Rinnakkaisuniversumi nimeltä Mummola

Näin kesälomalla on näköjään mahdotonta äitinä hallita kolmea asiaa. Ainakin, jos lomalla ollaan mummolassa. Ehkä asioita on useampiakin, mutta parempi olla miettimättä lomatila-aivoilla liikaa, ettei iske depis tai paniikki.

Ensimmäinen asia on ruokavalio. En ole sitten Pakkauksen ensimmäisen vuoden ollut erityisen hysteerinen emännän ruokavalion suhteen, mutta siitä olen pitänyt kiinni, että herkkuja syödään vain viikonloppuna ja eineksiä viikolla joka päivä.  Mummolassa kaikki on kuitenkin toisin. Mummola on kuin aivan erityinen rinnakkaisuniversuminsa. Joka päivä tarjolla on kirjava valikoima makeaa: jäätelöä, suklaata, tikkaria ja suklaavanukasta (viimeksi mainittua mummo ei edes miksikään herkuksi miellä vaan terveellisesti välipalaksi). Ruoka sen sijaan on omin pikku kätösin (tosin ei minun) laitettua: on lihapullia, lohikeittoa, makaronilaatikkoa, kaalilaatikkoa ja niin edelleen. Jos erehdyn mainitsemaan, että "Kyllä ne Saarioisten äiditkin osaavat", saan palkakseni helvetin julmaa mulkoilua ja päätä vihlovaa jupinaa ja jankutusta lisäaineista ja siitä, kuinka "helppoa se ny kuitenki sinunki olis yhet potut keittää ja kastikkeet laittaa". Vittu totta joo, jos ne potut ja soossi pitäisikin vain yhden kerran laittaa.

Näihin erikoisolosuhteisiin liittyy varmaankin toinen hallitsematon asia. Penskan turpavärkki on koko ajan ja hela tiden jonkun scheissen peitossa. Kotiseudullani on tapana sanoa sottanaamasta, että " suu on ko sontalunkka". Sitä saa Pakkaukselle nyt hokea aina ja kaikkialla, mutta koska tila on jo pysyvä, herättää mokoma moite korkeintaan pienen huvittuneen pyrskähdyksen tai pitkästyneen huokauksen, kun roudaan ipanan putsattavaksi kahdettatoista kertaa päivässä. Minusta oikeasti tuntuu, että komennan Pakkausta jatkuvalla syötöllä naamanpesuun, mutta heti kun tarkistuskierros on tehty, löytyy mukula jostain nurkasta lärvi aivan yhtä sottaisena kuin ennen pesuhommia. Ehkä kannattaisi vain luovuttaa ja seurata tieteellisellä mielenkiinnolla millaisiin mittoihin paskakerros päivän mittaan voi kasvaa. Mikä minua sinänsä ihmetyttää on se, että mummoa ei paskaturpa näytä paljon painavan. Pääasia että ruokaa ja ruoan kaltaisia tuotteita uppoaa ja että pöytäliina ja lattiat ovat siistit.

Kolmas hallitsematon asia ovat ruhjeet/mustelmat/naarmut. Niiden määrä on mummolalomalla kasvanut ekspotentiaalisesti, koska Pakkaus rakastaa ulkoilua ja tällä hetkellä ulkovahteja on tarjolla useita. Siinä kun koko päivän  lenkkeilee, keinuu, ronkkii papan työkaluja ja tonkii nurmikkoa ja pihapuita, voi pipi jos toinenkin tulla riesaksi. Tietysti tämäkin riesa voi juontaa juurensa ruokavalioon, koska sokerihumala ei koskaan ole poissa kuvioista. Viimeisin draama sattui, kun neitimme "MÄ OSAAN ITSE ÄITI" hyppäsi autosta ja läiskäisi auton oven sormilleen (kauhealla kiireellä tietysti, etten minä V AAN pääsisi auttamaan). Onneksi apu on lähellä: kun länttää joka mustelman ja naarmun päälle Hello Kitty tai Salama McQueen -laastarin, ei hätää eikä huutoa enää ole olemassakaan - vain jännittäviä koristeita, joita voi serkkupojille Facetimessä sitten ylpeänä esitellä.

Jännityksellä odotan, miltä Pakkaus sen muutaman päivän jälkeen näyttää, jotka joudun töiden takia viettämään Etelä-Suomessa. Voi olla, etten pikkuämmää edes sonta-, laardi- ja laastarikerroksen alta tunnista. Mutta joo, onhan tässä taas talvi aikaa totutella ankarampiin oloihin...

Ps. Tämäkin kuolematon klassikko kirjoitettiin tabletilla saatana! Niin paljon minä teitä (tai itseäni) rakastan.