Pyyhkimään!

Ai että oli hieno perhehetki ihan juuri äsken. Erityisesti siksi, että se ei vaatinut minulta mitään toimenpiteitä.

Pakkaus törmäsi äsken päätä pahkaa veskiin ja tiedotti kovaan ääneen, kuten yleinen tapa on, että "KAKKA TULEE!"

Kun veskistä oli kuulunut aikansa ähkimistä ja vessalaulantaa, tuli pyyhkimisen aika. Jännitimme ukkoni kanssa arkisen lottoarvonnan tulosta. Ja sieltähän se tuli.
"Isiiiiii, pyyhkimään!"
Minä myhäilin voitostani tyytyväisenä ja jatkoin tärkeitä hommiani (tuskin tarvitsee mainita, että se liittyi sohvalla makaamiseen).

Kohta sain myhäillä entistä tyytyväisempänä. Vessasta kaikui nimittäin ukkoni närkästynyt ääni.
"Mitä ihmettä tämä TÖHNÄ ON?"
Vahingoniloinen paskapää kun olen, minua alkoi naurattaa ja päätin tässä vaiheessa heittää kannustavan "Onneksi olkoon!"-toivotuksen siipalleni.

Pakkaus kikatti tyytyväisenä ja ilmoitti: "Se EI ole töhnää! Se on mämmää!"
"Mitä tämä on?!", tivasi ukkoni edelleen tyytymättömänä ja näin kuinka hän kykki vessanlattialla perse pystyssä. Sitten: "TÄÄHÄN ON KAKKAA!"
Pakkaus päästi paskaisen röhönaurun kuten asiaan kuului ja huudahti iloisesti: "JOO!".

Alkoi siivousoperaatio, Pakkauksen valistaminen tyyliin "Ei siltä pytyltä nousta ennen kuin kaikki kakka on tullut pyllystä pois!" ja sitten tietysti lapsentutkinta.

Ukkoni voihkaisi tuloksen saatuaan. "Ei helv...sää oot ihan kakkainen."
Pakkauksesta tämä oli vuoden vitsi ja hän hekotti edelleen onnesta soikeana ja moitteista piittaamatta.
Vasta kun mieheni oli pessyt tyttäremme jalat ja peffan, loppui lysti.

Kuului Pakkauksen närkästynyt ääni: "Hei! Se on ihan tyhmää, et kastelee toisen pikkarit!"
Isä vastasi: "Niin on. Mutta se se vasta tyhmää onkin, että kakkaa lattialle."

Näin meillä tänään. Luulin, että tuo paskassa kieriminen on jo ohimennyttä aikaa, mutta eipä näköjään sittenkään. Oppia ikä kaikki.