Matkoja ja muurahaisia

Johan tässä on aikaa vierähtänyt! Ja ei, en ole potenyt krapulaa koko tätä aikaa, vaikka melkein kolme päivää kestikin toipua Teikun kanssa riehumisesta.

Syynä hiljaisuuteen ovat olleet matkailu pohjoiseen ja Tampereelle, työkiireet, uuden työn saanti (jihuu!) ja Netflix-riippuvuus. Suurin syy lienee viimeksi mainittu. Koska minun on ollut ihan helvetin pakko toljottaa iltaisin Uutta Sherlockia, Jälkiä jättämättä -sarjaa ja aina välistä jotain muutakin, niin eihän siinä ihmisellä enää aikaa kirjoittaa liikene. Ihan vinkki vitosena voin heittää, että läppäriltä on kyllä jänskä kytätä jotain tuttua sarjaa kuten Frendejä myös aamuisin tai Pikku Kakkosen aikoihin, kun telkussa raikaa Pakkauksen ohjelma kuten Muumit tai Teletapit (kyllä, aina vaan ne tollot Tapit, pitäisiköhän huolestua?).

Nyt olemme taas lähdössä reissuun, tällä kertaa Unkariin ja kuten tavallista, matkavalmistelut ovat sujuneet tavattoman onnekkaasti. Passeja on etsitty hysteerisin ottein (viime kerrallahan Pakkaukselle piti hankkia väliaikainen passi) ja boarding passit on printattu, hukattu, printattu, hukattu ja nyt luojan kiitos taas löydetty (nidon ne saatanan paperit kiinni käsilaukkuuni).


Kuin viime hetken huipentumana, ovat myös muurahaiset kuoriutuneet pikku munistaan ja alkaneet reivata sankoin joukoin alakerran kylppärissä. Olen lykännyt joka nurkkaan syöttejä samalla kun Pakkaus on yrittänyt karkoittaa inhokkeja karjumalla ja mylvimällä niin, etten ihmettelisi vaikka siinä heikommalta murkulta henki lähtisikin. Kyllä minä ainakin saattaisin saada aivoverenvuodon ja sydänkohtauksen, jos joku minua miljoona kertaa suurempi otus tuuppaisi itsensä lähietäisyydelle ja alkaisi ulvoa että "HYYYYIIIII INHOTTAVA MUURAHAINEN, MEE POIS JA KUOLE! YÄK, TE OOTTE RUMIA JA INHOTTAVIA! SYÖKÄÄ SITÄ MYRKKYÄ JA KUOLKAA!"

Pitäisiköhän nauhoittaa tuota pelotinhuutoa ja laittaa repeatilla soimaan? Saattaisi naapuri kiittää.