Salaperäiset sukupuoliasiat

Olen nyt räpistellyt pian päättyvän työsuhteen viimeisten velvoitteiden ja työnhaun ristiaallokossa ja sitten käynyt vielä "pienellä" perhekiertomatkalla Koillis-Unkarissa.

Loma oli tietysti mahtava, mutta kajahtanut kun olen, en osannut rauhoittua sielläkään vaan tungin oman ja perheeni turvat kaiken maailman nähtävyyskohteisiin. Paras tuliainen oli ehdottomasti Hortobagyin pusta-arolta ostettu lehmän sarvi. Siihen kun puhaltaa, niin turahtaa koko naapurustolta paskat housuun ja uskoo koko kuppikunta, että olen roudannut takapihalle kokonaisen sonniseurueen perennoihin paskomaan.

Kuukausia kestäneen aivomyrskyn ja ylivireyselämän kestäisi kuitenkin vielä mennen tullen ja palaten, ellei Pakkaus olisi päättänyt alkaa tiedostavaksi nuoreksi ja esittämään aina vain vaikeampia kysymyksiä. Kysymysten ykköseksi on nousemassa lisääntyminen ja sukupuolierot.

Siinä on sitten kiva jostain työhaastattelusta tai paskapalaverista tullessa aloittaa ilta-analysointi teemoista "Äiti, mistä vauva tulee?", "Äiti oonko mää ollu vauva?", "Äiti miks mää en oo enää vauva?"

Kun yritän selvittää nelivuotiaan sielunmaailmaan eläytyen, että vauva tulee äiskän mahasta, seuraa tiukkaa tuijotusta ja kysymys: "Mut mistä se sinne on tullu?"

Tähän asti olen jankuttanut niin kuin oma äitini aikanaan, että "Lensit sieltä pilven päältä äitin massuun", mutta mokoma humpuuki ei tunnu aivan enää tyydyttävän innokasta biologia, vaikka herättääkin aina suurta hilpeyttä. Täytynee alkaa tarinoida siittiöiden uimakilpailuista ja palkintona kohdussa pönöttävän munasolun tyynestä odotuksesta.

Ja sitten ne sukupuolierot. Melkein joka päivä minulta vaaditaan kesken maidonkaadon, iltasadun tai aamuriitelyn aivan mahdottomia:
"Äiti miks mulla on pimppa?"
"No kun sie oot tyttö."
"Jaa. Onks pojillaki pimppa?"
"Ei."

Kun en jaksa alkaa selittää asiaa tarkemmin, kysäisen Pakkaukselta:
"Mikähän niillä olis?"
Ja tokihan tylleröllä on vastaus valmiina.
"POIKIEN PIMPPA, HAHAHAHAAA!"
(Sitä en kyllä ymmärrä, miksi pitää kysyä, jos asia on selvä kuin pläkki.)

Ja samaa rataa jatkuu loputtomiin:"Äiti miks on poikia ja tyttöjä?", "Miks mää oon tyttö?", "Ooksää äiti tyttö?", "Äiti miks sulla on tissit?", "Äiti onks mulla tissit?", "Äitiiiii! Isillä ei oo tissejä!"

Koska Pakkauksen mielestä on myös tärkeää varmistua, että Pakkaus on ja pysyy tyttönä, täytyy säännöllisin väliajoin tehdä pimppatarkastus, johon liittyy helmojen nostelua tai housujen laskemista ja jopa pimpan estotonta kaivelua missä vaan. Selitä siinä sitten keskellä Siwaa, että "Käsi pois housuista", kun saat niskaasi taas sen saman saatanan kysymysten sarjatulen.

Nyt vetoan taas teihin viisaampiin ja kokeneempiin. Pitääkö tuolle jästipäälle jo antaa kirja "Näin tehdään lapsia", jonka ystäväni 20 vuotta sitten vitsinä minulle ostivat. Minä kun olen luullut, että se on enemmänkin suunnattu 6-7-vuotiaille eikä hädin tuskin 4-vuotiaalle utelikolle. Vai alanko vain tosiaan höpöttää biologisia erityistermejä, jotka liittyvät munasolun hedelmöittämiseen? Se olisi kyllä sillä tavalla mielenkiintoinen vaihtoehto, että Pakkaus laatisi siitä satavarmasti oman jännittävän tarinansa ja jakaisi sitten viisauttaan koko tarhan taaperokunnalle. Mutta kysymyksiä se tuskin tyrehdyttäisi.