Kyllä äiti osaa eli Pingviiniprinssin uudet kuteet

Olenhan minä toki tiennyt, että olen kasvattanut tyttärestäni suvaitsevaa ja viisasta ihmistä kun itsekin olen sellainen Einstein, mutta Pakkaus se silti osaa aina yllättää.

Tänä iltana havahduin siihen, että olkkarin lattialta kuului tuskallista ähinää ja puhinaa ja lopulta kuten temperamenttiimme kuuluu, kiukustunutta jupinaa ja älinää, joka lopulta yltyi vaativaksi ulinaksi.

"ÄÄIITIII ÄI-TI ÄI-TI!", ärhenteli ipana ja minä jouduin könyämään Nesböni takaa pystyasentoon.

Kohtasin kummallisimmista kummallisimman näyn. Keskelle lattiaa Pakkaus oli roudannut joululahjaksi saamansa halkaisijaltaan ainakin puolimetrisen Jättipingviininsä, joka oli puolittain Pakkauksen oman Tuhkimo-puvun peitossa. 

"Mitä sie oikein yrität?", kysyin kovasti ymmälläni.

"No kun tää prinssi on menossa juhliin ja se mekko ei MEE!!!"

"No mut tarviiko Jättipingviini mitään mekkoa juhliin?", minä onneton idiootti ehdin ihmetellä.

"NO TARVII! Siellä on muut prinssit ja sillä pitää kans olla puku!"

No tuumasta toimeen. "Äiti auttaa", minä lupasin. 

Alkoi pirunmoinen vääntäminen, ähkiminen ja taiteilu, sillä Jättipingviinin muodot eivät ole aivan sitä, mitä Tuhkimo-pukua pitävältä hahmolta vaaditaan.

Lopulta lysähdimme lopen uupuneina molemmat lattialle. Mekkoa ei kerta kaikkiaan saanut ahdettua muodokkaan herran päälle ja kersa alkoi vääntää itkua. 

Silloin keksin sen. Huomasin portaiden kaiteella roikkuvan pyyhkeen ja tempaisin sen esiin.

"Hei!", kiljaisin innostuneempana kuin oikeasti olin ja heilutin pyyhettä kuin parempaakin voitonmerkkiä, koska kersa aivan selvästi tarvitsi rohkaisua.

Pakkaus tiirasi pyyhettä epäluuloisesti, joten jouduin pitämään vakuuttavan esitelmän prinssien oikeista asuista eli samettiviitoista ja niiden kauniisti liehuvista liepeistä. Lisäksi argumentoin keltaisen värin puolesta, koska se sopii Jättipingviinin nenän kanssa kauniisti yhteen.

Kului pieni tuumaustauko, minkä jälkeen sain osakseni armollista nyökyttelyä. Niinpä lätkäisin pyyhkeen herra Pingviiniin päälle.

Alkoi uusi ulinakierros. "Ei noin! Ei noin! Se pitää olla niinku mekkooooooo!!!"

Kun aikani kyselin, sain turhautuneita (hyvin epäselviä) selostuksia ja minua mulkattiin aivan selvästi "Äiskä on ihan out"-silmällä. Vasta kun kiedoin pyyhkeen Jättiksen ympärille ja vedin tyypin römpelömahan ruttuun saadakseni siihen solmun, oli asu hyväksyttävissä tanssiaisiin. 

Tässä siis Jättipingviini lähdössä bailaamaan. Ja huomatkaa: ne olivat kuulemma prinssien juhlat, joissa "ne tanssii vierekkäin" ja "Jättipingviini on siinä Tuhkimon prinssin ja Lumikin prinssin välissä". 

Jättipingviini juhla-asussaan. Korsetti hankintaan seuraavia bileitä varten.

Se ainakin täytyy sanoa, että ainakaan Pakkaukselle ei vielä ole kehittynyt mitään ällöttäviä stereotyyppisiä mielikuvia siloposkisista kauniista prinssipojista, kun plösöhkön oloinen oranssinokkainen karvaturrikin kelpaa hoviin.

Mieluusti olisin myös kurkannut Pakkauksen pään sisään ja nähnyt ne muut kuninkaalliset herrat prinsessamekoissaan heilumassa. Toivottavasti oli pojilla ainakin kunnon pörinät.