Koska en jaksa harrastaa aktiviisesti
- äitiyttä (sis. muskarit, uinnit, jumpat, kehittävät leikit ja tekniikat yms.),
- siivousta (sis. imurointi, pölynpyyhintä, kasvien kastelu, moppaus),
- sisustamista (sis. mööbleeraus, purkkien, purnukoitten, taulujen, tyynyjen hankinta ja tee-se-itse-ihanuuksien väsääminen)
tai
- itseni laittamista (sis. karvojen ajelu, tukanlaitto, meikinpoisto, vaatetus), herää kysymys, mitä minä sitten JAKSAN harrastaa?
Vastaus on - aina yhtä innokkaasti - lukemista!
Ennen töihinmenoa näytti siltä, että toivuttuani synnytyksen ja äitiyden aiheuttamasta alkujärkytyksestä ja -paniikista, alkaisin pikkuhiljaa harrastaa myös korkeakirjallisempaa aineistoa pelkän hömpän rinnalla. Nyt ovat suhdanteet kuitenkin taas varsin matalalla.
Tilasin nimittäin juuri Amazonista kaksi uutta Leigh Michaelsin historiallista harlekiinia: The Wedding Affairin (OMG, mikä sixpäkki on lordilla kuvassa! Ja se on vielä lordi (tms.)!!! ) ja The Mistress' Housen.
Kyllä tätä varten kannatti opiskella kirjallisuutta ja viestintää. Ja VARSINKIN pääainettani historiaa.
Michaels on kuitenkin hutunsuoltajana ehdottomasti parhaasta päästä. Aiemmassa blogissani joku kirjallisuusharrastaja vaati esimerkkejä harlekiinien uuppa-duuppa-ääliömäisyyksistä, kun niistä menin valittamaan. Korjaan siis silloisen virheeni ja annan nyt tässä pari esimerkkiä, joiden vuoksi en voinut jatkaa kyseessä olevien teoksien lukemista eteenpäin (kyllä, ne ovat silti hyllyssäni edelleen):
"Hän (sankari nimeltä Callum) piti naisista niin paljon, ettei halunnut nöyryyttää tai satuttaa heitä. Kevyitä sitomisleikkejä (hih) vastaan hänellä ei sen sijaan ollut mitään. Callumia kiihotti nähdä nainen muka täysin avuttomassa tilassa, varsinkin jos avuttomuus kiihotti myös naista yhtä pajon. Callum ei halunnut itse tulla sidotuksi, mutta hän tiesi, miltä tuntui alistaa ruumiinsa kokonaan toisen ihmisen tahdon armoille. - - Hän halusi määrätä, niin sängyssä kuin kaikkialla muuallakin." (Miranda Lee: Yhden illan mies, 2002)
"Minä en mene naimisiin sinun kanssasi." (Itsenäinen sankaritar Maura, joka on, kuten tavallista, pamahtanut yhdessä yössä paksuksi)
"Miksi hemmetissä et? Jefferson (sankari) nosti katseensa - -. "Se on oikea teko, ja sinä tiedät sen. Sinä kannat minun lastani. Minun perheessäni lasten vanhemmat ovat naimisissa. Sitä paitsi minun lapseni kantaa minun nimeäni." (Maureen Child: Irlantilainen tulisielu, 2009)
Näissähän se tulikin esiteltyä. Tosimiehen elämänasenne suoraan viiskytluvulta. Ja kyllä, nämä kirjat sijoittuvat muka nykyisyyteen. Michaelsin hömpiltä odotan enemmän. Sitä paitsi on varsin perusteltua, jos sankarit niissä ovat vanhanaikaisia eivätkä pidä esim. isäkuukausia. He kun elävät vanhaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti