Olen jälleen kehittynyt äitinä ja ihmisenä. Makaan nimittäin sohvalla, televisio suoltaa lastenohjelmia yhtä kovaa ja korkealta kuin Karita Mattila ja minä poden vuoden karseinta krapulaa (huomatkaa, että tätä vuotta ei ole vielä kulunut kovin paljon). Ja kaikki tämä ilman syyllisyyden häivääkään!
Mielestäni on sankarteko jo sinänsä, että ylipäänsä havahduin vihaiseen aamukiljuntaan ja pelastin siippani aamun valvontavuorolta.
Muistelen huvittuneena niitä paska äiti -aikoja, kun syyllisyyttä aiheutti pelkästään sekin, etten ollut hoksannut vaihtaa vaippaa kahden tunnin välein puhumattakaan sitten harvinaisen mutta häpeämättömän humalahakuisen juopottelun synnyttämästä supersyyllisyydestä.
Nyt makaan olkkarissa kuin laho lehmä, haisen pahalta ja kiittelen itseäni siitä, kuinka hyvä äiti ja vaimo olenkaan. Eihän sitä joka muikki krapulassa kello seiskalta nousekaan pitämään seuraa penskalle, joka tajunnanräjäyttävästä televisio-oopperasta huolimatta pitää parempana häiritä äidin tärkeää blogiharrastusta, tonkia sohvatyynyjen alle kätkettyä kännykkää ja läiskiä siinä sivussa äiskää päähän.
Kyllä minä olen hyvä ihminen. Siitä huolimatta, että eilisiltana hulahti ainakin kaksi pulloa viiniä kurkusta alas. Onneksi ei hulahda joka päivä tai edes viikko. Siinä on aihetta ylpeyteen jo sinänsä.
sinulle on päivän piristyksesi tunnustus minun puolellani poimittavaksi :)
VastaaPoistaVoi ihanaa! Kiitos kiitos!
VastaaPoista