sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pelottava perintö

Kyllähän minä tätä jo epäilin, mutta nyt se on varmistunut: alttius siivousmaniaan kulkee geeneissä. Kuten niin moni muukin periytyvä vaiva, on äitiäni kiusaava ja mummoani vakavasti vaivannut puhtaanapitopakkoneuroosi muhinut dna:ssani salaa ja siirtynyt aktiivisena versiona suoraan jälkeläiseeni.

Sydänverelläni minä vannon ja vakuutan, että olen tehnyt parhaani pitääkseni mopit ja rätit piilossa. Mikään ei vain auta. Vain mulkaisu mikrokuituliinaan ja tyttäreni suorastaan leimahtaa innosta.

Mistä minä sitten tämän tiedän, jos kerran piilottelen pölyrättejä ja pesuaineita parhaani mukaan? No minäpä kerron.

Olimme eilen Pakkauksen kanssa vessassa. Tyttö oli juuri töräyttänyt tajunnanräjäyttävät tortut pyttyyn ja huutanut hovipyyhkijänsä paikalle. Koska vessapaperi oli loppu, vetaisin vahingossa auki väärän vetolaatikon.

Ipana kurottautui kohti nenä väristen ja silmät leimuten kuin uhria väijyvä vampyyri.

"Mitä siellä on?!", kimitti kersa ääni kiihtymyksestä väristen.
"Siellä on siivousvälineitä, joita me h-y-v-i-n harvoin käytämme", minä kommentoin hätäisesti ja työnnälsin erhelaatikon varpaillani kipakasti kiinni.
"Siivousväli-Eitä! Joo!", rupesi vintiö vinkumaan siinä pytyllä housut kintuissa.

Sitten seurasi osoitus siitä, että joku paholaisen kätyri (äitini?) tai itse geenit opettavat piltille salaa sellaisten sanojen merkityksiä, joita minä en totta vieköön ole opettanut:
"Siivousväli-Eitä! Äiti äiti! Siivotaan lattia! Harjataan lattia! Siivousväli...."
"Me ei nyt harjata MITÄÄN", minä kiekaisin hätääntyneenä ja kampesin penskan pytyltä lattialle.
"Nyt pyllistät. Äiti pyyhkii."

Tämmöinen hämäysyritys tietenkään mitään auttanut. Heti kun pikkuämmä oli kiskonut housut jalkaansa, sain esimerkin siitä, kuinka ikävän ansiokkaasti tuon ikäinen ihminen osaa jo yhdistellä asioita mielessään. Tyttö alkoi kaula pitkällä kurkotella kohti vessan nurkkaan homehtunutta wc-ankkapulloa.
"Äiti äiti! Täällä on ankkapullo! Ankkapullo. Pesuaine!", höpötti siivousdemonin sisäänsä saanut lapsirukka.
"Joo joo. On pesuaine. Mut ei me nyt pestä sillä mitään", minä suhautuin ja lisäsin vielä perään hyvin painavasti: "Hyi. Se on myrkkyä."
Yritin kiskoa kersaa huussista ulos, mutta tämäpä pisti hanttiin.
"Isi on ostanut ankkapullon! Harjataan lattia!", intti ipana.
"ÄITI sen on ostanu", pistin minä väliin loukkaantuneesti (aivan kuin sillä mitään väliä olisi).

Tästä se lähtee. Vain kaksikymmentä vuotta rakasta rauhanaikaa. Kohta asun taas huushollissa, jossa joku hullu häärää lattiarätin ja ämpärin kanssa päivät pääksytysten. Ja se on sitten todellakin lattiarätti. Jos jotain olen näiden hourupäiden harhoista oppinut, niin sen, että heidän mukaansa mopilla ei mitään todella puhdasta saa aikaan. Rätti sen olla pitää, jotta saa pimeimmän nurkankin nylkytettyä peilinkirkkaaksi.

Älkääkä jumalauta nyt yrittäkö lohduttaa sillä, että saan pian pienen siivouskoneen kotiini, ja että minä se vaan saan sitten piereskellä seesteisesti sohvalla. Pakkauksella on juuri semmoinen luonteenlaatu, että se yhdistettynä siivoussairauteen tarkoittaa samanlaista sotilaskuria kuin mummolassani aikanaan. Siellä saatana siivosi jokikinen, joka päänsä pirtin katon alle erehtyi pistämään.


ps. Arvatkaa mitä mukelo huusi, kun meni seuraavan kerran vessaan? "Äiti, täällä se ON! PESUAINE!"
Voi vittu.

