, että näiltä palstoilta voi saada jotain apua/tukea.
Muistan minäkin ajan, kun ei paljon naurattanut. Nyhväsin pienen esikkoni kanssa kotona ja stressasin milloin kääntymisistä, milloin konttaamisista, milloin seisomaan nousemisesta. Ennen kuin tajusin, mikä noiden foorumeiden perimmäinen tarkoitus on ( = vertaistukea my ass), luin silmät tapilla tenavista, jotka konttasivat suurin piirtein kolmikuisina ja pinkoivat aitoja kuuden kuukauden kypsässä iässä. Perään vahingoniloisesti kirjattu "mutta se on kuulemma tosi yksilöllistä" ei rauhoittanut tipan vertaa, kun pelkäsin, että oma lapsi oli jotenkin kehityksestä jäljessä.
Taitaa olla meillä nykyisin liian paljon vapaa-aikaa ja asiat turhan hyvin, kun ehdimme ja viitsimme vauvaraukan "taitoja" jo syntymästä asti kyttäämään. On vähän vaikea kuvitella, että mielessä pyörisi oman mussun päännkohotustaidot pirtin perällä, jos pitäisi päivät pitkät painaa peltotöissä ja lypsää kantturoita aamusta iltaan.
Sellainen kyllä tuli mieleen, että olisikohan nykytieteen keinoin mahdollista kanavoida tämä keskustelupalstoilla ja salaisissa ajatuksissa (myös omissani) hillittömänä vellova äidillinen kilpailuvietti liike-elämän palvelukseen? Jos olisi, niin silloin jos milloin kyllä tärähtäisi Suomen talous liikkeelle kuin rasvattu salama. Ja isit voisivat sitten vuorostaan jäädä kotiin kirjoittelemaan keskusteluketjuja. Aalto-yliopisto, sinut on haastettu!
Pakkohan tuo keskustelu oli lukea, enkä muista pitkään aikaan nauraneeni niin paljon. Loistava juttu :D
VastaaPoistaMulla ei jostain mystisestä syystä linkki toiminut, mutta niin hyvin asiaa petasit, että reippaana tyttönä oikein googlasin tuolla otsikolla ("Minkä ikäiselle sukset ja luistimet?").
VastaaPoistaEpäilemättä osuin oikeaan keskusteluun vastauksen 22 perusteella :D Onneksi meillä on vauvapalstat! Mille me muuten naurettaisiin?
Anonyymi: joo, tuo 22 sai kyllä vedet silmiin. Aikas TAITAVAA sakkia, sanon minä. Puolitie: Arvasin, jo ennen kuin kommentoit - tämä on ollu viime aikoina ihme vaiva ja olen saanu siirtää kuvat ja osoitteet työkoneen kautta. Epäilen että kotimme it-tuki on teletappeja metsästäessään osunut oikein kultasuoneen.
VastaaPoistaSehän on aivan sama mitä kaakeleiden kokoa tai kalsareiden väriä guuglaat niin se ohjaa sut aina sylttytehtaalle eli vauvakeskustelupalstoille. Meillä toimii jo perheen sisäisenä läppänä se että kun jotain pitäisi guuglata niin todetaan että "vauva.fi tietää"
VastaaPoistaTirsk, tuo on kyllä varmaan tasan tosi. On meinaan niin kummissa yhteyksissä vauva.fi tms. pompannut silmiin.:-)))
VastaaPoistaReps :) Kiitos illan nauruista! Toi 22 oli kyllä aivan paras
VastaaPoistaSiis tuo 22 oli ilmiselvä trolli, joka piti hauskaa niiden kustannuksella, jotka tosissaan kilpaa kehuvat ihmelapsiaan. :)
VastaaPoistaKiitos, mä tarvitsin tätä. :DD Iiihhana. :) Oman muksun kanssa kun ei juuri ikinä pääse kehumaan, että se olisi ensimmäisenä oppinut juuri mitään (ihan biologialla ja fysiologialla selitettävistä syistä), ja yleensä tekee mieli hautautua jonnekin piiloon kun puhe kääntyy motorisiin taitoihin. (Ynnä välillä tulee pakottava halu potkaista sääreen sivulauseissa pienokaisiaan kehuvia äityleitä. :D)
VastaaPoistaKiitokset tästä postauksesta! Se on vau.fi:n päivän ykkösuutinen. :) Juuri ko. uutisen kautta päädyin nyt ensi kertaa blogiisi ja täytyy sanoa, että enpä ole piiitkään aikaan nauranut niin kuin tekstejäsi lukiessani! Olen niin täynnä äitien keskinäistä kilpailua, kilpavarustelua ja itsensä pönkittämistä, että olen päätynyt itsekin pitämään itseni kaukana nettikeskusteluista. Sama pätee myös tosielämän ystäviin - pikkulapsiaikana, jos joskus elämästä pitää löytyä ihmisiä, joiden edessä voi tiputtaa kaikki esiriput ja joille voi tilittää kaikki arjen kauheudet (kaikki kamaluudet, joihin vanhempana syyllistyy harvasen tunti). Nimimerkki imetyshorroksessa oleva äitiyslomalainen
VastaaPoistaKiitos ja hauskaa jos viihdyit. Tähän on pakko kommentoida, että tein itse vauva-aikaan saman ratkaisun. Ei tarvinnut kauaa olla leikkikentällä tai muskarissa, kun joku rupesi kälättämään ja vaahtoamaan vauvansa upeista ominaisuuksista ja kuinka IHANAA kaikki AINA on. Onneksi on myös todella hyviä ystäviä, jotka eivät esitä koko ajan jotain ihme näytelmää, jonka tarkoituksena on saavuttaa joku kirkkaampi äitiyskruunu. Kukahan sen sitten antaa/ojentaa/lahjoittaa, tiedä hänta.
PoistaMä en jaksanut lukea kuin sen 22:n ja se oli varmaan vitsiksi heitetty sinne. :)
VastaaPoistaVauvapalstat on kyllä kamalimpia paikkoja! En oo minäkään niissä luuhannut piiitkään aikaan. Ei sieltä saa mitään. Öh, tai saa ehkä pahan mielen! :D
Mä en oo suksia ees ajatellut vielä. Maksavatkin niin helvetisti. :(
22:n lapset osas kaikki ihan samoja juttuja. Ykskään ei puhunu sujuvasti mandariinikiinaa, eikä harrastanu laskovarjohyppyjä ennen peruskouluikää. Et ei ne ny niin ihme-eteviä ollukaan.
VastaaPoistaEi ei ja ei. En kehdannut lukea tota keskustelua edes loppuun, sillä myötähäpeä noita superäitejä kohtaan kasvoi liiaksi.
VastaaPoistaHaluaisinpa ihan tosissaan nähdä ne ihmenaperot ja supermutsit, jotka opettavat kolme kuisen ryömimään ja tanssimaan saksanpolkkaa päällään puoli vuotiaana ja povaavat vaippapöksyilleen nobel-palkintoa jo ennen kuin napero on löytänyt edes varpaansa.
Mikä piru meitä äitejä oikein vaivaa.
Kiitokset kommentaattoreille! Juu, en todellakaan edes ajatellut, että 22 olisi postinsa tuonne vakavissaan pistänyt, oli vaan mielestäni aivan superhyvä heitto edellä poreilleeseen soppaan.
VastaaPoista:-D Olin kyllä vähän pettynyt, kun yhtään suomenmestaruustason 2-v. lumilautailijaa ei kukaan tunnustanut omakseen. Anonyymi ja Moon Mamma olkaatte hyvä vaan - ja Gampela, en miekään kestäny lukea loppuun, enkä edes kaikkea ennen 22:sta. Hulluja ku pullosta tulluja. Tai sitten on olemassa joku salaseura, joka hupia kyhää noita hullutuksia noille palstoille. Ofelia: mie menin ja ostin sukset Budget sportista sikahalvalla, mutta ei meidän mukula niillä muuta osaa tehdä kuin seisoa niiden päällä (nyyh?:-)). Mutta monot on niin isot, että ehtii ens vuonna sitten opetella.
Meidän kohta 4v. (Kaks viikkoa enää, apua..) toivoi joululahjaksi luistimia ja sai ne. Kahden viikon päästä ne palautettiin kauppaan, koska ei halunnut pistää niitä jalkaan. Hän kun ei tykkää mistään vaatekappaleista ta kengistä tms. mitkä tuntuu joltain päällä. Ja luistimethan nyt on pakko laittaa piukkaan, ettei nilkat katkee. Harkitsin suksien ostamista tilalle, mutta nyt onkin sit jo kohta maaliskuu. Joten jääköön ensi vuoteen..kyl se vielä sittenkin ehtii ja oppii. Uimaankaan ei ole vielä oppinut ;), kun ei vauvauintiin koskaan päässyt ja pikkusiskon kanssa käytiin perheuinnissa vain kuukauden verran, sitten ei äiti enää jaksanut aamuisin nousta.
VastaaPoistaWanha lukija, uusi kommentoija (koska viimeinkin sain itselleni google-tunnuksen tehtyä)! :) Ekaksi heitän heti tunnustuksen, että rakastan blogiasi ja olen käkätellyt ääneen niin Paska Äiti-kirjoituksillesi, kuin näille tuoreemmillekin. Ihan parasta, kun joku sanoo asiat niin ku ne on. <3
VastaaPoistaMutta joo, itse tein periaate-päätöksen jo raskaana ollessani (tyttö 10kk ny), etten TASAN osallistu yhteenkään mammapalstojen keskusteluun, vaikka niitä silloin tällöin omaksi huviksi/tiedon janooni lueskelin. Tämä päätös piti - tosin välillä piti lyödä läppäri kiinni ja mennä keittämään kuppi kahvia, kun sormet meinasivat väkisin työntyä näppikselle. :D Olen aina ihmetellyt ihmisten pätemistarvetta netissä ja äitiys kyllä avasi ovet ihan uusiin sfääreihin tällä saralla...
