Niin paska äiti kuin osaankin olla, olen yrittänyt tunkea mukulan nassuun nelikuisesta lähtien myös vihanneksia. Olen kuvitellut, että perimmäinen syy siihen, että itse vihaan vihanneksia, johtuu varhaiskasvatuksestani. Kasvoinhan pelkällä potulla, lihalla ja ruskealla kastikkeella, joita höystettiin korkeintaan punaisella maidolla. Nyt olen oivaltanut, että voin vapauttaa oman äitini - ja itseni - syytöksistä.
On aivan sama, miten paljon tomaattia, kurkkua, omenaa tai porkkanaa pöytään pilkkoo. Jos tarjolla on lihaa, rankataan rehut säälimättä statisteiksi. Ja mikä on kaksivuotiaani silmissä suurin onni ja autuus? Se on - tadaa - makunautinto nimeltä makkara!
Olisittepa nähneet penskani - sitä paatoksella viherpiipertäjäksi painostamaani -, kun isi paistoi pannulla kabanossia. Natiainen nyki ukon puntteja, esitti koko rääkymisrepertuaarinsa (raivoisasti) ja kun makkara viimein kärysi kuumana, hyökkäsi hän suoraan isin syliin. Lapselle oli yksi lysti, vaikka käntty oli kuumaa ja Kotisinapilla kuorrutettua. Kaikki upposi.
Kehotin miestäni vähän huijaamaan, ja tunkemaan haarukan varteen myös vähän salaattia tai tomaattia mätön mukaan. Siitäkös se saatanallinen show syntyi. Tyttäreni osoitti, että hän ei ole enää mikään puolivuotias pallerontollero, joka nielee hyväuskoisesti mitä hyvänsä höttöä. Joka kerta - TOISTAN - joka kerta, kun aterimen nokkaan yritti tunkea vaikka vain minimaalisen määrän piilopaprikaa tai
-kurkkua, alkoi hirveä älämölö. Vain tosituote kelpasi makkaranhimoiselle mölyapinalle.
Koin valaistuksen hetken, jonka aikana taisin irrota ruumiistani. Katsoin itseäni ja salaattia katosta inhoten ja ymmärsin sen, mitä minun olisi pitänyt ymmärtää jo aikoja sitten. Sille, että tyttäreni ja minä vihaamme vihanneksia, on olemassa hyvä syy. Se johtuu siitä, että ne ovat perseestä. Ainakin makkaran rinnalla.
Siispä - hyvää ja huoletonta grillikesää!
Muksut on luonnostaan karppaajia.
VastaaPoistaMuistan itekin lapsena miten haaveilin, että saisi syödä vain jauheliha eikä tarvitsisi syödä niitä tylsiä perunoita ja rehuja.
Kuulostaa NIIN tutulta. Molemmat lapseni ovat myös lihan perään, isompi on ollut aina ja pienemmästä näyttää tulevan samanlainen. Ensin syödään lautaselta lihat ja sit mahdollisesti kasvikset, perunoihin kosketaan jos on oikein nälkä... Ja makkara on isomman ehdoton suosikki. Yritän kyllä silti tunnollisesti laittaa joka päivä jotain kasvistakin lautaselle, mutta kasvissyöjiä noista ei tule koskaan...
VastaaPoistaMeiän mukelon ensimmäisiä sanoja oli "nakkeja!!" =)
VastaaPoistaMeidän neiti nirso ei myöskään syö mitään, jos se on hieman liian kuumaa ja useimmat ruokalajit menevät vain nirsoillen alas. Mutta nakit kelpaa kylmänä tai kuumana, kunhan on nakkia! (tai makkaraa)
VastaaPoistameillä putoaa vain vitamiini- ja kivennäisainepommit riisi ja makaroni :I Kasviksen virkaa ajaa makkara ja kalapuikot. Jauheliha ei käy, eikä oikein mikään muukaan liha. Eikä ne oikeat kasvikset.
VastaaPoista-Kukkis Jii-
Kiitos kommentaattoreille! Otanpa siis minäkin ohjenuoraksi, että makkara on vihannes. Sillä taitaa pärjätä pitkälle...eilen meni kokonainen grillimakkara.:-O
VastaaPoistameillä se oli pekoni. ja edelleen 5vn lemppariruokaa on kuulemma pekoni.. diili on se, että lautaselta katoaa ekat lihat ja vikana sitten (jos mahtuu) niin kurkut ja paprikat, tänään ihmeen kaupalla söi myös raejuustoa,
VastaaPoista