Me olemme Pakkauksen kanssa lähtökuopissa kohti Unkarin ihmeitä. Viimeinkin. Tein nimittäin sellaisen virheen, että aliarvioin (taas) Pakkauksen kuuntelu- ja muistikapasiteettia. Menin jossain saatanan sivulauseessa möläyttämään jo kuukausi sitten, että olisimme lähdössä jussina reissuun.
Siinähän sitten olen saanut kuunnella jokapäiväistä jankutusta tyyliin "Äiti joko mennään Unkaliin? Kohta mennään Unkaliin! Tänään mennään Unkaliin! Pakkaus menee huomenna Unkaliin! Lentokoneella! Huomenna lentokoneella! Unkalissa on kaveleita! Mennään linnaan Unkalissa! Mennään uimaan Unkalissa! Mennään kilkkoon UNKALISSA! ÄITI, joko mennään UNKALIIN?"
Tänään se siis viimein tapahtuu. Pungemme perseemme halpalentoyhtiön penkkeihin - ja meedion kyvyilläni ennaltanäen jo, mitä tulee tapahtumaan.
Ensin emme meinaa päästä paikoillemme, koska joku urpo munii tiellä ja luulee ilmeisesti, että hänen paikkansa kuuluukin olla siinä keskellä käytävää tupeksimassa. Kun pääsemme istumaan, alkaa Pakkauksen aggressiivinen vessaviestintä, koska se kusihätähän ei missään nimessä tule koskaan ennen koneeseen nousua. Nousemme siis penkeistä ja jonotamme vessaan neljänsinä tai viidensinä, koska joku HIV-hysteerinen mamma on tapetoinut koko vessan vessapaperilla ja suojavarustuksen tekeminen ja pois riipiminen kestää puoli lentoa. Kun viimein pääsemme takaisin, haluaisin ostaa viiniä, mutten kehtaa, kun on tuo alaikäinen messissä. Sitten alkaa Pakkauksen kärsimätön kiemurtelu ja vinkuminen. "Joko ollaan Unkalissa? Koska ollaan Unkalissa? Haluan leikkimään! Äiti lue kiljaa! Missä on Unkali? Mennään linnaan, jooko!" Tässä vaiheessa melkein jo ostan sen viinipullon, mutta tyydyn kuitenkin vain rauhoittelemaan vain hiukan kärsimättömällä äänellä maailmanmatkaajaa.
Kun laskeudumme, odotamme matkalaukkuja about tunnin, koska mitä etelämmäksi Eurooppaa matkustaa, sitä turhemmaksi ihmiset arvioivat nopeuden ja tehokkuuden. Erityisen turhiksi ne arvioivat lentoaseman työntekijät.
Mutta sitten olemme perillä. Ja ystäväni on siellä odottamassa, ihan ajoissa.
Mutta siis. Päivityksiä voi nyt parin viikon ajan tulla harvemmin, koska äksöniä on tiedossa siinä määrin, että pelkään pahoin, etten pääse kokemuksiamme paljon kirjailemaan. Tai jos pääsen, niin lyhyehkösti sittenkin. Joten oikein hyvää juhannuspäivää ja keskikesää!
Ja jos olette lähdössä lentämään niin ÄLKÄÄ kertoko siitä ipanille ennen kuin olette matkalla lentoasemalle. Ja printatkaa tämä kertomus mukaan muistilapuksi. Näin siinä käy joka tapauksessa teillekin.
Kuulostaa tutulta, eikä edes lentomatkaa tarvita... Nyt omat lapset ovatkin jo aikuisia, mutta saman ihmiskokeen olen sekä tahaalni, että vahingossa tehnyt open työssäni. Kun mainitsee sivulauseessa, puoliääneen, vahingossa vaan, että voitais ottaa yks tunti vapaaksi sen aiemman uintireissun takia JOSKUS, alkaa armoton kysely, tänäänkö, huomennako, milloin, joko nyt.... Mutta annas olla, jos sanot, että pidetään matikan koe! Kukaan ei kuule mitään, ei tietenkään, eikä ole koskaan kuullutkaan! :-)
VastaaPoistaHih, en siis olekaan ainoa, joka on tehnyt tuon saman virheen. Meillä kyse oli vain junamatkasta, en edes uskalla ajatella millaisen hepulin sivuhuomautus lentomatkasta olisi saanut aikaan. Hyvää matkaa! :)
VastaaPoista