Nyt ei sitten kannata luottaa tämän tekstin sisältöön millään tavalla, koska olen täydellisen syyntakeettomassa tilassa. Minuun on iskenyt sikainfluenssa á la emäporsas ja makaan neljättä päivää eristettynä ja karanteerattuna alakerran makkarissa.
Tämä on takuusti joku hyvien äitien haltijattarien kosto siitä, että aina välistä tässä rutiinirumbassa minä tosiaan toivon, että saisin häipyä alakertaan vaikka vain pariksi tunniksi töitten jälkeen. Älkää te tehkö tätä virhettä. Tai jos teette, niin pyydätte mielessänne anteeksi polvillanne ja kyynel silmässä.
Tässä taudissa kyllä saa maata. Ja oikein täpöllä. Mutta iloa siitä ei ole minkäänmoista.
Kuume on tiukuttanut ensimmäisinä kahtena päivänä iltaisin 39,5:ssa ja aamuisinkin yli 38 asteessa. Päätä, silmiä ja niskaa särkee niin, etten uskalla liikahtaa. Ja kun en uskalla liikahtaa, johtaa se siihen, että jo muutenkin särkeviä lihaksia alkaa särkeä lisää. Ja kun lopulta häviän taistelun ja liikahdan, pää räjähtää Dresdenin pommitusta muistuttavaan painajaismaiseen kaaokseen, lihakset huutavat hoosiannaa ja kurkkuun pyrkii oksu. En nuku, en syö, en lue, en katso teeveetä. Mutta juotua on tullut varmasti jo koko Vesijärven tilavuutta vastaava nestemäärä.
Sitten täytyy tietysti yrittää varmistaa, etteivät muut saa tautia, joten Pakkaus pitää pitää käsivarren päässä, mikä aiheuttaa sydäntäsärkevää nyyhkytystä ja uhmakasta "Sä et oo enää mun kaveri!"-karjuntaa.
Ihan helvetin hienoa.
Jos nyt kirjoitin jotain aivan täyttä uuppa-duuppaa, niin yritän lohduttaa, että soitin toissapäivänä ukolleni naapurihuoneeseen, kun en muistanut, että hän on kotona. Jatkoin puhelua aivan pokkana siihen asti kunnes mieheni huomautti olevansa aivan vieressä ja vaikka ääni tulee seinästä läpi aivan selvästi. Lisäksi olen metsästänyt kuumeisesti kännykkääni useaan otteeseen vaikka se on ollut a) kädessä b) olen juuri laskenut sen kädestäni c) se on ollut vieressäni patjalla (Kännykkää täytyy metsästää, jotta näen mikä vuorokaudenaika on, mitään muuta silläkään ei juuri jaksa tehdä).
Parempia vointeja teille kaikille sinne jonnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti