torstai 27. maaliskuuta 2014

Mie romahdin

Tänä iltana olen ollut täydellisen kyvytön asialliseen vanhemuuuteen.

Mainittakoon lähtökohtana, että tein pohjiksi töitä noin yhdeksän ja puoli tuntia. Kello puoli seiskaan mennessä olin aivan mitta täynnä  töitä, tiettyjen johtajien päsmäröintiä (vitun urpot kehtasivat vielä soittaa), eikä minua kiinnostanut minkään valtakunnan neuvottelu. Itse asiassa olin linnoittautunut työhuoneeseeni kuin Hitler bunkkeriinsa jo aamusta, enkä vastannut paskamaisiin meileihin tai meileihin ylipäänsä koko päivänä.

Noin yleisestikin ottaen olen ollut helvetin pahalla tuulella, kun ottaa huomioon, että tänään on sentään torstai.

Kun tulin kotiin, ilmoitin saman tien miehelleni, että äiti ei tänään ota osaa mihinkään perhetoimintaan. Samaan syssyyn totesin, etten tänä yönä aio tulla potkituksi ja hakatuksi joka tunti yöaikaan, kuten normaalimeno meillä on. Aion siis viettää exclusive-yön sohvalla.

Tiedotustilaisuuden jälkeen vedin hameen ja sukkikset jalasta, linnoittauduin sohvannurkkaan ja aloitin täydellisen keskittyneen viininmaistelun. Nyt takana on 3/4 pulloa ja fiilis huomattavasti lunkimpi.

Saa moralisoida jos haluaa, mutta minuapa ei paljon kiinnosta. Nimim. Viikonloppuna taas liukumäkeen tai jotain.

8 kommenttia:

  1. Juuri näin ja aivan oikein! Joskus se mitta täyttyy, äidilläkin.
    Onneksi on perjantai, Alkon kautta kotiin :)

    Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti wine tasting ja exclusive night sujui loppuun asti hyvin. Voisin ottaa mallia tuosta. Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Aamen! Em. syystä on täälläkin nukuttu välillä sohvalla, kun yöllä on herännyt siihen että on pienet varpaat nenässä tai kantapää 10 kilsan tuntivauhdilla otassa. Onneks vierotus onnistui ja Napero viihtyy hyvin omassa sängyssään (jonka huomasin muuten kohta käyvän pieneksi) ^_^

    VastaaPoista
  4. Oih, viiniä ihanaa!!! Ja siis kantapäät selässä yms on niin tuttua ja siihen päälle miehen kuorsaus niin sohva on kutsunut täälläkin usein.. Harmi vaan, että meidän vanha sohva on jo niin kuopalla ja toispuoleinen, että kun siinä vähän aikaa nukkuu niin seuraavaksi kutsuu burana.. Ja vinkkejä siitä kuinka 2v saadaan omaan sänkyyn otetaan vastaan!

    VastaaPoista
  5. Oi viiniä..Mie romahan xD..Ota munki puolesta. Ite en uskalla ku siitä on 2.5v ku oon viimeksi nauttinu aikusten sihi juomia. Siihen vielä ku ois juustoja, suolakeksejä ja rypäleitä niin oi joi.. Täällä alko kuola valumaan. Ota rennosti ja nauti olosta. T 2 x alle 2v muksun äippä ( joka on todella tuulettumisen tarpeessa)

    VastaaPoista
  6. Kiitokset kannustuksesta ja kyllä: viini auttoi ja seuraava päivä oli huomattavasti siedettävämpi - siitäkin huolimatta, että Pakkaus meinasi pistää ranttaliksi aamulla kuten tavallista. Mutta minäpä olin itse kärsivällisyys ja luovin katastrofin ohi kuin valtava valtamerialus pikkuisen kalastajaveneen…!

    VastaaPoista
  7. Tarkoitus ei ole nyt hieroa suolaa kenenkään haavoihin, mutta siis meillä kumpikaan tytöistä ei nuku vieressä ja välillä kaipailisin tätä (siis vauvasta asti kumpikin nukkunu omassa sängyssä ja jos vanhempi on esim. kipee eikä nuku, niin ainoa vaihtoehto on mennä tyllerön huoneeseen lattialle nukkuun sängyn viereen, koska meidän sänkyyn ei rauhotu millään)... Eli siis vinkkejä kaivataan, että miten saisi 2v:n nukutettua viereen meidän sänkyyn, koska on niin paljon mukavampi vaihtoehto kuin lattia? Ja 9kk:kin olis kiva ottaa joskus viereen, mut eipä nukahda hänkään... Ja en osaa kyllä yhtään sanoa, miten 2v:n sais omaan sänkyyn opetettua, kun meillä on tosiaan ollut siellä laitokselta kotiutumisesta lähtien... -anniinu
    ps. pitkästä aikaa ehin kommentoimaan, lukenut olen kyllä orjallisesti, eli keep on writing, I'm hooked! :D

    VastaaPoista
  8. Meillä muuten on sama juttu tuossa nukutusvaiheessa. Minun pitää häipyä edes muodon vuoksi vähäksi aikaa, jotta Pakkaus nukahtaa. Se nukkui vauva-ajan pinnasängyssä ihan ilman minua tai miestäni, mutta kun se alkoi poukkaamaan sieltä ulos pää edellä, otin ipanan viereen. Ja sillä tiellä ollaan. Mitäs jos vaan lapsen nukahdettua kantaisit omaan sänkyynne? Meillä ainakin tuo ikiliikkuja on täysin töötti, kun nukahtaa kunnolla eikä pienet kantamiset tunnu missään.

    VastaaPoista