Heti aamun alku oli kirvelevän pirteä. Tökkäsin Pakkauksen käteen yleisesti hyväksytyn joskin tylsähkön Puikula-ruikkarin Oltermannilla, mutta jo viiden sekunnin päästä sain ilmoituksen, että: "Tää leipä ei oo hyvää!!!!"
No kuivaahan se saatana tietysti oli, kun en ollut Turun reissumme takia viikonloppuna voinut käydä kaupassa ja ukkokos mitään tämmöisistä asioista ilman muistutusta tajuaisi. Niinpä ipana ryysti pelkkää maitoa, ja kun olin pari kertaa tökännyt ruikkaria Pakkauksen naamaan kuin avainta väärään reikään, ajattelin aikuismaisesti, että "Haistakoon paskat ja menköön sitten tyhjällä mahalla tarhaan."
Nakkasin siis hylätyn käntyn roskikseen ja levitin lattialle college-housut. Pyysin (=komensin) Pakkausta pukemaan housut jalkaan ja lähdin käymään vessassa, koska minuakin anteeks vaan joskus kusettaa. Kun palasin vessasta, löysin college-housut tietysti siitä, mihin olin ne jättänyt ja mukulan toisessa päässä olkkaria joidenkin vitun tarrojen ja prinsessalinnan kimpussa.
Nämä varmasti tuntuvat parempaa päivää elävien ihmisten mielestä hyvin pieniltä asioilta, mutta minusta tuntui, että olisin halunnut pistää huushollin uuteen uskoon vaikkapa heittelemällä astiakaapin sisällön seinään ja hakkaamalla lattian lekalla hajalle.
Ennen kuin sain jätettyä likan tarhaan, oli jankattu vielä klassisesti, että "turvavyö on huonosti", "mää en haluu kuunnella tätä lauluaaaaa" ja "anna äiti käsi anna äiti käsi, byääääää".
Töihin päästyäni sain uuden varapuhelimen huollossa olevan varsinaisen luurin tilalle, mutta se ei toiminut. Jouduin jolkottamaan puhelinvastaavan pakeille noin kymmenettä kertaa, koska edellinenkään varapuhelin ei ollut toiminut ja siinä välissä oli kadotettu minun alkuperäinen sim-korttinikin.
Kun joku perkeleen saamaton vätys yritti vielä saada minut tekemään omia hommiaan, oli siinä ja siinä, etten alkanut mylviä puhelimeen kuin haavoittunut hirvi. Kun vätys oli pantu tekemään ihan itse ne hommansa, totesin, että nyt riitti (klo 10:04).
Löin luurin kiinni, suljin oven ja aloin kirjoittaa blogia samalla kun luukutan repeatilla Disturbedin Down with the sicknessiä. Eikä muuten toivoakaan, että tänään tehtäisiin minkään tasoisia töitä. Jos ei muuten mene työkavereille perille, liimaan huoneeni oveen ison keskisormikuvan.
Ihanaa viikonalkua vain sinnekin!
Vau! Kiitos ku purit miun puolesta tunteita :D Tuntuu että itselläkin viikko alkoi vähemmän mukavasti, ja kaikki vain siksi, että lapsi heräsi aikaisemmin kuin olisi tahtonut. Ja ihan vaan siks, että vaippa ei imenyt enää enempää pissaa itteensä. Siitä sitten ollaanki menty itkun kanssa joka asia :( Onneksi päiväunille käyminen kävi melkosen helposti :) Ja nyt kahvia. Ota siekii.
VastaaPoistaOlepa hyvä! Mulla on semmoinen kunnianhimoinen suunnitelma kolmen kahvikupin jälkeen, että Disturbedin lisäksi kasaan tänään kokoon yhden muistion. Joskus nää päivät on vaan perseestä. Jaksamiset sinnekin ja kiitos vertaistuesta...:-D
VastaaPoistaTästä artikkelista tuli sun blogi mieleen: http://www.iltalehti.fi/perhe/2014011317925450_pr.shtml :D
VastaaPoistaAika kaunokielistä kyllä, mutta joo. Kyllä mie nämä tiedän ja harhaluulot ovat kadonneet jo ikuiseen kadotukseen aikoja sitten.:-D Kiitos.
PoistaJaan tunteesi ja otan osaa. Tosin se ole vain se maanantai, vaan jotain kutakuinkin vastaavaa voi kokea myös tiistaina - ja ehkä vielä muinakin päivinä. Tenava oli aamulla kuin perseelle ammuttu karhu, joka herätettiin kesken talviunien. Siis juu, herätin kyllä kesken unien (mitäs ei suostunut menemään illalla ajoissa nukkumaan!), mutta en sentään perseelle ampuen ja aamu olikin sitten tasaista itkupotkuraivaria kotoa päiväkotiin saakka. Töihin saavuin aamuraivareiden vuoksi reilun vartin myöhässä, aloin käynnistämään tietokonetta ja kuului iso poks, vähän kipinöintiä jossain koneen takaosan suunnassa ja ikävä palaneen käry leijui ympärilläni. Epäilen, että seuraava poks taisi kuulua minun korvien välistäni... Mutta hei, työkaveri totesi, että vi...tuksen määrä on kuulemma vakio, joten huomenna ehkä sitten paremmin?
VastaaPoistaKiitos avautumisestasi, tämä lohdutti minua suuresti. En vieläkään ole oikein terässä, mutta ei sentään vituta niin paljon, että tekisi mieli potkia seinää.:-) Voimia sinne, tekniikka on ihan perseestä.
VastaaPoista