Jonna: joo mie menin samaan lankaan ja ostin alesta sukset. No arvaa alkoiko huuto, kun ei suksilla heti pysynytkään pystyssä. Mie kyllä ostin nyt niin isot monot että edes tuo Bigfoot ei voi kasvattaa isompaa räpylää ensi talveksi, joten ehkä annetaan suosiolla maata sivakoitten varastossa ensi talveen.
VastaaPoistaRäväkkä: Tervetuloa ja suurkiitos imartelevista sanoista. Kyllä on mieli taas lämmin vaikka päätä ulkona palelee. Mulla on sama kokemus palstoista - lukemisen lopetin aikanaan ja kommentoinu en ole koskaan. Vaikka joskus kyllä mieli teki.
Mammapalstoista olen niin samaa mieltä kuin edellä olevat, että siihen en osaa tuoda mitään uutta :) Tai sen hämmennyksen, että suosikkejani ovat nämä olenkohan raskaana-jutut, niissä kun aina tunnutaan olevan niin raskaana vaikka kaikki kotitesteistä yksityisen sairaalan labratesteihin says noooou. Kun kerta jollekin toisellekin on käynyt niin...
VastaaPoistaSuksista ja luistimista on meilläkin puhuttu (poika maaliskuussa 3v), mutta nimenomaan niin päin, että muut ovat kyselleet, että kai on jo sukset ja luistimet jne. No ei todella ole. Piste. Ensi talveksi ajattelin JOS ipana itse hoksaa pyytää. Silloinkin avaan äänekkään suuni sekä työpaikalla että sukulaisten suuntaan, että löytyiskö käytettyinä. Mielessäni on valokuva sinänsä onnellisesta lapsuudestani, jossa minä kyllä hymyilen mutta pikkusisko itkee tutti suussa ja sukset jalassa takapihalla, pehmolelukoira kainalossa. Tutti ja sukset eivät kuulu yhteen! Katsotaan vain niitä teletappeja nyt mieluummin, ne eivät purista tai pakota kaatuilemaan kylmälle alustalle :)
Mä haluan kanssa kilpailla, pistäkää paremmaksi. Tänään tapahtunutta:
VastaaPoista1. Lapsi hakee aamupalan aikoihin pestopurkin jääkaapista ja heittää sen huvikseen lattialle. (Illalla vasta muistan, että se putosi sinne ja huomaan, että sieltä on valunut öljyä niin paljon, että sillä helposti saa koko lattian vahattua)
2. Lapsi heittää kameran lattialle ja se menee rikki. (Hänellä toki oli hyvä syy. Hän halusi vaihtaa kameran akun ja minä sanoin, että ei tarvitse, koska toinen akku ei ole vielä loppu)
3. Lapsi ei halua pukea, ei lähteä asunnosta, ei laittaa kenkiään jalkaan. Joten minä teen kaiken tämän hänen puolestaan sillä aikaa, kun hän rääkyy sylissäni täyttä kurkkua. Koko matkan, siihen asti, että annan hänet hoitoon. (Päivähoitoon - toistaiseksi)
4. Iltapäivällä lapsi heittää riisikeksiä lattialle sen sijaan että riisuisi kenkänsä. Hyvä juttu, koska kengällä sen riisikeksin saa kivemmin palasiksi eteisen lattialle.
5. Lapsi kaataa huvikseen kaikki spagetit pussista lattialle. Harmi, että kengät eivät ole enää jalassa. Mutta sukkasillaankin saa ruuat kivasti palasiksi.
6. Lapsi tönäisee vahingossa omenamehua - seinä, lattia ja äiti kiittävät.
Kiitos näistä hetkistä, olen taas saanut kasvaa ihmisenä.
mallamoija, liityn ylistäjien kerhoon. Seuraan kahta blogia säännöllisesti. Toinen niistä on sinun. Tätä blogia oon seurannut vasta parin päivän ajan. Silmät veessä on nauranut. Oma lapseni saman ikäinen, poika. Vaikka itse en pelkää puhua näistä asioista ääneen ja ystävien kanssa puhutaan myös näistä "vähän haastavammista" lapsiarjen puolista, on virkistävää, mitä kieltä käytät ja yleensäkin miten kerrot. Kiitos!
Salla: joo kyllä on kummallista suoritusorientoitunutta elämää tämä nykyvanhemman elo. Mie pistin sukset suosiolla varastoon odottamaan aikaa parempaa kun se ei ollutkaan niin kivaa kuin Pakkaus oli kuvitellut.:-) Anonyymi: No sulla on jo jotain mitä esittää. Avaapas keskusteluketju "Miten paljon teillä lapsi saa päivässä aikaiseksi?" Olet kyllä varmasti aika kingi mamma siinä kesksutelussa.:-))))
VastaaPoista