Tupakkatarinaa ja muita piristeitä

Koska olen aika väsynyt eikä päässä synny mitään tarinalta tuoksahtavaa, ajattelin iltani iloksi repiä riemua päivän pienistä positiivisuuksista.

1) Opin aamukasilta jotain aivan uutta.
Uskomaton suoritus, kun ottaa huomioon, että aivoni punnertavat yleensä käyntiin vasta kello kympin jälkeen. Ihme tapahtui bussissa matkalla töihin.
Takaani kuului voimakkaasti sammaltavaa keskustelua siitä, miten pussitupakka pysyy parhaiten kosteana.
- Sss-hon kuule silleen Pena - - - et siihen ei tartte ku palan - - OME-naa.
- Eeeee, mitäsh shää...sssaaatana? Etshä tiedä mik on parassss? PE-ru-NA. Pa--pala pot-tua, shon parasss.
Lievästi aggressiivisen keskusteluntyngän keskeytti aivan yhtä virkeä naisääni.
- Äääää, jätkäth. Iha shama - kyl shiiiihennn riittää vaikka pala porrrkkanan--kuooorta.

Mahtavaa informaatiota, ihan oikeasti! Tämä vinkkivitosten kärkikolmikko on hyvä tietää, jos perse aukeaa joku päivä siihen malliin, että pitää säästää iltatupakeista ja vaihtaa Mallu Smarttipussiin.

2) Minut yritettiin iskeä (TAAS, olen oikea femme fatale ja Vesijärven vamppi).

Tapaus sattui samaisessa bussissa. Yksi takanani istuneista irtotupakka-asiantuntijaraadin jäsenistä päätti poistua aikaisemmalla bussipysäkillä. Herra oli alan miehiä isolla A:lla, mutta se ei itsetuntoa ollut rapistanut. Hirveästi huojuen äijä konkkasi etuovelle, katsahti minuun rasvaisen tukkansa alta verestävillä silmillään ja sitten - iski silmäänsä. "He-hei! Oot aika komishtush! Lähet-shää kaffelle mun kaa!?"

Käytävän toisella puolella istuva opiskelijatyttö repesi yhtä aikaa kanssani. Perkele, kun oli pakko mennä töihin. Muuten olisin kyllä lähtenyt katsomaan, missä sitä sumppia olisi ollut tarjolla.

3) Sain marketista jättiaskin tupakkaa säästöhintaan.
Koska en edelleenkään ole päässyt iltakessuttelusta, painelin töistä tullessa markettiin tupakkaa ostamaan. En tietenkään ole vakiovieras tässä kyseisessä marketissa, joten jouduin tivaamaan merkkini numeroa kassalla. Kassaneiti katsoi ilmeisesti, että olen pahemman kerran puutteessa ja virkkoi: "21". Tein työtä käskettyä ja painelin nappulaa.

Ja hups! Linjalle pöristeli jättesuuri aski hermohelpotusta - 27 kappaletta hintaan 6,90 Eur. Kauppiaat ovat näköjään ruvenneet tuntemaan myötätuntoa (tai -häpeää) meitä syntisiä kohtaan ja piilottavat joulukalenterin luukkuihin vähän isompia ylläreitä. Kivaa!

4) Lapseni on luova nero.

No joo joo ja läpä-lässynlää, niinhän ne kaikki. Mutta pisti kyllä naurattamaan, kun Pakkaus kaivoi kylppärin roskiksesta hammasharjapakkauksen läpinäkyvän osan, veti sitten päähänsä läppärisuojani, nosti Pepsodent-pakkauksen puolikkaan silmilleen ja huuteli: "Pipohattu ja vihiili!"(=pipohattu ja visiiri).

Myöntää kyllä täytyy, että sanan "visiiri" opetti isä. Niin laaja sanavarasto kersalla ei sentään ollut. Paitsi että nyt on.