Tässä on aihe, joka on saanut minut nyt katkeroitumaan syvästi.
Arvuuttelin ihmisiä FB-puolella siitä, mikä on 3-vuotiaan lempiruokaa ja päädyin toteamaan, että jokaiselle (kokeneelle) äidille on päivänselvää, että ketsuppi (tai meillä "kepsutti") pelastaa aterian kuin aterian. Tietenkin tiesin asian jo itsekin, mutta kolme vuotta siihen meni. Kolme vuotta!
Miksi minulle ei jumalauta tätä tietoa jaettu heti kättelyssä neuvolassa, häh? Tai jos asia on jotenkin ravitsemuksellisesti muka arka aihe, miksei tätä lukenut synnäreille tulleissa onnittelukorteissa, vaikka silleen salavihkaa "Onnea ihanasta nyytistä! Ps. Muista puolen vuoden päästä ketsuppi!"?
Kyllähän tämmöinen julkinen salaisuus täytyy jakaa!
Tissittelyn jälkeistä aikaa olisi huomattavasti ja monella tapaa helpottanut se, jos penska olisi imuroinut jokikisen ruokalajin kaalikääryleestä lipeäkalaan ja pyytänyt vielä lisää.
Tämän ihanuuden sijasta olen saanut luututa lattioita, pöytiä, ikkunoita (saatana!) ja jynssätä itse ipanaa sen jälkeen, kun paskanmakuiseksi luokiteltu kasvissose on ruutattu ulos naamasta helikopteriefektillä pitkin keittiötä.
Eikä siinä vielä kaikki. Olen esiintynyt energisemmin kuin Elastinen ja tehnyt temppuja kuin aikamme Houdini, jotta saisin mättöä mukulan naamaan. Olen laulanut, huijannut ja jumpannut. Lusikka on joutunut vuoroin junan, vuoroin piipaa-auton ja vuoroin lentokoneen rooliin. Onpa se esittänyt eri eläimiäkin, joilla on kiire talliin/navettaan/lättiin.
Ja mitä minä tästä kostuin? Pari nyrpistellen mussutettua lusikkaa ja miljoonia menetettyjä tunteja.
Älkääkä vain helvetti soikoon ruvetko selittämään, että "kyllä se sit syö kun on nälkä". Minä en kuulu niihin zeniläisiin äiteihin, joka tuohon uskovat (tai kykenevät uskomaan).
Minä sanon teille: Nyt kun olemme kepsutin löytäneet, me emme siitä luovu!
Emme vaikka pataljoona pekka puskia tulisi tänne huutamaan ja haukkumaan. Onhan kyseessä sentään tuote, jota voi ruutata minkä ruoan päälle tahansa (myös lihakeittoon) ja joka saa innon pilkahtelemaan Pakkauksen silmissä heti, kun kepsuttiannosta edes ehdottaa.
Kiintymysvanhempien ja imetystukijoiden yhdistyksen rinnalle minä kyllä perustan kohta Äidit Ketsupin Puolesta ry:n.
Eikä muuta kuin Heinzin tai Felixin isoin leka pöytään ja nauttimaan!
Meillä tungetaan kepsutit jo yksi vuotiaankin lautaselle. Uhraan rahaa yhteen ainoaan luomu tuotteeseen ja se on tämä. Pienempi paha kun kiukkunen akka ja kiukkunen nälkänen kakara.
VastaaPoistaMiksi mä en tiennyt tästä?! Varmaan siksi, kun en itse käytä ketsuppia niin ei tullut aikoinaan muksujenkaan lautasille sitä laitettua. Höh :(
VastaaPoistaP.s Tulkaa myös twitteriin! Meitä facettomia on siellä paljon ;)
T. Noora
Mäkin suosittelen ja käytän itse kepsuttia. Tosin tällä hetkellä vain omaan ruokaan. Arvaa, onko hauskaa, kun lapsella on tällä hetkellä yliherkkyys tomaattia kohtaan? Tosin tämä on tietysti todiste siitä, että myös kepsuttiin on käytetty todellakin tomaatteja eikä vain E-koodeja.
VastaaPoistaKetsuppia todellakin - ja joka ruokaan! Yleensä kai esim. maksalaatikon kanssa kuuluisi syödä puolukkasurvosta, mutta meillä maksalaatikko ketsupilla on lapsen suurinta herkkua. Hyi hitto, sanon minä! No, puolukkasurvos tai ketsuppi - punaisia molemmat, joten liekö tuolla niin väliä, mitä sen ruoka-annoksen päälle laittaa. Pääasiassa, että uppoaa ääntä kohti ja mielellään vielä hyvällä vauhdilla ilman suurempia "täältä tulee lentokone/auto/juna/traktori/mikä lie" - jaaritteluja.
VastaaPoistaai niin, meillä oli myös vaihe, jolloin piti seikkailla avaruudessa eri planeetoilla ja tähdillä ja mustissa aukoissa, voi jeeeeeeesusssssssh.
PoistaEhkä olisi pitänyt vihjaista, mutta luulenpa että kun kepsutista tulee todellakin "se pelastaa joka ruuan" väline, niin sitä unohtaa itse, että muut ei tiedä. Sehän lösähtää pöytään rutiinilla ja jos ei, niin piltti omatoimisesti osaa vaatia tai hakea sitä. Omalla kohdalla piltistä on kasvanut melkein mittaiseni alle 12 vuodessa, joten ei se kepsutti ole kasvua mitenkään jarruttanut tai näytä muutenkaan kummasti vaikuttaneen kykyihin. Kepsuttia pöytään vaan!
VastaaPoistaLöytyy siis vahvaa näyttöä kepsutin monipuolisista ja jopa terveellisistä vaikutuksista! Hienoa! Meillä menee myös ihansamamihinruokaan. Päivänkakkara: pahoitteluni...:-( Oliskohan makealla sinapilla sama vaikutus? Noora: Me tullaan twitteriin silleen laiskasti niin kuin jo blogikin on Mallamoijan nimellä kunhan saan säädettyä tuota tekniikkaa...näin kauan on kestänyt fb:hen pääsyyn, joten voi ehkä hiukka kestää.:-D Mama Elf: JUURI TUOTA minä epäilin! Asiasta tulee niin itsestäänselvä, että sitä ajattelee kaikkien sen tietävän. Argh.:-D
VastaaPoistaMeidän lapsi pelkää ketsuppipulloa (siis sitä töräysääntä mikä siitä syntyy kun ruikkaa sitä kunnolla). Vauvana se sai hillittömän parun ja nykyisinkin mun täytyy heittää sitä pataan salaa (koska se ketsuppihan tietysti on se salainen ainesosa äidin kokkailuissa...se ei-salainen on "pammesaani", jota välillä ilmoitan ruuasta löytyvän vaikkei sitä ole lähimaillakaan, saa nimittäin katoamaan ruuan suuhun alta aikayksikön). Eli kepsutin lisäksi suosittelen pammesaanin (elikäs parmesaanin) käyttämistä runsaissa määrin.
VastaaPoistaVoi kiitos! Pakkaus tykkää kyllä juustosta, joten ehkä parmesaanilla voisi korvata kepsutin, jos se traagisesti sattuu loppumaan...:-D
VastaaPoistaViimeisin anonyymi! En todellakaan tahallaan poistanut kommenttiasi vaan se oli sorminäppäryyttäni, jot en pystynyt peruuttamaan. Anteeksi siis. Mutta joo, mitä kommenttiisi tulee, olen huomannut myös, että pippuri- ja suolamyllyn "muka jauhaminen" ruoan yllä auttaa!
VastaaPoistaHuomasin myös juuri, että jostain syystä jotkut kommentit vuosien varrelta olivat menneet Roskapostiin eikä niissä ollut mitään roskapostimaisuutta. Tiedoksenne, että en poista täältä itse koskaan mitään kommentteja, joten jos kommenttinne eivät näy, se ei ole minun vaan sekoboltsi-Bloggerin ansiota.