Geeniperimä hyötykäytössä

Olen tainnut jo mainitakin, että Pakkaus on perinyt äitinsä äänejänteet. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei osaa puhua hiljaa. Tavallinen turinakin kuulostaa siltä kuin paasaisi tuhatpäiselle yleisölle ja jos huutaa täytyy, niin siitä mekkalasta hyppää heikkohermoisempi kattoon.

No tänään olivat sitten Pakkaus ja isänsä nukuttautumassa alakerrassa. Itse tsiigailin eurovaalituloksia ja yritin päästä yli auringonpistoksesta, jonka olin ihan itse pöljyyttäni ansainnut. Yhtäkkiä kuulin alakerrasta mekkalaa.

"ÄITIII! ÄITIII! ÄITII!"

Pakkaushan se siellä. Minä siihen tietysti:

"NO
MITÄ!?"
- -
"ISI SANOO ET TUO SEN SILMÄLASIT!"

Selvä. Aloitimme keskustelun.

"MUT EMMIE TIÄ MISSÄ NE ON!"
"ISI SANOO, ET NE ON LAUKUSSA! SIVUTASKUSSA!"
"EMMIE MITÄÄN LÖYDÄ!
"SIELLÄ NE ON! SSSSSIIIIVVVVUTASSSSSKUSSSA!!!"
"- - AIJAA JOO, NYT LÖYTY…."

Lähdin siitä sitten alas lampustamaan, ukon rillit kainalossa. Kun tulin alakertaan, korahteli ukkoni kuin hysteerinen heppa.
"Mitä sie naurat?", minä siitä kysymään.
"No kun mä yritin huutaa sulle monta kertaa…"
"Yritit vai. Emmie mitään kuullu."
"Niin. Mä huomasin. Siks mä pistin ton sukus perimän tekemään työn."

Mihinköhän ammattiin sitä voisi tämmöisellä äänellä luontevasti sijoittua? Vanginvartijaksi? Pastoriksi? Oopperalaulajaksi?