Muonakriisi, pöydällämakailua ja matikkaa

Saatana! Juuri kun olin tuudittautunut siihen uskoon, että edes ruokailupuoli on meidän mukulalla hallussa ja helppoa, niin paskan marjat. Ennen meni valkosipulit ja oliivit, tandoorikanat ja fetajuustot, mutta eipä mene enää.

Olemme matkailemassa Unkarissa, kuten jo taisin selvittääkin. Tällä hetkellä majailemme Lillafüred-nimisessä maanpäällisessä paratiisissa paikassa, jossa on puolihoito. Ruokaa on joka ilta jotain kymmentä erilaista sorttia - myös lajeja, joita luulisi "lapsiystävällisiksi" - ja siihen vielä alkukeitot ja jälkkäripöydät päälle.

Kaikesta tästä ylitarjonnasta huolimatta on aivan helvetin vaikeaa tyydyttää penskan vaatimuksia. Normaalein aikavälein alkaa mankuminen, että "Mul on näääälkäää", mutta sitten kun sitä ruokaa olisi nokan alla, niin luuletteko, että sitä aletaan lappaa ääntä kohti? Ja vitut.

Alkaa kaiken maailman nyrpistely ja irvistely, vaikka pöydässä olisi pelkästään paistettua kanaa. Ranskalaisia kyllä voisi vetää niin, että napa rutisee ja siihen päälle jäätelöä sellaiset sata litraa. Mutta kun tulee puhe normaalista, terveellisestä ruoasta, joka ei ole Saarioisten äitien valmistamaa makaronilaatikkoa, niin auta armias.

Epätoivoissani olen alentunut syöttämään kohta neljävuotiasta täysin kykenevää käppyrää ihan omin pikku kätöisin kuin kolme vuotta sitten konsanaan. Lisäksi olen ottanut aseekseni kiristyksen, jonka välikappaleena toimii tyypin tämänhetkinen kiinnostus numeroita kohtaan. "Syöt tätä lihakastiketta ja pottua 5/7/10 haarukallista ja sitten saat kakkua/jäätelöä/limpsaa tms."

Toimii, mutta hidasta se silti on. Jokaista suun aukeamista täytyy maanitella taikasanoin, kuin mitäkin Seesam-aukene -kohdetta ja aina välistä se suuhun saatu setti pullautetaan suusta joka tapauksessa lautaselle. Tämä raivostuttaa minua aivan erityisesti, koska en todellakaan haluaisi perkele joutua turhaan makaamaan täällä maanpäällisessä paratiisissa hotellin pöydällä ja löpisemään paskaa, jotta syömään kykenevä jästipää ottaisi sisuksiinsa jotain muutakin kuin Fantaa ja kakkua.

Kaiken huippu on sitten se, kun mini-Elvis kääntyy tuolissaan selin ja jököttää siinä, vaikka minulla olisi herkkuhaarukallinen valmiina toimintaan. Hyvä etten ole nakannut läskisoosseja pitkin piltin paitaa.

Onneksi täältä saa olutta ja viiniä. Pikku tumussa mokomaa mullistelua on huomattavasti helpompi kestää. Tosin tämä saattaisi pitkään jatkuessaan johtaa vakavaan alkoholiongelmaan.

Huomenna taidan antaa olla ja jättää ruokailut yläkerran herran huomaan. Niinhän se pitäisi oikeaoppisesti muutenkin varmaan tehdä. Antaa jumalauta olla syömättä, jos ei kiinnosta. Ja herkut vaan kylmästi hiiteen, jos ei muukaan maistu. Kyllä siinä jossain kohti saattaa lampaanaivokin alkaa maistua (makustelimme niitä ukon kanssa Hortobagyissä).

ps. Katsotaan vaikka, että viimeksimainittua vakaumusta kestää abouttirallaa puoli päivää, kunnes kuvittelen ipanan nääntyvän nälkään ja aloitan uudestaan haarukan kanssa pöydällä makaamisen.  Että voi äiti-ihminen olla pösilö.