9 kommenttia:

  1. Mikahan noita "vanhankansan" ihmisia on riivannut, kun nayttaa silta etta niista jokainen on noita hemmetin siivoushirmuja. Niin oli mun lapsuudenkodissani. Kakarana jo ajattelin, etta kunhan mulla on oma koti niin en varmaan siivoo. Nyt olen sen taalla "orjatyovoima"-maassa ulkoistanut. Lapsenikin ovat oppineet talon tavoille hiukka liiankin hyvin ja nyt jannityksella odotan, kun vanhin siirtyy armeijan leipiin hetkeksi (vasta parin vuoden paasta), etta kuinkahan mahtaa kasvatuksen kayda... :D

    VastaaPoista
  2. No samaa olen miettiny. Mulla on kyllä toiselta puolen sukuhaaraa semmoinen vähän boheemimpi mummo, joka ei ollu niin nöpönuuka, mutta toinen olikin sitten koko kansan kauhu siivousasioissa. Mieki haluan orjatyövoimamaahan, nyyh.

    VastaaPoista
  3. :D Mun äiti ei oo koskaan riehunut rätti kädessä. Isäpuoli on jonkin verran neuroottinen keittiön siivouksessa, mutta en tiedä mistä olen oman sairauteni perinyt. Jo lapsena kavereiden oli aika ikävä tulla mun kanssa leikkimään, kun tavaroihin ei saanut koskea ja niitten piti olla tietyssä paikassa..tietyssä asennossa. Hmm...

    VastaaPoista
  4. Sieltä se tulee, tutkipa vain pari sukupolvea taaksepäin, niin varmasti löytyy syy sairauteen.:-)

    VastaaPoista
  5. Synninpäästö!!! En olekkaan yksin, maailmassa on siis toinenkin, joka kärsii perimässään siivous neuroosista. JA kaiken lisäksi jakaa sitä jälkikasvulleen. Neuroosini heijastuu vahvasti 2-vvuotiaan tyttäreni käytöksestä. "äiti! mikä sotku en löydä mitään", "minä pesen, minä pesen, minä pesen latttiaaan!!!"
    Mieheni soitti minulle eilen töihin ja ilmoitti, että rakas päivänpaisteemme oli nähnyt ulkoilumatkan aikana imurin ja vaaati päästä kotiin imuroimaan, ja oli joka opastanut miestäni missä imuri on ja kuinka sitä käytetään.

    EI ole siis minun vikani, että mummoni motto "pöly on ihmisen pahin vihollinen" alkaa kuulostaa järkevältä. Mistä nyt tähän hätään "tukiryhmä!"

    VastaaPoista
  6. Ai kauheaa. Menee ihan kylmät väreet. Meillä on tyttö tuskin oppinut puhumaan, kun epäjärjestys tarkoittaa että se ja se "on HUONOSTI". Ja "sotku" on jo ihan kirosana penskan suussa. Kuule, me voidaan kyhätä tukiryhmä kasaan jos ei vielä AA-klubia tälle porukalle löydy. Jäseniä on varmasti muitakin.

    VastaaPoista
  7. Voi,voi. Oireet ovat kamalan tuttuja. Taitaa meillä olla samaa vaivaa. Olin ihan hämmästynyt kun poika josus 1v 3kk lähti äkistu kiikuttamaan jotain lelua paikalleen kun siivosin olohuonetta.

    Nyt ikää 1v8kk.Hän myös imuroi kuumeisesti ja saa semmoisia äkillisiä vimmoja tyhjentää pesu/tiskikonetta. Olen myös joutunut luopumaan kokonaan pölyhuiskan käytöstä (Poika säilyttää sitä lelulaatikossaan) Meillä imuroidaan myös ahkerasti. Poika ensin avustaa kokoamaan imurin ja käynnistmään sen ja sitten lopulta tietysti imuroimaan. Voi sitä meteliä kun äiti polkasee imurin kiinni. Pöytiä hän myös pesee parhaan kykynsä mukaan.

    Mitäs vielä.Hän pahastuu jos ei saa osallistua auton pesuun.

    AI NIIIN! Pesin kerran tolulla suihkuhuoneen lattiaa kun oltiin suihkussa ja sen jälkeen meillä sen tekeekin poika (ja lanaa tietysti). Mitä vielä...Oltiin ikeassa ja poika köysi maasta kuitin. Ihmettelin ensin kun hän kurkisteli kaappeihin kuitti kädessään. Sitten se valkeni. Hän etsi roskakoria -_-.

    Nykyään hän ei onneksi jaksa olla kiinnostunut liian pitkään venyvistä siivousprojekteista joten ehkä tämä menee ohi.

    P.s Kyllä ostin hänelle sen
    http://lekmer.fi/lelut/melkein-oikeasti/vileda-siivousk%C3%A4rry#.USTN5Yb-T-I

    Siihen kuuluu kaikki paitsi tuo teline ja ämpäri :I

    VastaaPoista
  8. Ai hirveää, sain helvetinmoisen hedarin jo puolivälissä surullista tarinaasi. Ja kuka kieroutunut paskapää myy noita kärryjä!? Paitsi että ehkä se on ainoa keino selvitä, jos muu ei auta.:-D

    VastaaPoista
  9. ps. tuo Ikea-juttu oli kyllä aivan paras.

    VastaaPoista