Koska Paska äiti kuitenkin on kasvanut ulos potkuhousuistaan, on aika jatkaa toiveikkaammalla mielellä. Tai jos nyt ei toiveikkaalla niin ainakin astetta vähemmän epätoivoisella. Paskahan sitä ollaan edelleen (listalla nyt myös nettiaddikti), mutta kokemus on kovettanut päätä sen verran, että syyllisyys ei enää pääse ottamaan niskalenkkiä jokikisen epäonnistumisen kohdalla.
Nyt mennään arjen ja urapolun ulapalla. Ja ollaan pääasiallisesti ulapalla. Varsinkin tuon Pakkaukseksi nimeämäni puolitoistavuotiaan suhteen. Mutta eihän se mitään haittaa.
Luvassa siis äitiyskokemusten äimistelyä, työ- ja perhe-elämän yhdistelyä sekä ah niin upeita sisustus-, kirjallisuus- ja muotivinkkejä.
Luvassa siis äitiyskokemusten äimistelyä, työ- ja perhe-elämän yhdistelyä sekä ah niin upeita sisustus-, kirjallisuus- ja muotivinkkejä.
Tervetuloa takaisin.. Olikin jo ikävä näitä ihania kirjoituksiasi.
VastaaPoistaOi kiitos. Ja teretulemast taasen lukemaan.
VastaaPoistaJee! Blogisi on ihan paras! :D
VastaaPoistaAh, iltani ovat pelastuneet!! There is a God.
VastaaPoistaKiitos-kiitos-kiitos, ettet lopettanut.
VastaaPoistaKiitos-kiitos teille. Meikä on näköjään huomaamatta kehittänyt vakavan addiktion tähän bloggailuun. Sormet alkaa syyhytä vaikka väsyttäisikin.:-)
VastaaPoista